Muuttohaaveilua

Silloin tällöin haaveilen muuttamisesta. Kun raahaan painavia kauppakasseja bussipysäkiltä kotiin, mietin että voisi sitä kai asua lähempänä kauppaa.

Silloin tällöin tyttäreni haaveilee muuttamisesta. Hän haluaisi asua kerrostalossa — ihan niin kuin mummu ja vaarikin. Asunnon tulisi olla kuudennessa kerroksessa tai ainakin niin korkealla, että sinne pitäisi nousta hissillä.

Kerrostalossa lähes koko ikäni asuneena en erityisemmin innostu tyttäreni visiosta. Lapsen kanssa pientaloasuminen on vaan niin paljon kätevämpää. Mutta eihän mikään estä haaveilemasta. Kirjojen kautta voimme päästä muuttotunnelmiin.

Kuusivuotiaani suosikki muuttoaiheisista kirjoista on Salla Savolaisen Kuudennen kerroksen Maikki (WSOY 2002). Kirjasta löytyy kaikki tyttäreni kaipaamat elementit. Pieni Maikki on juuri muuttanut perheineen kerrostaloon, vieläpä kuudenteen kerrokseen, ja kirjassa ajetaan hissillä. Mahtavaa!

Maikin uusi kotitalo muistuttaa vähän lapsuuteni kotitaloa, ja sekin oli kolmosen ratikan reitillä. Päivittäisiä spåra-ajeluita joskus kaipaan, vaikka onhan metrokin kätevä ja nopeampi liikkumisväline.

Maikin on vähän vaikea sopeutua uuteen asuntoon.

"Illalla Maikki ei saa unta. Kuuluu kummallisia ääniä.
— Eeva, mikä kolahti hän kuiskaa.
— Se oli varmaan jonkun ovi, sanoo Eeva.
— Eeva, mikä kohisee?
— Joku veti vaan vessan.
— Eeva, mikä kopisee?
— Nuku jo, Eeva hermostuu. — Minä en saa unta, kun sinä koko ajan kyselet! Ne ovat ihan tavallisia kerrostalon ääniä!"

Seuraavana aamuna puistossa Eeva tapaa tytön, joka on hänen uudesta koulustaan ja vieläpä samalta luokalta. Hän innostuu niin, että jättää Maikin yksin. Yksinään vieraassa ympäristössä Maikkia alkaa pian pelottaa. 

Onneksi hän tapaa pojan uudesta kotitalostaan ja tulee pian esitellyksi myös pihan muille lapsille. Uudet ystävät taatusti helpottavat sopeutumista uuteen kotiin. Seuraavana iltana Maikki nukahtaakin ongelmitta.

Kirjalle on olemassa myös jatko-osa: Maikki ja kellarin kummitukset (WSOY 2011). Se oli meillä jatkuvasti lainassa kirjastosta, kunnes lopulta löysin sen divarista ja ostin omaan hyllyyn.

Oma suosikkini muuttoaiheisista kirjoista on peräisin omasta lapsuudestani. Se on Lea Himbergin kirjoittama ja Tuula Tyrkön kuvittama Tommi saa uuden naapurin (Gummerus 1980).

Päähenkilö Tommi on leikki-ikäinen poika, joka asuu kerrostalossa. Hän ei itse muuta kirjassa, vaan hänen naapuriinsa muutetaan. Asunto on ollut pitkään tyhjillään, ja kun eräänä päivänä pihaan ajaa muuttoauto, Tommin mielikuvitus lähtee liikkeelle.

Kuka uusi naapuri mahtaa olla? Tätä arvuutellaan yhdessä pihan muiden lasten kanssa. Olisiko hän poliisi vai laulaja vai kenties merikapteeni? Lopulta jännitys käy sietämättömäksi ja Tommi lähtee ottamaan asiasta selvää.


Salla Savolainen (teksti ja kuvat): Kuudennen kerroksen Maikki
Kustantaja: WSOY 2002

Lea Himberg: Tommi saa uuden naapurin
Kuvitus: Tuula Tyrkkö
Kustantaja: Gummerus 1980

Naistenviikko kirjablogeissa

Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogin Tuija emännöi tänäkin vuonna perinteistä naistenviikkohaastetta. Olen haasteessa mukana tällä postauksella. Tänään valitsin kirjan, jonka on kirjoittanut ja kuvittanut päivän nimipäiväsankari Salla Savolainen.

Yllin kyllin eikä sittenkään tarpeeksi

"Minähän en saanut kauheasti leluja joululahjaksi", väitti tyttäreni äskettäin. Muistellessani kotona saatua suurta pakettivuorta ja toista mummolassa, jouduin väittämään vastaan.

"Mutta kotona mä sain vain kirjoja ja mummolassa vaatteita", tytär selvensi.

Kieltämättä luonnehdinta oli oikeansuuntainen, mutta väitin edelleen, että hän sai myös enemmän leluja kuin hänen huoneeseensa oikeastaan mahtuisi.

"Mutta pelit eivät ole leluja", tytär huomautti. "Eikä nukenvaatteet tai pehmot. Mä tarkotan kovia leluja."

Niitäkin paketeista kuoriutui. Sehän on selvä. Oli aika kaivaa esiin Johanna Venhon kirjoittama ja Annastiina Syväjärven kuvittama kirja Yllin kyllin (WSOY 2012). Se käsittelee tavarapaljoutta ja tavarahimoa. Kirjan nimi on myös sanaleikki, sillä päähenkilö on pieni Kylli-niminen tyttö. 

Eletään joulun jälkeistä talviaikaa. Kyllin perhe on muuttamassa uuteen kotiin. Kyllin uusi huone tursuaa tavaraa. Niitä järjestellessään osuu Kyllin silmiin vanha lelukuvasto. Kuvastossa on upea puhuva pinkki poni. Sellainen olisi ilman muuta saatava.

"— Miksei joulupukki tuonut pinkkiä ponia? Kylli tivaa.
   — Pukki toi vuoren muita lahjoja, isä huikkaa eteisestä. — Muistatko sen lahjapaperikasan? Sukeltelit siinä kuin delfiini."

Kylli muistaa. Paras lahja oli ihana Elviira-nukke.

"Nyt Elviira lojuu Kyllin huoneen lattialla. Sen viereen on laatikosta kierähtänyt pieni, pissaava vauvanukke. Se katselee Kylliä apeana. Sillä on märkä vaippa. Hamsteri surisee selällään ja sen pyörät pyörivät ilmassa.
   — En halua leikkiä teidän kanssa! Kylli kivahtaa ja heiluttaa lelukuvastoa."

Äiti kieltäytyy ostamasta puhuvaa ponia, muttei taida huomata omaa tavarahimoaan. Äiti haaveilee uudesta sohvasta. Ehkä olisi jo valkoisen aika. Vaihtoon menisivät tietysti myös nojatuolit ja pöytä.

Kylli paranee pinkin ponin himostaan tutustuttuaan uuteen naapurin poikaan, jonka kanssa on hauska laskea mäkeä ja leikkiä salamajassa. Majaan poika on rakentanut suuren hevostilan käpyhevosilleen. Parhaat lelut saattavatkin löytyä ihan ilmaiseksi luonnosta! Sitä paitsi ei tavara tee onnelliseksi vaan ystävyys.

Kirjan kuvitus on omintakeinen. Vahvoja värejä käyttävän Syväjärven graafikkotausta näkyy kuvissa. Henkilöhahmot näyttävät hyvin moderneilta ja ihmismäisiltä, mutta ihmisiä he eivät ole vaan koiria.  

Kyllin kasvot ovat mustat toisin kuin muilla. Tekstissä kerrotaan hänen saaneen riepunuken afrikkalaisilta sukulaisiltaan. Kylli taitaa siis olla adoptiolapsi.

Tyttäreni analysoi mielellään lastenkirjojen kuvitusta. Tämä kuvitus oli hyvin erityyppinen kuin ne, mitä hän yleensä näkee. Parasta kuvituksessa oli hänen mielestään yksityiskohtien runsaus. Kuvista löytyy paljon tutkittavaa. Kritiikkiä hän antoi siitä, että kuvat näyttävät tietokoneella tehdyiltä. Eniten tyttäreni arvostaa käsintehdyn näköistä kuvitusta. Mitä rouheampaa, sen parempi.


Yllin kyllin
Teksti: Johanna Venho
Kuvitus: Annastiina Syväjärvi
Kustantaja: WSOY 2012


Pieni Helmet-lukuhaaste 2020
Merkitsen kirjan listallemme kohtaan 10 "kirja, jonka luet yhdessä toisen kanssa". Kaikki listallemme päätyvät kirjat voisi laittaa tähän kategoriaan, mutta tämä nyt vaan sattui olemaan ensimmäinen kirja, jota en saanut sovitettua muihin kohtiin.