Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjalito. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjalito. Näytä kaikki tekstit

perjantai 7. elokuuta 2020

Lastenkirjoissa ukkostaa



Taivas tummenee. Taitaa tulla ukkonen, arvelen. Sitten jyrähtää. Kaksi kaksivuotiasta seisoo pihalla hämmästyneinä äitien kiirehtiessä selittämään, että ei mitään hätää, se on vain ukkonen. Lapset reagoivat eri tavalla. Toinen pillahtaa itkuun. Oman kaksivuotiaani silmät kirkastuvat. Ahaa, tällainen siis on ukkonen! Voin nähdä oivalluksen lampun syttyvän hänen päässään.

Olemme lukeneet ukkosesta, ja nyt tyttäreni kokee elämänsä ensimmäisen tiedostetun ukkosen. Kun juoksemme suojaan vesipisaroiden alkaessa putoilla, pienokaiseni nauraa onnesta. Jyrähdysten ja sateen kohinan läpi kuulemme vielä toisen parivuotiaan hätääntyneen itkun.

Tarinan opetus: lukekaa lapsillenne kirjoja! 😉 Tämä muutaman vuoden takainen tapaus muistui mieleeni jokin aika sitten, kun ukkosti.

Olen aina rakastanut ukkosta. Ihmiselle tekee hyvää silloin tällöin tulla muistutetuksi, että luonnonvoimien edessä olemme loppujen lopuksi aika pieniä.

Lapsena heittelin ukkosella viinirypäleitä ulos ikkunasta yrittäen lepyttää taivaan voimia. Ei ehkä ollut paras ajatus ottaen huomioon, että kotimme oli kuudennessa kerroksessa tiheästi asutulla alueella. Mutta hauskaa se oli! Ukkosen jyrinää oli niin kiva kuunnella oman kodin turvassa.

Kuvakirjoja joissa ukkostaa


Nykyisin ukkosella kaivan esiin kirjoja, joissa ukkostaa. Käperrymme tyttären kanssa sohvan tai sängyn nurkkaan lukemaan niitä. Meillä ei ole yhtään kirjaa, joka kertoisi pelkästään ukkosesta, mutta monta kirjaa, joissa ukkostaa jossain vaiheessa tarinaa.

Günter Neidingerin kirjoittamassa ja Lilo Buschin kuvittamassa kirjassa Sähkö — Korvaamaton energiamuoto (Kirjalito 1994) pureudutaan ukkoseen sähköisenä ilmiönä.

Reetta Niemelän kirjoittamassa ja Leena Lumpeen kuvittamassa kirjassa Miljan kesä (Otava 2015) ukkosen kokee mökillä maalla vaarinsa Ukon kanssa kesää viettävä Milja-tyttö.

Mysi Lahtisen kirjoittamassa ja Virpi Pennan kuvittamassa kirjassa Villikan kesä (Tammi 2010) vehreän saarikaupunginosan lapset pysyttelevät ukkosella majassaan ullakolla ja pelailevat hauskoja pelejä.

Maria Nilsson Thoren kuvittamassa Astrid Lindgrenin tarinassa Saariston lapset — Pelle saa pienen eläimen (WSOY 2020) Pampula ja Pelle joutuvat ukkoseen ollessaan kahdestaan soutuveneessä ja päätyvät pieneen saareen odottelemaan sään paranemista.

Saaressa pidetään ukkosta myös Mauri ja Tarja Kunnaksen kirjassa Kesä Koiramäessä  (Otava 2015). Elsa, Kille ja Aukusti ovat päässeet eräänä heinäkuisena lauantaina rovasti Wareksen kanssa saariretkelle. Leppoisa oleilu katkeaa hirveään ukkosmyrskyyn.

Mauri ja Tarja Kunnaksen kirjassa Koiramäen lapset ja näkki (Otava 2007) kerrotaan tarina entisaikojen emännästä, joka pelkäsi ukkosta ihan kamalasti.

Ukkoseen liittyviä uskomuksia


Ennen vanhaan ihmisillä ei ollut kunnon tietoa ukkosesta ja sen syistä. Villikan lapset tietävät, että viikinkien ukkosenjumala oli Tor. Ollessaan pahalla tuulella se ajoi mustien hevosten vetämissä vaunuissa pitkin taivaan kantta ja viskoi nuolia. Hevosten kaviot aiheuttivat jyrinän ja nuolet näkyivät salamoina. (Lahtinen 2010).

Muinoinen Komeron talon emäntä pelkäsi ukkosta vallan kamalasti. Ukkosella hänellä oli tapana voivotella: "— Taivaan isä ajaa kolikolirattailla pilvien päällä". (Kunnas 2007)

Monet pelkäävät ukkosta. Jopa aina niin rohkea Pampula kiljuu ja peittää kasvonsa ukkosen jyrähtäessä. "Hän oli kyllä urhea kuin sotapäällikkö, mutta hänellä oli yksi heikkous. Hän pelkäsi ukkosta, vaikka hänen oli vaikea sitä myöntää." (Lindgren 2020)

Sähköinen ilmiö


Nykyisin tiedetään, että ukkonen on luonnossa esiintyvä sähköinen ilmiö. Se voi olla vaarallinen, sillä salama saattaa iskiessään sytyttää tulipalon. Ukkosella ei saa mennä uimaan eikä puun alle, sillä salama iskee usein veteen tai yksinäisiin puihin. (Neidinger 1994)

Kun salama iski entisinä aikoina suoraan Komeron talon savupiippuun, oli leikki kaukana (Kunnas 2007). Onneksi taloissa nykyisin on ukkosenjohdattimet, sillä ukkosenjohdattimella varustetussa rakennuksessa on ukkosella turvallista (Neidinger 1994). Siitä huolimatta vedän Miljan ja Ukon tavoin ukkosella töpselit irti seinästä (Niemelä 2015).

Ukkosen sähköiseen luonteeseen liittynee se, ettei Ukon mukaan ukkosella saa kutoa sukkaa eikä silittää kissaa — ainakaan vastakarvaan. (Niemelä 2015)

Ukkonen nousee nopeasti


Milja tuntee ukkosen lähestymisen päänsärkynä ja painostavana ilmana. Ukkonen alkaa yleensä nopeasti. Milja ehtii hädin tuskin kerätä lelut pihalta kastumasta. (Niemelä 2015)

Villikan lapset tietävät, että laskemalla voi arvioida, kuinka kaukana ukkonen on.

"Yhtäkkiä leimahti salama ja valaisi taivaan. Se näkyi ikkunasta. Tilli alkoi laskea oikein hitaasti. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi ja sitten jyrähti.
   — Se on kahden kilometrin päässä täältä, hän sanoi." (Lahtinen 2010)

Salamasta jyrähdykseen kuluva sekunttimäärä siis jaetaan kolmella, jolloin saadaan ukkosen etäisyys kilometreissä.

"[Sade] kohosi kuin seinä lyijynharmaasta vedestä ja lähestyi nopeasti. Parin sekunnin kuluttua se olisi heidän päällään kuin vedenpaisumus.
     — Juokse! huusi Pampula ja juoksi edellä pitkin rantakallioita kauempana näkyvien puiden suojiin."
(Lindgren 2020)

Kun ukkonen on päällä, ei voi tehdä juuri muuta kuin pysytellä suojassa ja odottaa, että se menee ohi.

"Satoi mahtavalla kohinalla. Salamat välähtelivät. Ukkonen mörähteli ja mylvi. Oli melkein pimeää. Milja istui sängyllä ja kuunteli ukkosen ääniä. Pari kertaa ukkonen iski hirveällä ryskeellä jossakin aivan lähellä."  (Niemelä 2015)

Ukkonen on nopeasti ohi


Kaikki on ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Ukkonen jättää jälkeensä suuria lätäköitä ja litimärän puutarhan. (Niemelä 2015)

"Myrsky oli ohi yhtä äkkiä kuin se oli noussutkin. Kaikki olivat likomärkiä.
— Kyllä kesä kuivaa, minkä kastelee, naureskeli rovasti." (Kunnas 2015)

Ukkosta pelänneen Pampulan mieliala kohoaa heti ukkosen mentyä. "Mikään ei enää pelottanut häntä, sillä ukkonen oli lakannut ja pian loppuisi sadekin." (Lindgren 2020)


Lähteenä käytetyt kirjat


Mauri ja Tarja Kunnas: Koiramäen lapset ja näkki. Otava 2007.

Mauri ja Tarja Kunnas: Kesä Koiramäessä. Otava 2015.

Mysi Lahtinen — kuv. Virpi Penna: Villikan kesä — Puuhaa ja leikkejä lomalle. Tammi 2010.

Astrid Lindgren — kuv. Maria Nilsson Thore — suom. Laila Järvinen: Saariston lapset — Pelle saa pienen eläimen. WSOY 2020.

Günter Neidinger — kuv. Lilo Busch — suom. Tiina Hailla: Sähkö — Korvaamaton energiamuoto. Kirjalito 1994.

Reetta Niemelä — kuv. Leena Lumme: Miljan kesä. Otava 2015.




keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Teddykarhujen eväsretkipäivä kutsuu piknikille ystävien kanssa

Perjantaina on Teddykarhujen eväsretkipäivä. On aika kaivaa kirjahyllystä esiin pikkuruinen kirja nimeltään Nalle lähtee huviretkelle (Kirjalito 1997).

Kirjassa lelukaupan lelut, jotka vastoin odotuksia ovat eläviä, päättävät eräänä päivänä poistua lelukaupasta. Suunnitelmissa on eväsretki.




Nalle ja Risto Räsynukke hyppäävät Alina Auton kyytiin. Nukkekodin nuket varustavat heidät eväskorilla, ja niin päästään matkaan. Ystävykset suuntaavat kohti metsää. Retki alkaa lupaavasti. On loistava sää ja tie polveilee kauniiden maisemien läpi.

Metsään tullessaan ystävykset kohtaavat vastoinkäymisiä, mutta onneksi ystävät rientävät apuun! Vaikeudet voitetaan ja vihdoin päästään retkilounaan kimppuun.

"Väsyneenä kiireisen ja jännittävän päivän jälkeen Nalle ystävineen nukahti... ja näki unta huviretkistä, herkuista ja seikkailuista!"

Vielä ehtii järjestää perjantaiksi mukavan piknik-retken ystävien kanssa. Ottakaa herkkuja pursuava piknik-kori käsivarrelle, napatkaa nalle kainaloon ja suunnatkaa johonkin mukavaan retkipaikkaan. Pitäkää hauskaa!


Nalle lähtee huviretkelle
Englanninkielinen alkuteos: Teddy Goes on a Picnic
Suomennos: Kirsti Laalo
Kustantaja: Oy Kirjalito Ab 1997




sunnuntai 25. elokuuta 2019

Tytär suosittelee: Kuningas Midas

Helmikuussa aloitin satunnaisesti ilmestyvän kirjoitussarjan nimeltään Tytär suosittelee. Sarjan ideana on, että tyttäreni saa valita itse kirjan, jota hän haluaa suositella muille lapsille. Sitten minä kirjoitan kirjasta. Näin tulen kirjoittaneeksi myös sellaisista kirjoista, joista en muuten kirjoittaisi.

Toiseksi suosittelemakseen kirjaksi tyttäreni valitsi aika hankalan teoksen. Nimittäin hankalan sikäli, että kirja on peräisin omasta lapsuudestani ja se on yli 30 vuotta vanha, joten sitä ei ole helppo saada käsiinsä. Juan Lopez Ramonin kuvittaman ja kertoman pienen kirjan nimi on Kuningas Midas ja siinä kerrotaan tuttu satu ahneesta kuningas Midaasta, joka halusi kaiken muuttuvan kullaksi.

Päätimme tyttäreni kanssa, että voin esitellä kirjan, jos ajatellaan, että hän suosittelee nimenomaan satua kuningas Midaasta riippumatta siitä, mikä versio sadusta on kyseessä. Satu löytynee useista satukokoelmista. Sen voi kuunnella vaikka Youtubesta.


Kuningas Midas oli ahne ja kehno kuningas. Hän oli päättänyt, että hänen tyttärensä naitettaisiin rikkaimmalle kosijalle. Prinsessa Liria oli kuitenkin rakastunut rutiköyhään nuorukaiseen nimeltään Paris.

Mitridates-hengen sympatiat olivat Parisin puolella ja niinpä hän puuttui asioiden kulkuun. Midas sai pyytää hengeltä mitä tahansa.

"'Tahdon, että kaikki, mihin kosken muuttuu kullaksi', Midas ilmoitti.
'Millainen aasi oletkaan! Mutta hyvä on, typerä oikkusi toteutukoon. Koska olet sellainen houkkio, lahjoitan sinulle myös aasin korvat!'"

Aluksi kuningas oli onnensa kukkuloilla. Mutta aasin korvat tuottivat päänvaivaa. Ne täytyi piilottaa korkean päähineen alle. Kun kuninkaalle tuli nälkä, karu totuus paljastui. Hän ei voinut syödä mitään, sillä ruokakin muuttui kullaksi.

Mitrades-henki neuvoi Parisille keinon, jolla taika saatiin raukeamaan. Kuningas oli niin huojentunut vapautuessaan taiasta, että antoi Parisille luvan naida tyttärensä.

ÄITI: Mikä kirjassa oli parasta?
TYTÄR: Parasta oli kulta.
Ä: Kulta? Miksi kulta?
T: Se on niin kimaltavaa ja ihanaa.
Ä: Haluaisitko sinäkin, että kaikki, mihin kosket, muuttuisi kullaksi?
T: Äh, se on satua. En haluaisi, että se tulisi todeksi, että kaikki mihin kosken muuttuisi kullaksi. Sitten en voisi syödä enkä laittaa yöpukua enkä lukea kirjaa. En voisi kääntää kirjan sivuja, kun ne muuttuisivat kullaksi.
Ä: Mutta silti kirjassa parasta oli kulta?
T: Niin, kulta ja prinsessa.


Juan Lopez Ramon (teksti ja kuvat): Kuningas Midas
Espanjankielinen alkuteos: El rey Midas
Suomennos: Laila Niukkanen
Kustantaja: Kirjalito 1987


LUE MYÖS TÄMÄ:



Tytär suosittelee: Affe karkuteillä Lapissa



 

lauantai 3. elokuuta 2019

Aika aloittaa päivähoitotaival

Elokuun pyörähtäessä käyntiin ajatukset kääntyvät päivähoidon ja koulujen alkamiseen. Kirjavalintanikin pyörivät nyt samoissa aiheissa. Tämän päiväisessä kirjassa käsitellään perhepäivähoidon aloittamista. Kyseessä on Anna Tarchan Penni ja Topo hoidossa.
 

Kirja on vanha. Se on ollut olemassa jo omassa lapsuudessani. Aihe sinänsä on yhä ajankohtainen. Vanhentunutta kirjassa on vain ensimmäisellä aukeamalla näkyvä numerokiekolla varustettu lankapuhelin, jollaisen muistan hyvin lapsuudestani, ja ehkä hoitajan etsiminen lehti-ilmoituksella.

Penni ja Topo ovat pienet kissakaksoset, joiden äiti on palaamassa takaisin työelämään. Lapsille haetaan hoitajaa lehti-ilmoituksella. Kaksosille löytyykin hoitotäti, joka ottaa heidät kotiinsa hoitoon. Tädillä on itsellään vauva ja yksi hoitolapsi kaksosten lisäksi.

Tädillä on hullunkurinen käkikello, ja täti lukee ihan hassuja satuja. Mutta miten selvitään, kun päiväunien aikaan Pennin ja Topon unirättejä ei löydykään mistään? Onneksi hoitotäti on kekseliäs.

Luimme kirjaa, ennen kuin tyttäreni meni hoitoon. Hän tosin meni suoraan päiväkotiin eikä perhepäivähoitoon, mutta kirja auttoi silti valmistautumaan ajatukseen, että äiti palaa töihin. Kirjassa on paksut pahvisivut, joten se sopii hyvin pienelle lukijalle.

Jossain vaiheessa laitoin kirjan kiertoon. Ostan PALJON lastenkirjoja, joten välttyäksemme hukkumasta kirjoihin niistä on aika ajoin pakko luopua. Olen kaivannut pois laittamiani kirjoja vain harvoin ja tyttäreni vielä harvemmin, mutta Penni ja Topo -kirja on poikkeus.

Kun tyttäreni näki kirjan hyväntekeväisyyskirpputorilla, hän koki suuren jälleennäkemisen riemun. Hän ilmoitti kaivanneensa kirjaa ja halusi välttämättä ostaa sen taas omaksi.

Yleensä en olisi sellaiseen suostunut, mutta minusta on viime aikoina kehkeytynyt suuri Anna Tauriala -fani. Saatuani selville, että Anna Tarcha on itse asiassa sama henkilö kuin Anna Tauriala, olin vähän pahoillani itsekin, että olin luopunut kirjasta. Kirja siis palasi hyllyymme. Onneksi se maksoi vain euron!


Anna Tarcha (kuvat ja teksti): Penni ja Topo hoidossa
Kustantaja: Kirjalito 1982


keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Naistenviikolla aina sataa

Huomenna pyörähtää käyntiin vuotuinen naistenviikko. Naistenviikolla tarkoitetaan heinäkuun 18. ja 24. päivän välistä aikaa, jolloin seitsemälle päivälle peräkkäin osuu naisen nimipäivä.

Naistenviikkoa vietetään täällä blogissa esittelemällä joka päivä kirja, jonka päähenkilönä on kyseisen päivän nimipäiväsankari. Tulemme tapaamaan Riikan, Sallan, Reetan, Jennin, Leenan, Olgan ja Tiinan.

Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogin Tuijata vetää jo viidettä kertaa Naistenviikko kirjablogeissa -haastetta. Hän haastaa kirjabloggaajat kirjoittamaan naisnäkökulmasta. Yhtenä mahdollisuutena on kirjoittaa juurikin kirjoista, joissa on nimipäiväsankari päähenkilönä, kuten itse olen valinnut tehdä. Niinpä päätin olla mukana haasteessa.

Vanha kansa sanoi, että naistenviikolla aina sataa. Sen vuoksi tänään on esittelyssä sadeaiheinen kirja.


Ruth Martinin kirjoittama ja John Butlerin kuvittama Ankanpojan sadepäivä oli yksi suosikkikirjojamme tyttäreni taaperoaikana. Viehättävästi kuvitettu kirja kertoo tarinan pienestä ankanpojasta, joka lähtee kävelylle sadesäällä. Se ei ollenkaan pidä sateesta ja nurisee asiasta vastaantuleville eläimille.

"Ankanpoika taapersi eteenpäin ja näki niityllä varsan. 'Hei, pieni ankanpoikanen!' varsa tervehti. 'Nautitko sateesta?'

'En todellakaan!' ankanpoika vastasi topakasti. 'Olen niin viluinen, että nokkani kalisee. Miksi ihmeessä pitää sataa vettä?'" 

Muut eläimet kertovat ankanpojalle, miksi sade on tärkeä. Sateen ansiosta saadaan juomavettä ja kasvit kasvavat. Ja sateen ansiosta ankanpojan kotilammessa on tarpeeksi vettä uimaharjoituksia varten. Lammessa polskiminen pelastaakin kurjasti alkaneen päivän.

Parasta kirjassa olivat tyttäreni mielestä liukuvat kuvat. Kun sivua kääntää tai avaa sivulla olevan läpän, kuva muuttuu ihan toiseksi. Tämä taianomainen elementti auttoi taaperoa keskittymään paremmin kirjaan.


Kirjassa on varoitus, jonka mukaan se ei sovellu alle kolmivuotiaille pienten osien ja tukehtumisvaaran vuoksi. Tulkitsen tätä niin, ettei kirjaa saa antaa taaperon omiin käsiin valvomatta. Yli kolmivuotiaalle kirja alkaa olla jo vähän lapsellinen.


Ankanpojan sadepäivä
Suunnittelu: Janie Louise Hunt
Kuvitus: John Butler
Englanninkielinen alkuteos: Brave Little Duckling
Suomennos: Laura Friman
Kustantaja: Egmont Kustannus Oy Ab / KIRJALITO 2012 


tiistai 5. maaliskuuta 2019

Laskiaismäkeen

Hyvää laskiaista! 

Täällä Etelä-Suomessa ei ole koskaan itsestään selvää, pääseekö laskiaisena pulkkamäkeen. Viime vuonna kelit suosivat ja lunta oli. Tyttäreni oli kuitenkin silloin flunssassa, joten pulkkamäki jäi väliin.

Tänä vuonna laskiainen on melkein kolme viikkoa myöhemmin kuin viime vuonna, ja on jo pitkään näyttänyt siltä, ettei pulkkamäkeen pääse. Viime yönä on kuitenkin tullut lunta taivaan täydeltä. Mäenlasku saattaisi siis jopa onnistua. Harmi vaan, tyttäreni lähtee tänään Tukholmaan, joten laskiaismäki jää taas kokematta.

Siitä huolimatta esittelen tänään laskiaisen kunniaksi ihanan mäenlaskukirjan. Kyseessä on Stephen Gulbisin kuvittama Luminen päivä. 




On satanut paljon lunta ja Topias-karhu haluaa päästä kokeilemaan uutta kelkkaansa. Sopivan mäen löytäminen vaan osoittautuu haastavaksi. Mäet ovat joko liian jyrkkiä, töyssyisiä tai lyhyitä. Vihdoin löytyy mäki, joka on juuri sopiva, ja siellä ovat kaikki Topiaksen ystävätkin.

"'Kappas! Ystävänikin laskevat mäkeä', Topias huomasi kuljeskellessaan kelkkansa kanssa. 'Ehkä he ovat löytäneet täydellisen rinteen. Menen katsomaan.'

Kun Topias oli kiivennyt mäen laelle, kaikki hänen ystävänsä olivat kadonneet! Mihin he olivat menneet?

'Me olemme täällä!' Topias kuuli heidän huutavan."

Kirjassa on yllätyselementti, joka varmasti kiinnostaa pientä lukijaa. Viimeisellä aukeamalla on naru, jota vetemällä esiin ilmestyy koko pitkä kelkkamäki ja Topiaksen ystävät sitä laskemassa.



Kartonkisivuinen kirja sopii parhaiten taaperoille. Tekstiä on vähänlaisesti ja kokosivun kuvat ovat värikkäitä. Nelivuotiaalleni kirja alkaa olla jo vähän liian yksinkertainen, mutta se on mielestäni niin kiva, etten ole raskinut laittaa sitä vielä kiertoon. 


Teksti: (c) 2009 Macmillan Publishers Ltd
Kuvat: Stephen Gulbis
Englanninkielinen alkuteos: Pull-out Pals, Snowy Fun!
Suomennos: Heidi Laine
Kustantaja: Egmont Kustannus Oy Ab / Kirjalito 2010


keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Sairaana luetaan Karra Karhua

Meillä sairastetaan taas flunssaa. Tyttäreni keräilee tartuntoja päiväkodista. Melkein aina hänen sairastuessaan myös minä sairastun. Sairaan lapsen hoitaminen sairaana on viheliäisintä, mitä tiedän.

Kipeänä tyttäreni haluaa kuulla luettavan kirjan Parane pian, Karra Karhu. Se on ollut perinteemme jo taaperoiästä asti. 



Hartmut Bieberin Karra Karhu -kirjat olivat tyttäreni suosikkeja taaperoiässä, ja itseänikin viehättää tämä sympaattinen karhu. Bieberin selkeissä, värikkäissä kuvissa näkyy lapselle tuttuja esineitä ja asioita. Niitä on hyvä nimetä yhdessä puhumaan opettelevan lapsen kanssa.

Karra Karhu -kirjoissa on yleensä koottu viimeiselle aukeamalle kirjassa näkyneitä, kirjan aihepiiriin liittyviä esineitä kuvasanakirjaksi.

Hartmut Bieberin kuvitusta kirjaan Parane pian, Karra Karhu. Kirjalito 2011.


Kirjassa Parane pian, Karra Karhu Karran pehmoapina sairastaa. Mutta voi, Karran omakin otsa tuntuu vähän kuumalta. Äiti mittaa kuumeen, ja onhan sitä. Karra joutuu vuoteeseen ja hänen täytyy ottaa lääkettä. Lepo ja rohdot onneksi auttavat. Pian Karra on taas terve ja voi leikkiä ulkona.

Oma suosikkini Karra Karhu -kirjoista on Karra Karhu ja meri. Siinä Karra Karhu lomailee vanhempiensa kanssa merenrannalla. Tämä kirja vedetään meillä esiin, kun halutaan päästä kesälomatunnelmaan.



Kirjan Karra Karhu päiväkodissa avulla valmistauduimme aikoinaan päiväkodin alkamiseen. Kirjan kuvista näkee miltä päiväkodissa näyttää ja millaisia tavaroita sieltä löytyy.

Jännittävin Karra Karhu -kirjamme oli Karra Karhu merirosvolaivalla. Karra pääsee Hannu-setänsä kanssa vierailemaan ihan oikealle merirosvolaivalle. Kyseessä on luukkukirja, jossa riittää pienoikaiselle tutkimista. Luukkukirjat olivat meillä taaperoiässä tosi kovassa huudossa.

Tykätäänkö teillä Karra Karhusta?


Hartmut Bieber: Parane pian, Karra Karhu
Saksankielinen alkuteos: Bodo Bär wird gesund
Suomennos: Annukka Ahola
Kirjalito 2011 

Hartmut Bieber: Karra Karhu ja meri
Saksankielinen alkuteos: Bodo Bär am Meer
Suomennos: Lauri Lehtinen
Kirjalito 2000 

Hartmut Bieber: Karra Karhu päiväkodissa
Saksankielinen alkuteos: Bodo Bär im Kindergarten
Suomennos: Kirsi Sinko
Kirjalito 2011

Hartmut Bieber: Karra Karhu merirosvolaivalla
Saksankielinen alkuteos: Bodo Bär auf dem Piratenschiff
Suomennos: Kirsi Sinko
Kirjalito 2010