Käsi ylös ✋, kuka tykkää muodista, Coco Chanelista ja 1920-luvusta. Ketä kiinnostaa englantilainen luokkayhteiskunta ylhäisöineen ja palvelusväkineen (Downton Abbeyn hengessä). Kuka innostuu rohkeista tytöistä ja naisista, jotka muovaavat elämästään omannäköistä sovinnaisuussäännöistä piittaamatta ja uskaltavat tavoitella unelmiaan. Minä viittaan täällä kaksin käsin. ✋✋
Lucy Ivisonin nuortenkirjassa Unelmien muotitalo — Silkkiä ja salaisuuksia (WSOY 2021) on kaikkea edellä mainittua. Heti kun näin kirjan kustantajan katalogissa, tiesin haluavani lukea sen. Ahmaisin kirjan välittömästi sen kirjastosta saatuani, ja se lunasti odotukseni. Vetävästi kirjoitettua kirjaa ei olisi malttanut laskea käsistään.
Nuoresta Myrtlestä piti tulla perheen vaatturinliikkeen jatkaja, mutta kohtalo puuttui peliin. Isä kuoli ja äiti sairastui. Niinpä Myrtlellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä palvelustytöksi.
Hän päätyy Kartano Kohtalonoikkuun palvelemaan herttuan perhettä. Myrtle saapuu uuteen palveluspaikkaansa ompelukonettaan kantaen. Hän herättää heti huomiota itse ompelemassaan Chanel-tyyppisessä asussa.
Kartano Kohtalonoikku on onnellinen talo, jossa palvelusväenkin on hyvä olla. Myrtlellä ei kuitenkaan ole aikomusta jäädä palvelijaksi loppuelämäkseen. Hän haluaa tienata tarpeeksi rahaa lunastaakseen takaisin perheensä vaatturinliikkeen. Hän osaa unelmoida ja on valmis tekemään työtä unelmiensa eteen.
Herttuaperheen nuorimman, eksentrisen tyttären lady Sylvian intohimona on pukujen suunnittelu ja hän on siinä nerokkaan hyvä. Häneltä vaan puuttuu taidot käytännön toteutukseen. Myrtlen tupsahtaminen taloon on hänelle kuin taivaan lahja.
Lady Sylvian on helppo vetää Myrtle mukaan pukuhankkeisiinsa. Myrtle on onnellinen, kun saa ommella, vaikka kaikki täytyy tehdä salassa ja yöunista reippaasti tinkien. Välillä ihmettelin, ehtikö Myrtle nukkua ollenkaan.
Tarina etenee vuoroin Myrtlen ja vuoroin Sylvian suulla, jolloin tapahtumiin saadaan erilaista perspektiiviä. Tyttöjen yhteiskuntaluokasta johtuvia eroja olisi tosin voinut korostaa vielä selvemminkin.
Myrtle riskeeraa työpaikkansa voidakseen elää unelmiensa muotimaailmassa. Lady Sylvian ja Myrtlen hankkeet ovat paitsi kyseenalaisia myös vaarallisia. Kaksikko aloittaa luomalla ennennäkemättömiä, rohkeita debytanttiasuja seurapiireihin astuville neitokaisille.
"Voi Myrtle! Kaikki kyselevät, kuka tämän puvun on tehnyt. Yksi nainen The Tatler -lehdestä ja toinen Voguesta. Kun äiti näki minut, hän valahti kalmankalpeaksi ja palvelustytön täytyi tuoda hänelle hajusuolaa. Mutta hän on vähän elpynyt nyt, kun Tatler kehuu pukua loistavaksi. Kaikki, joiden kanssa juttelen, kysyvät sitä minulta."
"Kun hän siirtyi huoneen poikki tervehtimään jotakuta, meidän takanamme seisovat tytöt alkoivat puhua.
'Housut! Blanche, hänellä on ihan oikeasti housut! Nouse seisomaan tuolille, niin näet. En ole ikinä nähnyt moista. Ja hiukset... Hänen hiuksensa ovat poissa!'
Kuului kolinaa, kun tyttö kiipesi tuolille.
'Hyvänen aika!'
'Kuka olisi arvannut? Agapantha Portland-Prince. Housuissa!'
Sitten seurasi hiljaisuus.
'Tuo on kaunein asu, jonka olen eläissäni nähnyt. Jos se olisi minun, en riisuisi sitä ikinä. En edes yöksi.'"
Ennen pitkää Myrtle ja Sylvia saavat debytanttipukuja uskaliaamman toimeksiannon, ja tällä kertaa heidän panoksensa ei rajoitu pelkästään pukujen toteuttamiseen.
Onko Myrtlen mahdollista selvitä aristokraattien joukossa siipiään polttamatta? Voiko palvelustytön ja ladyn välille syntyä aitoa ystävyyttä ja kestääkö ystävyys tiukan paikan tullen?
Tarinaa on höystetty Catharine Collingridgen upeilla, mustavalkoisilla muotipiirroksilla. Ne ovat todellista silmänruokaa 1920-luvun muodista pitäville.
Varsin feministisessä kirjassa on rivien välissä paljon pohdintaa naisen asemasta sadan vuoden takaisessa Englannissa. Se kiinnosti minua suuresti ajankuvan lisäksi. 1920-luku on loistava valinta tarinan ajankohdaksi, sillä silloin ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa naiset alkoivat pikku hiljaa saada uusia vapauksia ja naisille oli tarjolla aiempaa enemmän vaihtoehtoja.
Englannin naiset olivat juuri saaneet luvan opiskella yliopistossa, mutta käytännössä yläluokkaisen naisen odotettiin solmivan pian seurapiireihin astuttuaan mahdollisimman hyvä avioliitto ja omistautuvan vaimon roolille. Monille naisille perinteinen polku ei kuitenkaan enää riittänyt, ja tästä nähdään kirjassa hyviä esimerkkejä.
Silkkiä ja salaisuuksia aloittaa trilogian. Seuraavassa osassa matkataan Amerikkaan ja sukelletaan syvälle elokuvamuodin maailmaan. En malta odottaa.
Lucy Ivison: Unelmien muotitalo — Silkkiä ja salaisuuksia
Kuvitus: Catharine Collinridge
Englanninkielinen alkuteos: The House of Serendipity — Sequens & Secrets
Suomennos: Aila Herronen
Kustantaja: WSOY 2021
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti