Pitäisi opetella jättämään kirjoja kesken

Kuulun siihen koulukuntaan, joka ei jätä kirjoja kesken. Kun kerran olen aloittanut kirjan, tahkoan sen loppuun, vaikka ei ihan nappaisikaan. Niin kauan kun kyse on omasta lukemisesta, mielestäni ei ole suurtakaan merkitystä, luenko kirjan loppuun vai jätänkö kesken. Omaa aikaanihan minä vain tuhlaan, kun en osaa luopua leikistä.

Äskettäin eteeni tuli ääneen lukijana ensimmäistä kertaa tilanne, jossa kirja olisi pitänyt jättää kesken, mutta en osannut.

Luin seitsenvuotiaalleni David O'Connellin Hämäränhyssyn mysteerit -sarjan toista osaa Hammastohtori ja hämärä juoni (Kumma 2021). Pidimme kovasti sarjan ensimmäisestä osasta Karkkitehtaan kummitus (Kumma 2021), jossa karkkitehtaan perinyt Archie-poika selvittelee arvoituksia ja johtolankoja ystäviensä kanssa ja kokee melkoisen taianomaisia hetkiä.

Toinen osa on ensimmäistä huomattavasti synkkäsävyisempi ja pelottavampi. Archien harteita painaa raskas vastuu, kun selviää, että hänen tehtävänään sukunsa päänä on pelastaa tarumainen, taikuutta tihkuva kummituispuu.

Jälleen on selvitettävä johtolankoja ja hierottava aivonystyröitä, mutta nyt Archie ystävineen saa vastaansa pahan voiman, joka yrittää estää heitä onnistumasta. Metsässä liikuskeleva viittaan pukeutunut Synkkiö saa lähelleen osuvan Archien pään särkemään, hien helmeilemään otsalla ja koko sielun täyttymään kauhulla.

Claire Powellin kuvitusta kirjaan Hammastohtori ja hämärä juoni ( Kumma 2021)

Eräänä iltana luin tyttärelle ääneen. Lukemisen väliin huikkasin: "Tässä olisi nyt kuva. Haluatko katsoa?"

Tytär veti peiton silmilleen ja ravisti päätään. "Ei. Jos siinä on se Synkkiö, mä en halua nähdä sitä."

Tämä oli ensimmäinen indikaatio siitä, että kirja tuntui tyttärestä liian pelottavalta, mutta ohitin asian sen kummempia miettimättä.

Claire Powellin kuvitusta kirjaan Hammastohtori ja hämärä juoni ( Kumma 2021)

Seuraavana iltana lukuhetken jälkeen tytär vitkutteli valojen sammuttamisen kanssa. Kun peittelin häntä, hän kysyi: "Entä jos se Synkkiö tulee tänne?"

"Eihän sitä ole oikeasti olemassa!" minä vain nauroin, enkä huomannut toista indikaatiota siitä, että kirja olisi kannattanut jättää kesken.

Seuraavana iltana tytär puhui ystävästään: "L on kertonut minulle, että joskus kun hän on kuullut liian pelottavan sadun, se satu tulee hänen uniin."

Nyt aloin jo vähän huolestua. "Onko sinulle käynyt niin?" kysyin.

"Ei," tytär sanoi. "Mutta entä jos käy?"

"Voi kulta, silloin on tärkeä ajatella hyviä asioita, muistella sellaisia hetkiä, jolloin sinulla on ollut kivaa, jolloin olet ollut onnellinen."

Valon sammuessa tytär jäi luettelemaan mukavia kokemuksia elämänsä varrelta.

Koska olen melkoinen taulapää, alitajuntani joutui puhumaan minulle yöllä. Näin itse koko yön painajaisia. Albert Camus'n Rutto, jota olin juuri lukemassa, tuli unissani todeksi. Olin joutunut vuosikymmenten takaiseen ruton vuoksi eristettyyn Oranin kaupunkiin Algeriaan. Väistelin kauhuissani paise- ja keuhkoruton saastuttamia kaupunkilaisia, joita hoiperteli kaduilla tappavaa bakteeria levittäen.

Levottoman yön jälkeen viimein ymmärsin, että kirja jota tyttärelle luin, oli hänelle liian pelottava. Ensimmäistä kertaa mieleeni tuli, että kirja kannattaisi jättää kesken. Mutta aloin järkeillä:

1. Olimme jo lukeneet aika pitkälle. Lukemiseen käytetty aika olisi mennyt hukkaan, jos olisimme nyt lopettaneet.
2. Olimme pitäneet ensimmäisestä osasta ja odottaneet kovasti tätä toista.
3. Olimme jonottaneet kirjaa kirjastosta.
4. En halua opettaa tytärtäni luovuttajaksi.

Jatkoimme siis yhä.

Claire Powellin kuvitusta kirjaan Hammastohtori ja hämärä juoni ( Kumma 2021)

Eräänä päivänä tytär sanoi suoraan, että kirja on liian pelottava. Myönsin heti hänen olevan oikeassa. Pahoittelin, etten ollut tiennyt kirjan olevan niin jännittävä. Sitten typerästi puolustelin itseäni vetoamalla siihen, että kirjan suositusikä kuitenkin on 7+.

Nyt sentään pohdimme yhdessä, pitäisikö kirja jättää kesken. Luulen, että tyttärelle se olisi sopinut. Olimme kuitenkin jo hyvin pitkällä. Oikeastaan vain loppuratkaisu puuttui. Minusta tuntui, että jos nyt luovuttaisimme, Synkkiö olisi voittanut. Se olisi ikuisesti jäänyt kylvämään kauhua. Synkkiö oli pakko kukistaa. Luimme siis kirjan loppuun.

Claire Powellin kuvitusta kirjaan Hammastohtori ja hämärä juoni ( Kumma 2021)

Jälkiviisaana voin sanoa, että kirja olisi pitänyt jättää kesken heti, kun vähänkään alkoi tuntua, että se on liian pelottava. Kun kerran kuitenkin olimme päässeet jo lähes loppuun, oli oikea ratkaisu jatkaa ja saada tarinalle onnellinen loppu.

Kokemus oli herättävä. Uskoisin, että vastaisuudessa pystyn tekemään keskeyttämispäätöksen ajoissa. Aion myös tutkia kirjoja tarkemmin etukäteen välttääkseni liian jännät tarinat.

Se ainakin tuli selväksi, että meillä ei vielä aleta lukea Harry Pottereita, vaikka kovasti haluaisinkin. Ne ovat sentään paljon pelottavampia.

Onko sinulla kokemuksia liian pelottavien kirjojen lukemisesta lapselle? Osaatko tarvittaessa jättää kirjan kesken?