"Mutta kotona mä sain vain kirjoja ja mummolassa vaatteita", tytär selvensi.
Kieltämättä luonnehdinta oli oikeansuuntainen, mutta väitin edelleen, että hän sai myös enemmän leluja kuin hänen huoneeseensa oikeastaan mahtuisi.
"Mutta pelit eivät ole leluja", tytär huomautti. "Eikä nukenvaatteet tai pehmot. Mä tarkotan kovia leluja."
Niitäkin paketeista kuoriutui. Sehän on selvä. Oli aika kaivaa esiin Johanna Venhon kirjoittama ja Annastiina Syväjärven kuvittama kirja Yllin kyllin (WSOY 2012). Se käsittelee tavarapaljoutta ja tavarahimoa. Kirjan nimi on myös sanaleikki, sillä päähenkilö on pieni Kylli-niminen tyttö.
Eletään joulun jälkeistä talviaikaa. Kyllin perhe on muuttamassa uuteen kotiin. Kyllin uusi huone tursuaa tavaraa. Niitä järjestellessään osuu Kyllin silmiin vanha lelukuvasto. Kuvastossa on upea puhuva pinkki poni. Sellainen olisi ilman muuta saatava.
"— Miksei joulupukki tuonut pinkkiä ponia? Kylli tivaa.
— Pukki toi vuoren muita lahjoja, isä huikkaa eteisestä. — Muistatko sen lahjapaperikasan? Sukeltelit siinä kuin delfiini."
Kylli muistaa. Paras lahja oli ihana Elviira-nukke.
"Nyt Elviira lojuu Kyllin huoneen lattialla. Sen viereen on laatikosta kierähtänyt pieni, pissaava vauvanukke. Se katselee Kylliä apeana. Sillä on märkä vaippa. Hamsteri surisee selällään ja sen pyörät pyörivät ilmassa.
— En halua leikkiä teidän kanssa! Kylli kivahtaa ja heiluttaa lelukuvastoa."
Äiti kieltäytyy ostamasta puhuvaa ponia, muttei taida huomata omaa tavarahimoaan. Äiti haaveilee uudesta sohvasta. Ehkä olisi jo valkoisen aika. Vaihtoon menisivät tietysti myös nojatuolit ja pöytä.
Kylli paranee pinkin ponin himostaan tutustuttuaan uuteen naapurin poikaan, jonka kanssa on hauska laskea mäkeä ja leikkiä salamajassa. Majaan poika on rakentanut suuren hevostilan käpyhevosilleen. Parhaat lelut saattavatkin löytyä ihan ilmaiseksi luonnosta! Sitä paitsi ei tavara tee onnelliseksi vaan ystävyys.
Kirjan kuvitus on omintakeinen. Vahvoja värejä käyttävän Syväjärven graafikkotausta näkyy kuvissa. Henkilöhahmot näyttävät hyvin moderneilta ja ihmismäisiltä, mutta ihmisiä he eivät ole vaan koiria.
Kyllin kasvot ovat mustat toisin kuin muilla. Tekstissä kerrotaan hänen saaneen riepunuken afrikkalaisilta sukulaisiltaan. Kylli taitaa siis olla adoptiolapsi.
Tyttäreni analysoi mielellään lastenkirjojen kuvitusta. Tämä kuvitus oli hyvin erityyppinen kuin ne, mitä hän yleensä näkee. Parasta kuvituksessa oli hänen mielestään yksityiskohtien runsaus. Kuvista löytyy paljon tutkittavaa. Kritiikkiä hän antoi siitä, että kuvat näyttävät tietokoneella tehdyiltä. Eniten tyttäreni arvostaa käsintehdyn näköistä kuvitusta. Mitä rouheampaa, sen parempi.
Yllin kyllin
Teksti: Johanna Venho
Kuvitus: Annastiina Syväjärvi
Kustantaja: WSOY 2012
Pieni Helmet-lukuhaaste 2020
Merkitsen kirjan listallemme kohtaan 10 "kirja, jonka luet yhdessä toisen kanssa". Kaikki listallemme päätyvät kirjat voisi laittaa tähän kategoriaan, mutta tämä nyt vaan sattui olemaan ensimmäinen kirja, jota en saanut sovitettua muihin kohtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti