Kirja on vanha. Se on ollut olemassa jo omassa lapsuudessani. Aihe sinänsä on yhä ajankohtainen. Vanhentunutta kirjassa on vain ensimmäisellä aukeamalla näkyvä numerokiekolla varustettu lankapuhelin, jollaisen muistan hyvin lapsuudestani, ja ehkä hoitajan etsiminen lehti-ilmoituksella.
Penni ja Topo ovat pienet kissakaksoset, joiden äiti on palaamassa takaisin työelämään. Lapsille haetaan hoitajaa lehti-ilmoituksella. Kaksosille löytyykin hoitotäti, joka ottaa heidät kotiinsa hoitoon. Tädillä on itsellään vauva ja yksi hoitolapsi kaksosten lisäksi.
Tädillä on hullunkurinen käkikello, ja täti lukee ihan hassuja satuja. Mutta miten selvitään, kun päiväunien aikaan Pennin ja Topon unirättejä ei löydykään mistään? Onneksi hoitotäti on kekseliäs.
Luimme kirjaa, ennen kuin tyttäreni meni hoitoon. Hän tosin meni suoraan päiväkotiin eikä perhepäivähoitoon, mutta kirja auttoi silti valmistautumaan ajatukseen, että äiti palaa töihin. Kirjassa on paksut pahvisivut, joten se sopii hyvin pienelle lukijalle.
Jossain vaiheessa laitoin kirjan kiertoon. Ostan PALJON lastenkirjoja, joten välttyäksemme hukkumasta kirjoihin niistä on aika ajoin pakko luopua. Olen kaivannut pois laittamiani kirjoja vain harvoin ja tyttäreni vielä harvemmin, mutta Penni ja Topo -kirja on poikkeus.
Kun tyttäreni näki kirjan hyväntekeväisyyskirpputorilla, hän koki suuren jälleennäkemisen riemun. Hän ilmoitti kaivanneensa kirjaa ja halusi välttämättä ostaa sen taas omaksi.
Yleensä en olisi sellaiseen suostunut, mutta minusta on viime aikoina kehkeytynyt suuri Anna Tauriala -fani. Saatuani selville, että Anna Tarcha on itse asiassa sama henkilö kuin Anna Tauriala, olin vähän pahoillani itsekin, että olin luopunut kirjasta. Kirja siis palasi hyllyymme. Onneksi se maksoi vain euron!
Anna Tarcha (kuvat ja teksti): Penni ja Topo hoidossa
Kustantaja: Kirjalito 1982
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti