Tyttäreni sai kirjan joululahjaksi. Tutustuttuani siihen oivalsin, että juuri tällaiselle kirjalle meillä olisi ollut pari vuotta sitten huutava tarve. Nyt on tavallaan liian myöhäistä, sillä viisivuotiaani jaksaa jo kuunnella aitojakin Tove Janssonin teoksia. Toisin oli pari vuotta sitten, jolloin runsaan värikuvituksen tuoma tuki lukutilanteessa olisi ollut korvaamaton.
Jouduin silloin lukemaan muiden kirjailijoiden kirjoittamia "tekomuumeja". Usein kirosin mielessäni, sillä tekstit eivät tavoittaneet Tove Janssonin henkeä, eivätkä yltäneet hänen tasolleen. Jotkut kertomukset tuntuivat silkalta roskalta.
Siksi Muumipeikko ja näkymätön vieras on niin kaivattu teos. Se lähtee Janssonin omasta tekstistä. Kuvitus rikastaa kertomuksen, niin että se saavuttaa helpommin myös pienet kuulijat.
Tarina, joka on varmasti kaikille tuttu, on äärimmäisen koskettava. Pieni Ninni-tyttö on asunut julman tätinsä kanssa, ja häntä on kohdeltu niin huonosti, että hän on muuttunut vallan näkymättömäksi. Tuu-tikki tuo Ninnin muumiperheen hoiviin. Hieman hupsu mutta oikein mukava muumiperhe on kenties juuri sitä, mitä Ninni tarvitsee tullakseen taas näkyväksi.
Muumimamma lääkitsee Ninniä isoäidin lääkkeellä, mutta muuten Ninnin näkymättömyydestä ei tehdä suurta numeroa. Hänet otetaan mukaan perheen arkisiin puuhiin. Jos hänelle sattuu vahinko, siihen suhtaudutaan ymmärtäväisesti.
"Yhtäkkiä kuului räsähdys!
Keskellä puutarhakäytävää oli iso läjä sosetta, jossa törrötti lasinsirpaleita. Ja kasan vieressä seisoivat Ninnin tassut, jotka nopeasti haalistuivat ja katosivat.
— Jaaha, Muumimamma sanoi. — Se olikin juuri se purkki, jonka annamme aina kimalaisille. Nyt meidän ei tarvitse kantaa sitä niitylle.
Ninnin tassut tulivat takaisin, ja niiden yläpuolelle ilmestyi pari kapeita sääriä! Jalkojen yläpuolella häämötti ruskean mekon helma."
Pikku hiljaa edistystä tapahtuu ja yhä enemmän Ninniä tulee taas näkyväksi. Hän alkaa myös puhua. Pikku Myy taitaa olla aivan oikeassa sanoessaan Ninnille, ettei tämä koskaan voi saada kasvojaan näkymään, ellei opi suuttumaan. Kunnon vihastuminen siihen vaaditaan, että tyttö näkyy taas kokonaan.
Cecilia Davidsson on ruotsalainen kirjailija, joka on julkaissut 1990-luvulta alkaen novellikokoelmia ja romaaneja. Lisäksi hän on muuttanut helppolukuisiksi useita muiden kirjailijoiden teoksia, esimerkiksi Selma Lagerlöfin, August Strindbergin ja Vilhelm Mobergin tekstejä.
Wikipedian mukaan Davidsson on kertonut klassikoiden työstämisprosessistaan seuraavasti: “Luen alkuperäisteoksen hitaasti läpi lyijykynän kanssa ja yritän alleviivata ne kohdat, jotka eivät ole välttämättömiä tarinan kannalta. Suurilta osin kyse on siis asioiden poistamisesta.”
Muumeihin hän tarttui muutama vuosi sitten ja ensimmäinen mukautettu teos Joulu saapuu Muumilaaksoon ilmestyi vuonna 2018 Ruotsissa Bonnier Carlsenin ja Suomessa Tammen kustantamana.
Viime vuonna ilmestyi Muumipeikko ja näkymätön vieras -kirjan lisäksi Muumilaakson kertomuksia, johon on koottu kolme tarinaa: Matka Muumilaaksoon, Hattivattien saari ja Muumipeikko ja taikahattu. Uusi kuvakirja Muumipeikko ja lohikäärme ilmestyy helmikuussa.
Muumipeikko ja näkymätön vieras
Teksti: Cecilia Davidsson Tove Janssonin kertomuksen mukaan
Kuvitus: Filippa Widlund
Ruotsinkielinen alkuteos: Mumintrollen och den osynliga gästen
Suomennos: Katariina Heilala
Kustantaja: Tammi 2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti