Näytetään tekstit, joissa on tunniste sadut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sadut. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. lokakuuta 2021

Suomen isoäitien suosikkisadut koottiin yksiin kansiin — Mikä on Tarja Halosen lempisatu?

Näin valtakunnallisen Satupäivän kunniaksi olen mietiskellyt lapsuuteni satumuistoja. Muistoissani satuja kertoi minulle eritoten äitini ja mummini.

Mummini kertoi satuja päästään. Ne olivat usein vanhoja suomalaisia kansansatuja. Hän kertoili myös tapahtumista, jotka olivat hänen mukaansa totta, mutta kuulostivat saduilta. Niissä oli suden sieppaamia lapsia ja öisellä tiellä kohdattuja aaveita.

Äitini luki satuja paksuista satukirjoista. Kaikki tunnetuimmat Grimmin veljesten, H. C. Andersenin ja Charles Perraultin sadut tulivat tutuiksi. Luimme myös muun muassa Topeliuksen, Raul Roineen ja Elsa Bescowin satuja.

Äidit ja isoäidit — sekä toki myös isät ja isoisät — siirtävät vanhaa, aikaa kestänyttä satuperinnettä jälkeläisilleen. Sukupolvet kohtaavat satujen äärellä. Siksi onkin hämmästyttävää, että en ole koskaan törmännyt satukirjaan, joka huomioisi myös aikuislukijan — en ennen kuin nyt.

Kotilieden toimituksen, Kotilieden kummikerhon ja Otavan kanssa yhteistyössä toteutettu Isoäitien iltasadut (Otava 2021) tarjoaa omaa sisältöä myös kirjaa lukevalle aikuiselle.


Ainutlaatuisessa projektissa kaksikymmentä isoäitiä eri puolelta Suomea saivat valita mukaan satukokoelmaan oman lempisatunsa. Isoäidit olivat Kotilieden lukijoita sekä kuuluisuuksia, kuten Tarja Halonen, Kirsti Manninen, Seela Sella, Eeva-Riitta Siitonen... 

Jokaisen sadun alussa on sadun valinneen isoäidin puheenvuoro. Isoäidit eli mummit, mummut, mummat, mummot, mammat kertovat valitsemistaan saduista ja satukokemuksistaan lastenlastensa kanssa. Minulle nämä isoäitien puheenvuorot olivat kirjan kiinnostavinta antia.

Oli ihana kuulla, miten tärkeitä ovat lastenlasten ja isoäitien yhteiset satuhetket. Monesti satutuokiot ovat tapaamisten kohokohtia. Joissain perheissä jokin tietty satu täytyy lukea aina, kun lapsenlapset tulevat käymään. Toisaalta on toisenlaisiakin isoäitejä ja sekin on ihan ok.

Tarja Halonen paljastaa: "Läheiseni tietävät, etten ole mikään suloinen iltaisin satuja lukeva isoäiti. Olen aina ollut liikaa töissä. Oman Anna-tyttäreni kanssa luin kuitenkin paljon. Iltasatu oli rauhoittumisen hetki."

Tarja Halonen valitsi satukokoelmaan Grimmin veljesten sadun Bremenin soittoniekat, joka tuntuu hänestä ajankohtaiselta yhä satojen vuosien jälkeenkin.

Mitä satuja muut isoäidit sitten valitsivat? Tunnettuja klassikkosatuja, kuten Lumikki, Tuhkimo, Prinsessa Ruusunen, Punahilkka, Ruma ankanpoikanen, Saapasjalkakissa...

Mukana on myös suomalaiskertojien, Sakari Topeliuksen, Martti Haavion, Mika Waltarin, Marjatta Kurenniemen ja Kaarina Helakisan, upeita satuja, jotka eivät ehkä ole kaikille niin tuttuja kuin Grimmin veljesten tai Andersenin sadut.

Paula Melan kaunis värikuvitus herättää satujen hahmot eloon. Kuvitus on varsin perinteinen mutta yllätyksiäkin löytyy. Esimerkiksi Prinsessa Ruususella on pitkä, pörröinen, kähärä, tumma tukka ja maitokahvin värinen iho.

Kirjan alkusanoissa Kotilieden Kummikerhon hallituksen puheenjohtajana toiminut Leeni Peltonen kirjoittaa: "Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus iltasatuun. Ja jokaisella aikuisella, jolla on onni saada syliinsä lapsi satuja kuuntelemaan, tulisi aina olla aikaa vähintään yhteen satuun."

Tästä ajatuksesta koko kirjaprojekti kumpusi.

"Ja samalla tuntui suorastaan juhlavalta ajatella, että näin me isoäidit siirrämme tärkeää kulttuuriperintöä eteenpäin", Leeni Peltonen kirjoittaa. "Se, jos mikä, on juuri meidän tehtävämme!"

Satukirjaprojekti on varmasti ollut hieno ponnistus Kotilieden toimituksessa ja Kummikerhossa. Miten kaunis kirja onkaan saatu aikaiseksi sekä tämän päivän lukijoille että perinnöksi tuleville sukupolville.

Isoäitien iltasatujen äärellä tunnen kuitenkin eritoten haikeutta, sillä kirjaprojekti jäi yhdeksi Kotilieden Kummikerhon viimeisistä hankkeista. Vuonna 1938 perustettu hyväntekeväisyysjärjestö lakkautettiin tänä vuonna 83 toimintavuoden jälkeen.

Päätökseen oli vaikuttamassa hyväntekeväisyystyön ammattimaistuminen. Ei vapaaehtoisvoimin toimivalla kummikerholla ollut resursseja ammattimaiseen toimintaan. Vuosikymmenten saatossa avuntarpeet ja tavat auttaa olivat myös muuttuneet.

Entisinä aikoina Kotilieden Kummikerho auttoi vähävaraisia perheitä vaatepaketteja lähettämällä. On huomionarvoista, että paketeissa oli mukana myös satukirjoja.

Saduille on varmasti aina tarvetta, mutta tässä ajassa kaivataan vaate- ja tavarapaketteja enemmän sosiaalista tukea. Tänä vuonna Kotilieden Kummikerho on tukenut muun muassa omaishoitajia, adoptioperheitä, synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsiviä äitejä ja mielenterveysongelmaisten vanhempien lapsia.

Isoäitien iltasatujen takakannessa luvataan, että jokaisesta myydystä kirjasta lahjoitetaan yksi euro Kotilieden Kummikerhon toimintaan. Toivon ja luotan, että myyntituotoilla tehdään hyvää, vaikka Kotilieden Kummikerhoa ei enää olekaan.


Otavalle kiitos arvostelukappaleesta!

Lähteet: 

Essi Salonen: Lähimmäisenrakkautta 83 vuotta. Kotiliesi 20/2021.



keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Matti Pikkujämsä debytoi postimerkkikuvittajana



Useita lastenkirjoja kuvittanut Matti Pikkujämsä debytoi postimerkkikuvittajana. Posti julkaisee tänään Jaettu ilo -postimerkkivihon, jossa on kuusi Matti Pikkujämsän kuvittamaa ystävänpäiväpostimerkkiä.



Merkkien kuvitus on tuttua Pikkujämsän tyyliä. Kuvissa kuvataan eri-ikäisten ihmisten välistä ystävyyttä ja mukavia arkisia asioita, joita voi tehdä yhdessä ystävän kanssa. Eläinystäviäkään ei ole unohdettu.

Postimerkit ovat siitä erityisiä, että Pikkujämsä on tehnyt niiden hammastukset vapaalla kädellä. Se antaa merkeille mukavan kotikutoisen ja vähän lapsekkaan ulkoasun.

En ole ostanut postimerkkejä ikiaikoihin. Niitä tarvitsee nykyisin niin harvoin. Edes joulumerkkejä ei tullut ostettua viime jouluna, sillä niitäkin minulla oli tarpeeksi varastossa edellisvuodesta. Pikkujämsän postimerkeissä on jotain niin viehättävää, että taidan kuitenkin ostaa arkillisen, vaikken niitä välttämättömästi tarvitsisikaan.

Harmi vaan, etten ehdi ensipäivätilaisuuteen. Helsingin pääpostissa järjestettävässä tilaisuudessa Matti Pikkujämsä signeeraa töitään tänään klo 13-15.

Samalla julkaistaan myös kaksi muuta postimerkkiarkkia. Pakkaspäivä-postimerkeissä kuvataan pilkkimistä ja avantouintia. Äitiyspakkaus-arkilla esitellään ulkomaillakin kiinnostusta herättänyttä suomalaisten ylpeyden aihetta eli äitiyspakkausta.

Matti Pikkujämsä on minulle ja tyttärelleni tutuin Reetta Niemelän Makkarapiruetti-kirjan (Otava 2005) kuvittajana. Makkarapiruetti on proosamuotoista runoutta, pieniä kertomuksia, joissa on usein melko absurdi tunnelma. Makkarapiruetti oli vuonna 2005 Finlandia Junior -palkintoehdokkaana. 

Pikkujämsän kuvittama lastenkirja on ollut toisenkin kerran ehdolla Finlandia Junior -palkinnonsaajaksi, nimittäin vuonna 2013. Kyseessä oli Ville Hytösen kirjoittama Hipinä aasi apina hiisi (Tammi 2013).

Pikkujämsä palkittiin vuonna 2013 Rudolf Koivu -palkinnolla kuvituksestaan Katriina Kauppilan toimittamaan satuantologiaan Kaiken maailman eläinsadut (Otava 2011).

Matti Pikkujämsä on kuvittanut myös useita Jukka Itkosen lastenrunokokoelmia. Niitä lueskelen usein kirjastossa, mutta en juurikaan viitsi lainata kotiin, koska jostain syystä tyttäreni ei ole runouden ystävä. Sääli!