Näytetään tekstit, joissa on tunniste koulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koulu. Näytä kaikki tekstit

lauantai 1. lokakuuta 2022

Tokaluokkalainen uudisti ilmiöviikolla koulukirjastoa



Näin Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivänä ajattelin kertoa ilmiöpäivistä, joita tyttäreni koulussa on juuri vietetty. Aiheena nimittäin oli vaikuttaminen. Ilmiöpäivien aikana oppilaat pääsivät vaikuttamaan oman kouluympäristönsä viihtyvyyden parantamiseen. Lapset työskentelivät työryhmissä paneutuen yhteen joko koulun ulko- tai sisätiloihin liittyvään osa-alueeseen.

Kakkosluokkalaiseni oli toivonut pääsevänsä kirjastotyöryhmään ja pääsikin. Kirjastoryhmän tehtävänä oli koulukirjaston uudistaminen. Kirjahyllyt ja kirjakaapit olivat aiemmin olleet koulun käytävätiloissa, mutta nyt kirjastolle oli saatu järjestymään oma huone.

Kirjastoja ja kirjoja käsiteltiin ilmiöpäivien aikana monelta kantilta, niin leikin kuin konkreettisen työnkin kautta. Lapset pääsivät muun muassa varustamaan hyllyjä hyllymerkinnöin ja kantamaan kirjoja uuteen paikkaan. Tokaluokkalaiseni oli pitänyt eniten kirjojen siirtämisestä, koska siinä näki hyvin, mitä kaikkia kirjoja valikoimaan kuului.

Lapset pääsivät myös tutustumaan virtuaalisesti erilaisiin kirjastoihin ja koulukirjastoihin ympäri maailmaa. Tyttäreen oli erityisesti tehnyt vaikutuksen kirjasto, jota oli käytetty Harry Potter -elokuvien kuvauksissa. Se oli kuulemma todella hieno.

Omasta koulukirjastosta ei tietenkään ollut mahdollista tehdä samanlaista. Oli silti hienoa huomata, miten tyytyväiseltä tytär vaikutti, kun oli päässyt vaikuttamaan uuden koulukirjaston suunnitteluun ja järjestämiseen. Paikka tuntunee rakkaammalta, kun näkee siellä oman kädenjälkensä.

Tytär kertoi, että kirjavalikoimasta karsittiin runsaasti vanhoja, huonokuntoisia kirjoja. Kuulemma kirjastoon pyydetään pian lahjoituksena hyväkuntoisia kirjoja. Osa kirjastoryhmän lapsista oli laatinut asiasta kirjettä vanhemmille.

Meillähän uudenveroisia kirjoja riittää annettavaksi! Innostuin suuresti ja aloin heti kaivella hyllyjämme. Kaikki alakoululaisille sopivat kerran luetut arvostelukappaleet taitavat löytää uuden kodin. Olen onnellinen, jos ne pääsevät ilahduttamaan suurta joukkoa lapsia sen sijaan, että lojuisivat meidän hyllyssämme (josta tila on loppunut aikoja sitten).

Meillä on myös suuri kokoelma kerran luettuja helppolukuisia kirjoja, joista tytär on jo kasvanut ohi. On tavutettuja ja suuraakkosin kirjoitettuja sekä lyhyitä ja yksinkertaisia luettavia.

Niin kauan kuin palkitsin tytärtä luettujen kirjojen määrän perusteella, hän halusi lukea juuri tällaisia helppolukuisia kirjoja, jotka sai luettua yhdellä kertaa. Vasta kun muutin palkitsemisperusteeksi lukemiseen käytetyn ajan, hän tarttui pidempiin, "kunnon" kirjoihin ja myönsi, että helppolukuiset olivat olleet hänelle jo pitkään liian helppoja ja siksi tylsiä.

Mikä olisikaan parempi paikka helppolukuisille kirjoillemme kuin koulukirjasto. Aloittelevat lukijat saavat hienoja onnistumisen kokemuksia, kun pystyvät lukemaan ihan itse kokonaisen kirjan. Tarina tällaisissa kirjoissa on usein hyvin lyhyt, mutta se saattaa olla jaettuna vaikkapa neljällekymmenelle sivulle. Lapsesta tuntuu kuin hän olisi saavuttanut jotain suurta.

Tämän verran kirjoja löysin lahjoitettavaksi nopeasti katsottuna, mutta ei tässä suinkaan vielä kaikki. Täytyy koluta myös kirjahyllyjen takarivit ja epämääräiset kirjaröykkiöt, joita on siellä täällä.

 





perjantai 12. elokuuta 2022

"Oppiminen on ensimmäisellä luokalla ihan sivuseikka"



Eilisessä postauksessani jaoin Alli Nissisen yli sadan vuoden takaisia ajatuksia koulun aloittamisesta. Illalla luin Riina Katajavuoren romaania Kypros (Tammi 2021), ja minua alkoi harmittaa. Katajavuorelta olisi löytynyt niin paljon mukavampi lainaus koulunaloituksen evästykseksi.

Kypros-romaanin päähenkilö Raita on runoilija. Hän on työmatkalla Kyproksella lausumassa runojaan runofestivaalilla. Jostain syystä hän ajautuu puhumaan runoillan haastattelussa suomalaisesta koulujärjestelmästä ja PISA-menestyksestä. Haastattelija haluaa tietää, mikä on suomalaisten PISA-menestyksen syy.

"Taas tämä piinaava PISA-homma. Raita pohti pikakelauksella omia lapsiaan ja näiden koulunkäyntiä. Läksykirjat, vanhempainillat, hapankaalitalkoot, vanhemmat vastaan oppilaat -nelismatsit, nyyttikestit ja syysmarkkinat vilistivät silmissä.
   'Suomalaisen peruskoulun salaisuus', Raita sanoi, 'suomalaisen peruskoulun salaisuus on se, että ensimmäisen kouluvuoden oikeastaan ainoa tavoite on lasten ryhmäyttäminen.' Hän katsoi haastattelijaa tiukasti silmiin. 'Se on ainoa tavoite. Oppiminen on ensimmäisellä luokalla ihan sivuseikka. Paljon tärkeämpää on, että lapset opettelevat heti ekaluokkalaisina olemaan yhdessä ja tulemaan toimeen toisten oppilaiden kanssa. Että luokan jokainen lapsi tutustuu jokaiseen luokkatoveriin, eikä kukaan jäisi joukossa yksin.'"

Tuon luettuani minun oli pakko laskea kirja kädestäni, sillä koin niin valtavan oivalluksen hetken. Ahaa, noinhan se juuri on! No, nyt ymmärrän.

Ymmärsin vihdoin, miksi ekalla luokalla läksyjä tuntui olevan kauhean vähän, mutta tyttären sosiaalinen piiri laajeni valtavasti. Hänen koulunsa yhdysluokkien ja muuntuvien opetusryhmien vuoksi oikeastaan kaikki koulun eka–kolmasluokkalaiset oppivat tuntemaan toisensa hyvin.

Kouluvuosi oli täynnä yhteishenkeä nostattavia tempauksia ja tapahtumia. Koululla on jopa oma tunteisiin vetoava koululaulu, jossa sanotaan muun muassa:

"Yhdysluokissa me opiskellaan,
toisilta opitaan ja toisia autellaan.
Eikä sekään haittaa vaik hermo välil palaa.
Yhdessä muistetaan silti kaveria halaa.
Lukuvuosi kuluu huippukavereiden kaa.
Kukaan ei jää yksin, kaikki mahtuu porukkaan.

- - Saa kaikki lauluun yhtyä.
Oot tervetullut joukkoon hauskaan sinäkin.
Ota käsi käteen, niin on helppo kouluhommiin ryhtyä.
Sä oot iloinen ja niin oon minäkin."


(san. Kalle Hazard ja Riina Salo-Kiiskinen)

Parasta on, etteivät laulun säkeet ole pelkkää sanahelinää, vaan tuntuvat oikeasti kuvaavan koulun todellisuutta.

Näiden ajatusten myötä toivotan kaikille koululaisille, opettajille ja muille kouluissa työskenteleville hyvää alkavaa lukuvuotta. Muistetaan, mitkä taidot ovat elämässä oikeasti tärkeitä.



torstai 11. elokuuta 2022

Koulun alkaessa





Tällä viikolla uusi kouluvuosi pyörähtää taas käyntiin Suomen kouluissa. Tyttäreni aloittaa tänään kakkosluokan. Hän opiskelee yhdysluokassa ja on innoissaan, kun saa vihdoin vuoron olla luokan "isompia lapsia".

Evästykseksi uuteen kouluvuoteen kaivoin esiin Alli Nissisen kirjoittaman runon vuodelta 1909. Alli Nissinen oli merkittävä vaikuttaja 1800-1900-lukujen vaihteen Suomessa. Hän oli muun muassa kansanedustaja, naisasianainen, kirjailija ja toimittaja, mutta ennen kaikkea opettaja ja koulunjohtaja. Hän johti Alli Nissisen valmistavaa koulua Helsingissä vuosina 1889-1926. Kuunnellaanpa siis mitä hän halusi sanoa oppilailleen koulun alkaessa.


Oppilailleni

Raikkahasti vastatkaa
Että seinät kajahtaa!
Joll' on reipas, raitis mieli,
Sill' on myöskin selvä kieli.

Suorana te seisokaa,
Päänne pystyyn nostakaa.
Nuoret ei voi, kansan vapaan,
Seista vanhuksien tapaan.

Työnne kunnoin täyttäkää!
Maailmalle näyttäkää,
Että, ken on suora, rehti,
Täällä kauimmaksi ehti.

 

- Alli Nissinen -


 
Kuva: Pixabay




keskiviikko 7. elokuuta 2019

Koulutielle

Uusi kouluvuosi alkaa huomenna. Sen johdosta luin useamman koulun aloittamista käsittelevän kirjan ja järkytyin vähän siitä, millainen kuva koulun aloittamisesta annetaan. Kirjoissa koulun aloittaminen nähdään jotenkin ongelmallisena. Olisin kaivannut vähän positiivisempaa ja kannustavampaa näkökulmaa.

Omasta lapsuudestani säilynyt Jane Carruthin kirjoittama ja Tony Hutchingsin kuvittama Ensimmäinen koulupäivä esittelee päähenkilön Samuli-oravan, joka ei kerta kaikkiaan halua mennä kouluun. Hän repii ja töhrii äidin ostaman uuden kouluvihkon. Hän murjottaa ja on koko koulumatkan surkean näköinen. Luokassa hän ei uskalla liittyä piiriin toisten kanssa, vaan jurottaa yksin nurkassa.

Samuli vihaa koulua, eikä halunnut tulla sinne. Hän ei saa aikuisilta juurikaan apua tunteidensa käsittelyyn. Kun hän kertoo opettajalle repineensä vihkonsa, koska ei halunnut tulla kouluun, opettaja vain toteaa: "Sinun olisi ensin pitänyt ottaa selvää, millaista täällä koulussa oikein on." Pikkuhiljaa Samuli sentään oivaltaa, että kenties jostakin, josta ei pidä, voi oppia tykkäämään.

 


Lena Vahteran kirjassa Koulu alkaa, Hiski! Hiski-hiiri lähetetään koulumatkalle yksin heti ensimmäisenä aamuna. Häntä jännittää, mutta hän menee kouluun periaatteessa mielellään. Luokassa hän joutuu heti todistamaan parin pojan tappelua. Kotimatkalla luokan häirikkö Matti vohkii Hiskin ostaman jäätelön ja uhkaa haluavansa jäätelöä huomennakin.

"Äidin silmissä huolen häivä,
'Mitenkäs sujui koulupäivä?'
Hiski vaivoin itkunsa peitti.
'Ihan hyvin', hän äidille heitti."

Hiski joutuu kiristyskierteeseen ja elää jatkuvassa väkivallan pelossa. Hän ei saa aikuisilta tukea tilanteeseen, koska ei kerro kenellekään vaikeuksistaan. Kiusaajan hän saa karistettua niskastaan vain suuttumalla lopulta niin pahasti, että Matti hellittää. 

Eräänä päivänä Hiski pelastaa veteen pudonneen Matin hengen. Sen jälkeen Matti avautuu ja Hiski pääsee kuulemaan syitä kiusaajan käytöksen takana. Taustalla on mm. köyhyyttä ja osattomuutta.

Koululaisten keskuudessa varmasti esiintyy kiusaamista, mutta ei ehkä ole järkevää pelotella sillä koulutiensä aloittavaa lasta.


Rakentavampaa suhtautumista koulun aloitukseen löytyi ruotsalaiskirjailijoilta. Gunilla Bergströmin kirja Mikko Mallikas menee kouluun on loistava esimerkki ruotsalaisesta keskustelukulttuurista, jossa kaikista vaikeista asioista täytyy aina diskuteerata.

Mikko jännittää koulun alkua niin kovasti, ettei hän ole ollenkaan oma huolimaton itsensä. Hän tekee mukisematta, mitä isä käskee. Siitä isä arvaa, että kaikki ei ole kunnossa. Illalla on pienen juttutuokion paikka. Mikon isällä on tarjota pienelle koulun aloittajalle aivan loistavia sanoja:

"Edellisenä iltana ennen koulun alkua isä kysyy. 'Arvaas kuka pelkää juuri nyt?'
'E-enhän minä', Mikko sanoo ja on tuumivinaan ankarasti.
'Semmoisia on monta, kokonainen liuta!' isä sanoo silloin.
'Kaikki seitsenvuotiaat, joiden koulu alkaa huomenna. Jok'ikinen on nyt peloissaan ja utelias ja levoton! Ajatteles vaikka meidän talon seitsenvuotiaita... he makaavat hereillä - juuri nyt. Täsmälleen tällä hetkellä! Ja ihmettelevät, kuinka kaikki sujuu aamulla. Että koulu alkaa...
...ja kaikki pelkäävät toisiaan!
Jok'ikinen on peloissaan ja utelias ja levoton.
He eivät taida ajatella, että joku toinen valvoo seinän toisella puolella - joku joka myös makaa ja ihmettelee...'" 

Eikä siinä kaikki, huolestuneita seitsenvuotiaita on muuallakin kuin omassa talossa: kaupungissa ja koko maassa. Kaikki valvovat ja jännittävät. Joskus tekee hyvää oivaltaa, ettei ole ainoa, joka tuntee niin kuin tuntee.


Valoisimmin koulun aloitukseen suhtautuu ruotsalainen Dunne Rose Lagercrantzin kirjoittamassa ja Eva Erikssonin kuvittamassa kirjassa Onnentyttö Dunne. Dunne on odottanut kouluun pääsyä koko ikänsä. Hän on niin onnellinen päästessään ensimmäiselle luokalle. Hän on nyt iso tyttö. Mutta kyllä Dunneakin vähän pelottaa kouluun kävellessään.

Illalla kotona Dunne kertoi Kissalle ensimmäisestä koulupäivästään:

"'Koulussa ei ollut yhtään kamalaa', Dunne selitti sille, 'vain vähän jännää ja tosi kivaa!'"

Superkivaa koulusta tulee, kun Dunne saa oman ystävän, parhaan ystävän. Mutta on huolia tiedossa Dunnellekin. Kevätlukukauden alkaessa paras ystävä muuttaa pois. Dunne ei enää ole onnellinen.

Vihdoin Dunne ymmärtää, että ehkä riittää, että luokassa hänellä on monta ystävää, vaikka ei enää olekaan sitä omaa parasta ystävää. Paras ystävä asuu muualla, mutta onneksi siellä voi vierailla.



Toivotan kaikille pienille koulun aloittajille oikein mukavaa ja onnellista koulutietä!  Jos (ja kun) koulun aloitus jännittää, kannattaa muistaa, että kaikkia muitakin jännittää. Ehkä olo helpottuu, jos kokeilee Dunnen keinoa: Dunnella on tapana laskea niitä kertoja, jolloin hän on ollut onnellinen.


Jane Carruth: Ensimmäinen koulupäivä
Kuvitus: Tony Hutchings
Suomennos: Jukka Torvinen
Kustantaja: Satukustannus Ky
© 1984

Lena Vahtera (teksti ja kuvat): Koulu alkaa, Hiski!
Kustantaja: Oy Satusiivet - Sagovingar Ab / Lasten Parhaat Kirjat 2001

Gunilla Bergström (teksti ja kuvat): Mikko Mallikas menee kouluun
Ruotsinkielinen alkuteos: Var är bus-Alfons?
Suomennos: Kaija Pakkanen
Kustantaja: Tammi 2017
7. painos

Rose Lagercrantz: Onnentyttö Dunne
Kuvitus: Eva Eriksson
Ruotsinkielinen alkuteos: Mitt lyckliga liv
Suomennos: Raija Rintamäki
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2016