Kakkosluokkalaiseni oli toivonut pääsevänsä kirjastotyöryhmään ja pääsikin. Kirjastoryhmän tehtävänä oli koulukirjaston uudistaminen. Kirjahyllyt ja kirjakaapit olivat aiemmin olleet koulun käytävätiloissa, mutta nyt kirjastolle oli saatu järjestymään oma huone.
Kirjastoja ja kirjoja käsiteltiin ilmiöpäivien aikana monelta kantilta, niin leikin kuin konkreettisen työnkin kautta. Lapset pääsivät muun muassa varustamaan hyllyjä hyllymerkinnöin ja kantamaan kirjoja uuteen paikkaan. Tokaluokkalaiseni oli pitänyt eniten kirjojen siirtämisestä, koska siinä näki hyvin, mitä kaikkia kirjoja valikoimaan kuului.
Lapset pääsivät myös tutustumaan virtuaalisesti erilaisiin kirjastoihin ja koulukirjastoihin ympäri maailmaa. Tyttäreen oli erityisesti tehnyt vaikutuksen kirjasto, jota oli käytetty Harry Potter -elokuvien kuvauksissa. Se oli kuulemma todella hieno.
Omasta koulukirjastosta ei tietenkään ollut mahdollista tehdä samanlaista. Oli silti hienoa huomata, miten tyytyväiseltä tytär vaikutti, kun oli päässyt vaikuttamaan uuden koulukirjaston suunnitteluun ja järjestämiseen. Paikka tuntunee rakkaammalta, kun näkee siellä oman kädenjälkensä.
Tytär kertoi, että kirjavalikoimasta karsittiin runsaasti vanhoja, huonokuntoisia kirjoja. Kuulemma kirjastoon pyydetään pian lahjoituksena hyväkuntoisia kirjoja. Osa kirjastoryhmän lapsista oli laatinut asiasta kirjettä vanhemmille.
Meillähän uudenveroisia kirjoja riittää annettavaksi! Innostuin suuresti ja aloin heti kaivella hyllyjämme. Kaikki alakoululaisille sopivat kerran luetut arvostelukappaleet taitavat löytää uuden kodin. Olen onnellinen, jos ne pääsevät ilahduttamaan suurta joukkoa lapsia sen sijaan, että lojuisivat meidän hyllyssämme (josta tila on loppunut aikoja sitten).
Meillä on myös suuri kokoelma kerran luettuja helppolukuisia kirjoja, joista tytär on jo kasvanut ohi. On tavutettuja ja suuraakkosin kirjoitettuja sekä lyhyitä ja yksinkertaisia luettavia.
Niin kauan kuin palkitsin tytärtä luettujen kirjojen määrän perusteella, hän halusi lukea juuri tällaisia helppolukuisia kirjoja, jotka sai luettua yhdellä kertaa. Vasta kun muutin palkitsemisperusteeksi lukemiseen käytetyn ajan, hän tarttui pidempiin, "kunnon" kirjoihin ja myönsi, että helppolukuiset olivat olleet hänelle jo pitkään liian helppoja ja siksi tylsiä.
Mikä olisikaan parempi paikka helppolukuisille kirjoillemme kuin koulukirjasto. Aloittelevat lukijat saavat hienoja onnistumisen kokemuksia, kun pystyvät lukemaan ihan itse kokonaisen kirjan. Tarina tällaisissa kirjoissa on usein hyvin lyhyt, mutta se saattaa olla jaettuna vaikkapa neljällekymmenelle sivulle. Lapsesta tuntuu kuin hän olisi saavuttanut jotain suurta.
Tämän verran kirjoja löysin lahjoitettavaksi nopeasti katsottuna, mutta ei tässä suinkaan vielä kaikki. Täytyy koluta myös kirjahyllyjen takarivit ja epämääräiset kirjaröykkiöt, joita on siellä täällä.
