Näin valtakunnallisen Satupäivän kunniaksi olen mietiskellyt lapsuuteni satumuistoja. Muistoissani satuja kertoi minulle eritoten äitini ja mummini.
Mummini kertoi satuja päästään. Ne olivat usein vanhoja suomalaisia kansansatuja. Hän kertoili myös tapahtumista, jotka olivat hänen mukaansa totta, mutta kuulostivat saduilta. Niissä oli suden sieppaamia lapsia ja öisellä tiellä kohdattuja aaveita.
Äitini luki satuja paksuista satukirjoista. Kaikki tunnetuimmat Grimmin veljesten, H. C. Andersenin ja Charles Perraultin sadut tulivat tutuiksi. Luimme myös muun muassa Topeliuksen, Raul Roineen ja Elsa Bescowin satuja.
Äidit ja isoäidit — sekä toki myös isät ja isoisät — siirtävät vanhaa, aikaa kestänyttä satuperinnettä jälkeläisilleen. Sukupolvet kohtaavat satujen äärellä. Siksi onkin hämmästyttävää, että en ole koskaan törmännyt satukirjaan, joka huomioisi myös aikuislukijan — en ennen kuin nyt.
Kotilieden toimituksen, Kotilieden kummikerhon ja Otavan kanssa yhteistyössä toteutettu Isoäitien iltasadut (Otava 2021) tarjoaa omaa sisältöä myös kirjaa lukevalle aikuiselle.
Ainutlaatuisessa projektissa kaksikymmentä isoäitiä eri puolelta Suomea saivat valita mukaan satukokoelmaan oman lempisatunsa. Isoäidit olivat Kotilieden lukijoita sekä kuuluisuuksia, kuten Tarja Halonen, Kirsti Manninen, Seela Sella, Eeva-Riitta Siitonen...
Jokaisen sadun alussa on sadun valinneen isoäidin puheenvuoro. Isoäidit eli mummit, mummut, mummat, mummot, mammat kertovat valitsemistaan saduista ja satukokemuksistaan lastenlastensa kanssa. Minulle nämä isoäitien puheenvuorot olivat kirjan kiinnostavinta antia.
Oli ihana kuulla, miten tärkeitä ovat lastenlasten ja isoäitien yhteiset satuhetket. Monesti satutuokiot ovat tapaamisten kohokohtia. Joissain perheissä jokin tietty satu täytyy lukea aina, kun lapsenlapset tulevat käymään. Toisaalta on toisenlaisiakin isoäitejä ja sekin on ihan ok.
Tarja Halonen paljastaa: "Läheiseni tietävät, etten ole mikään suloinen iltaisin satuja lukeva isoäiti. Olen aina ollut liikaa töissä. Oman Anna-tyttäreni kanssa luin kuitenkin paljon. Iltasatu oli rauhoittumisen hetki."
Tarja Halonen valitsi satukokoelmaan Grimmin veljesten sadun Bremenin soittoniekat, joka tuntuu hänestä ajankohtaiselta yhä satojen vuosien jälkeenkin.
Mitä satuja muut isoäidit sitten valitsivat? Tunnettuja klassikkosatuja, kuten Lumikki, Tuhkimo, Prinsessa Ruusunen, Punahilkka, Ruma ankanpoikanen, Saapasjalkakissa...
Mukana on myös suomalaiskertojien, Sakari Topeliuksen, Martti Haavion, Mika Waltarin, Marjatta Kurenniemen ja Kaarina Helakisan, upeita satuja, jotka eivät ehkä ole kaikille niin tuttuja kuin Grimmin veljesten tai Andersenin sadut.
Paula Melan kaunis värikuvitus herättää satujen hahmot eloon. Kuvitus on varsin perinteinen mutta yllätyksiäkin löytyy. Esimerkiksi Prinsessa Ruususella on pitkä, pörröinen, kähärä, tumma tukka ja maitokahvin värinen iho.
Kirjan alkusanoissa Kotilieden Kummikerhon hallituksen puheenjohtajana toiminut Leeni Peltonen kirjoittaa: "Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus iltasatuun. Ja jokaisella aikuisella, jolla on onni saada syliinsä lapsi satuja kuuntelemaan, tulisi aina olla aikaa vähintään yhteen satuun."
Tästä ajatuksesta koko kirjaprojekti kumpusi.
"Ja samalla tuntui suorastaan juhlavalta ajatella, että näin me isoäidit siirrämme tärkeää kulttuuriperintöä eteenpäin", Leeni Peltonen kirjoittaa. "Se, jos mikä, on juuri meidän tehtävämme!"
Satukirjaprojekti on varmasti ollut hieno ponnistus Kotilieden toimituksessa ja Kummikerhossa. Miten kaunis kirja onkaan saatu aikaiseksi sekä tämän päivän lukijoille että perinnöksi tuleville sukupolville.
Isoäitien iltasatujen äärellä tunnen kuitenkin eritoten haikeutta, sillä kirjaprojekti jäi yhdeksi Kotilieden Kummikerhon viimeisistä hankkeista. Vuonna 1938 perustettu hyväntekeväisyysjärjestö lakkautettiin tänä vuonna 83 toimintavuoden jälkeen.
Päätökseen oli vaikuttamassa hyväntekeväisyystyön ammattimaistuminen. Ei vapaaehtoisvoimin toimivalla kummikerholla ollut resursseja ammattimaiseen toimintaan. Vuosikymmenten saatossa avuntarpeet ja tavat auttaa olivat myös muuttuneet.
Entisinä aikoina Kotilieden Kummikerho auttoi vähävaraisia perheitä vaatepaketteja lähettämällä. On huomionarvoista, että paketeissa oli mukana myös satukirjoja.
Saduille on varmasti aina tarvetta, mutta tässä ajassa kaivataan vaate- ja tavarapaketteja enemmän sosiaalista tukea. Tänä vuonna Kotilieden Kummikerho on tukenut muun muassa omaishoitajia, adoptioperheitä, synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsiviä äitejä ja mielenterveysongelmaisten vanhempien lapsia.
Isoäitien iltasatujen takakannessa luvataan, että jokaisesta myydystä kirjasta lahjoitetaan yksi euro Kotilieden Kummikerhon toimintaan. Toivon ja luotan, että myyntituotoilla tehdään hyvää, vaikka Kotilieden Kummikerhoa ei enää olekaan.
Otavalle kiitos arvostelukappaleesta!
Lähteet:
Essi Salonen: Lähimmäisenrakkautta 83 vuotta. Kotiliesi 20/2021.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti