Omasta lapsuudestani säilynyt Jane Carruthin kirjoittama ja Tony Hutchingsin kuvittama Ensimmäinen koulupäivä esittelee päähenkilön Samuli-oravan, joka ei kerta kaikkiaan halua mennä kouluun. Hän repii ja töhrii äidin ostaman uuden kouluvihkon. Hän murjottaa ja on koko koulumatkan surkean näköinen. Luokassa hän ei uskalla liittyä piiriin toisten kanssa, vaan jurottaa yksin nurkassa.
Samuli vihaa koulua, eikä halunnut tulla sinne. Hän ei saa aikuisilta juurikaan apua tunteidensa käsittelyyn. Kun hän kertoo opettajalle repineensä vihkonsa, koska ei halunnut tulla kouluun, opettaja vain toteaa: "Sinun olisi ensin pitänyt ottaa selvää, millaista täällä koulussa oikein on." Pikkuhiljaa Samuli sentään oivaltaa, että kenties jostakin, josta ei pidä, voi oppia tykkäämään.
Lena Vahteran kirjassa Koulu alkaa, Hiski! Hiski-hiiri lähetetään koulumatkalle yksin heti ensimmäisenä aamuna. Häntä jännittää, mutta hän menee kouluun periaatteessa mielellään. Luokassa hän joutuu heti todistamaan parin pojan tappelua. Kotimatkalla luokan häirikkö Matti vohkii Hiskin ostaman jäätelön ja uhkaa haluavansa jäätelöä huomennakin.
"Äidin silmissä huolen häivä,
'Mitenkäs sujui koulupäivä?'
Hiski vaivoin itkunsa peitti.
'Ihan hyvin', hän äidille heitti."
Hiski joutuu kiristyskierteeseen ja elää jatkuvassa väkivallan pelossa. Hän ei saa aikuisilta tukea tilanteeseen, koska ei kerro kenellekään vaikeuksistaan. Kiusaajan hän saa karistettua niskastaan vain suuttumalla lopulta niin pahasti, että Matti hellittää.
Eräänä päivänä Hiski pelastaa veteen pudonneen Matin hengen. Sen jälkeen Matti avautuu ja Hiski pääsee kuulemaan syitä kiusaajan käytöksen takana. Taustalla on mm. köyhyyttä ja osattomuutta.
Koululaisten keskuudessa varmasti esiintyy kiusaamista, mutta ei ehkä ole järkevää pelotella sillä koulutiensä aloittavaa lasta.
Rakentavampaa suhtautumista koulun aloitukseen löytyi ruotsalaiskirjailijoilta. Gunilla Bergströmin kirja Mikko Mallikas menee kouluun on loistava esimerkki ruotsalaisesta keskustelukulttuurista, jossa kaikista vaikeista asioista täytyy aina diskuteerata.
Mikko jännittää koulun alkua niin kovasti, ettei hän ole ollenkaan oma huolimaton itsensä. Hän tekee mukisematta, mitä isä käskee. Siitä isä arvaa, että kaikki ei ole kunnossa. Illalla on pienen juttutuokion paikka. Mikon isällä on tarjota pienelle koulun aloittajalle aivan loistavia sanoja:
"Edellisenä iltana ennen koulun alkua isä kysyy. 'Arvaas kuka pelkää juuri nyt?'
'E-enhän minä', Mikko sanoo ja on tuumivinaan ankarasti.
'Semmoisia on monta, kokonainen liuta!' isä sanoo silloin.
'Kaikki seitsenvuotiaat, joiden koulu alkaa huomenna. Jok'ikinen on nyt peloissaan ja utelias ja levoton! Ajatteles vaikka meidän talon seitsenvuotiaita... he makaavat hereillä - juuri nyt. Täsmälleen tällä hetkellä! Ja ihmettelevät, kuinka kaikki sujuu aamulla. Että koulu alkaa...
...ja kaikki pelkäävät toisiaan!
Jok'ikinen on peloissaan ja utelias ja levoton.
He eivät taida ajatella, että joku toinen valvoo seinän toisella puolella - joku joka myös makaa ja ihmettelee...'"
Eikä siinä kaikki, huolestuneita seitsenvuotiaita on muuallakin kuin omassa talossa: kaupungissa ja koko maassa. Kaikki valvovat ja jännittävät. Joskus tekee hyvää oivaltaa, ettei ole ainoa, joka tuntee niin kuin tuntee.
Valoisimmin koulun aloitukseen suhtautuu ruotsalainen Dunne Rose Lagercrantzin kirjoittamassa ja Eva Erikssonin kuvittamassa kirjassa Onnentyttö Dunne. Dunne on odottanut kouluun pääsyä koko ikänsä. Hän on niin onnellinen päästessään ensimmäiselle luokalle. Hän on nyt iso tyttö. Mutta kyllä Dunneakin vähän pelottaa kouluun kävellessään.
Illalla kotona Dunne kertoi Kissalle ensimmäisestä koulupäivästään:
"'Koulussa ei ollut yhtään kamalaa', Dunne selitti sille, 'vain vähän jännää ja tosi kivaa!'"
Superkivaa koulusta tulee, kun Dunne saa oman ystävän, parhaan ystävän. Mutta on huolia tiedossa Dunnellekin. Kevätlukukauden alkaessa paras ystävä muuttaa pois. Dunne ei enää ole onnellinen.
Vihdoin Dunne ymmärtää, että ehkä riittää, että luokassa hänellä on monta ystävää, vaikka ei enää olekaan sitä omaa parasta ystävää. Paras ystävä asuu muualla, mutta onneksi siellä voi vierailla.
Toivotan kaikille pienille koulun aloittajille oikein mukavaa ja onnellista koulutietä! Jos (ja kun) koulun aloitus jännittää, kannattaa muistaa, että kaikkia muitakin jännittää. Ehkä olo helpottuu, jos kokeilee Dunnen keinoa: Dunnella on tapana laskea niitä kertoja, jolloin hän on ollut onnellinen.
Jane Carruth: Ensimmäinen koulupäivä
Kuvitus: Tony Hutchings
Suomennos: Jukka Torvinen
Kustantaja: Satukustannus Ky
© 1984
Lena Vahtera (teksti ja kuvat): Koulu alkaa, Hiski!
Kustantaja: Oy Satusiivet - Sagovingar Ab / Lasten Parhaat Kirjat 2001
Gunilla Bergström (teksti ja kuvat): Mikko Mallikas menee kouluun
Ruotsinkielinen alkuteos: Var är bus-Alfons?
Suomennos: Kaija Pakkanen
Kustantaja: Tammi 2017
7. painos
Rose Lagercrantz: Onnentyttö Dunne
Kuvitus: Eva Eriksson
Ruotsinkielinen alkuteos: Mitt lyckliga liv
Suomennos: Raija Rintamäki
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti