Syksy kutsuu sieniretkelle

Saappaat jalkaan, kori käsivarrelle ja menoksi. Tänään lähdemme sieniretkelle. Lastenkirjojen kautta pääsee aika hyvään tunnelmaan, vaikka mikään ei voitakaan oikeassa metsässä samoilua.

Päätetään lähteä

Aina ei huvittaisi lähteä, mutta onneksi muut voivat silloin auttaa tekemään päätöksen toisen puolesta.

"Äiti sanoo Emmalle ja Eetulle:
— Tänään lähdetään metsään keräämään sieniä.
Eetu yrittää estää lähtöä ja sanoo äidille:
— Minä en syö sieniä. Onko pakko lähteä?
Äiti on sitä mieltä, että sieniä ei ole pakko syödä, mutta metsään pitää lähteä."

(Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.)


"— Nyt meillä on auto ja nyt isä vie meidät sieneen!
      — Mitä? He-etkinen, isä ravisteli päätään. — Vastahan minä tulin kotiin ja kävin autokaupassa ja... kuka täällä ylipäätään on puhunut sieneen menosta? - -
      — Kuulkaas lapset. Nyt isä on niin väsynyt kertakaikkiaan, että sieneenmenot unohdetaan tällä kertaa, isä sanoi ja katsoi tiukasti lapsiaan. - - [H]änen sydämensä suli ja lopulta hän huokaisi:
      — Hyvä on, minä sain tänään auton, ja te saatte sieniretkenne."

(Markus Majaluoma: Isä, lähdetään sieneen! WSOY 2003.)

Varustaudutaan

Ennen kuin päästään matkaan, täytyy tietysti varustautua asianmukaisesti.

"— Saappaat jalkaan ja sadetakki reppuun. Puhelimet myös mukaan. Minä otan eväät."

(Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.)


"Kotona alkoi touhukas pakkaaminen. Ossi kiipeili kirjahyllyllä ja löysi sienikirjan.
      — Paras ottaa tämä mukaan, ettei isä vahingossa syö kärpässieniä, ja otetaan eläinkirjakin, jos nimittäin karhu tulee vastaan metsässä, niin voidaan näyttää kirjan kuvasta isälle, että tuo ei ole mikään hevonen vaan se on karhu! - -
      Sitten isä puki saappaat jalkaansa, työnsi sienikorin kainaloonsa ja myhäili itsekseen."

(Markus Majaluoma: Isä, lähdetään sieneen! WSOY 2003.)

Lähdetään matkaan

Jotenkin sinne metsään täytyisi päästä. Kulkuneuvo kannattaa valita sen mukaan, kuinka kaukana metsä on.

"Metsä on lähellä kotia. Eetu haluaa lähteä polkupyörällä. Äiti ei innostu pyörästä, koska metsä ja kuntopolku näkyvät kodin pihalta. Kuntopolkua pitkin pääsee metsään.
Eetu päättää kuitenkin ottaa pyörän."

(Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.)


"Noh, nykyaikana ei ole hevosia enää niin kuin ennen, mutta kyllä sieneen voi lähteä autollakin, jos sellainen sattuu olemaan."

(Markus Majaluoma: Isä, lähdetään sieneen! WSOY 2003.)

Kori täyttyy

Metsässä koetaan löytämisen iloa. On hauska, kun osaa tunnistaa eri sienilajeja. Sieni toisensa perään päätyy koriin.

"Heti haavikon laidasta alkoi vanha kuusimetsä, mistä sienestäjät kantoivat syksyisin korikaupalla suppilovahveroita. Niitä oli helppo kerätä, sillä jos onnistui löytämään sammalikosta yhdenkin sienen, niin läheltä löytyi varmasti lisää."

(Kirsi Hutri — kuv. Tom Björklund: Närhen syksy. WSOY 2005.)


"Äiti pysähtyy ja sanoo: — Katsokaapa! Mitäs näkyy?
Emma tietää, mitä sieniä näkyy, ja sanoo ääneen: — Suppiksia. - -
Äidillä on iso kori. Emmalla ja Eetulla on omat pienet leikkiämpärit. Emma saa jo kolmannen ämpärillisen täyteen. Eetu on laiskempi. Hän kerää vain kaksi ämpärillistä.
Emma ja Eetu tyhjentävät ämpärinsä äidin koriin. Äiti näyttää iloiselta, kun kori on täynnä."

(Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.)


"Saniaisten takana näkyi keltaista. - -
     — Tuo keltainen on kanttarelli, Kaisa sanoi.
     Kohta oli koko koppa keltaisenaan.
     — Olet paras sienestäjä ikinä, Pauli sanoi Kaisalle. Salama oli samaa mieltä."

(Katri Tapola & Sanna Pelliccioni: Toiveretki. Myllylahti 2016.)

 Yllättäviä tilanteita ja vastoinkäymisiä

Kärpässieniä ei kannata kerätä!

Aina kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaisesti. Sieniretkellä voi tulla eteen yllättäviä vastoinkäymisiä. Sää tai villieläimet saattavat aiheuttaa ongelmia, hirvikärpäsistä puhumattakaan. Joskus voi jopa eksyä.

"— Te... puuh... kuka vintiö... puhhuh... selittäkääpä kuka teistä... mokomat...!
      Isä avasi sienikirjan. Lapset katsoivat kirjan sienikuvia, joista jokainen oli väritetty umpeen sakuroilla. Joku sieni oli punainen, joku sininen, useimmat olivat sysimustia. - -
— Te vintiöt olette menneet värittämään tämän kirjan jokaisen sienen! Isä karjui niin että metsän puut kavahtivat. — Kuka nyt voi sanoa mikä niistä on pöhkösieni?"

(Markus Majaluoma: Isä, lähdetään sieneen! WSOY 2003.)


"Juuri silloin...
...metsään nousee myrsky. Sade ja tuuli yrittävät yhdessä tehdä sienistä muhennosta."

(Jenni Rope: Pallen ja Monkon kumma päivä. Etana Editions 2017.)


"Närhi kuuli pian saappaiden rahinaa ja oksien rasahtelua, ja valmistautui tekemään hälytyksen. Pahaa aavistamaton sienestäjä lähestyi ja hänen ollessaan aivan närhen kohdalla, närhi päästi valtavan käheän rääkäisyn. Säikähtänyt sienestäjä ehti nähdä vain harmaanruskean häivähdyksen ja sinisen siivenreunan välähdyksen. Ilmassa kaikui pitkään närhen karhea nauru. Se oli taas tehnyt onnistuneen kepposen."

(Kirsi Hutri — kuv. Tom Björklund: Närhen syksy. WSOY 2005.)


"Emma katsoo maahan ja kysyy Eetulta:
— Entä jos tuossa polulla olisi käärme? - -
Eetu tietää, miten käärmeen kanssa pitää toimia ja sanoo:
— Olisin hiljaa kuin patsas. En liikuttaisi saapastakaan, vaikka käärme menisi jalan yli."

(Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.)


"Emma lisää vauhtia ja hyppää mättäälle. Hän kompastuu ja kaatuu. Emma nousee nopeasti maasta ja kiljaisee täysillä:
— KARHU, ihan oikea KARHU!
Eetu on vierellä ja kysyy: — Siis missä? Minä en näe mitään karhua.
Emma osoittaa kalliota ja ottaa Eetua kädestä:
— Varmasti on karhu. Äkkiä piiloon."

(Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.)


"Isä oli kulkenut metsässä ympyrää, sillä hän oli eksynyt. Ilmeisen karhuvaaran takia hän ei uskaltanut huutaa - -
Isä mietti kauhuissaan, että tätä menoa hän joutuu viettämään yön pimeässä metsässä, ypöyksin petojen keskellä."

(Markus Majaluoma: Isä, lähdetään sieneen! WSOY 2003.)

Kannattaa varoa, ettei sieniretkeltä pääse puikahtamaan kotiin kutsumattomia vieraita!

"Silloin peikko ryntää tuhisten paikalle. Se äkkää Bertan sienikorin lattialla ja nuuhkii sitä joka puolelta kuononpää väpättäen. Peikko nostaa sienten peittona olevaa ruudullista keittiöpyyhettä ja astuu koriin ensin yhdellä, sitten toisella jalalla. Kun se asettuu korin pohjalle tyytyväisesti urahtaen, vain tupsupäinen häntä jää näkyviin. Peiton alta alkaa heti kuulua maiskutusta."

(Sanna Isto & Eppu Nuotio — kuv. Sari Airola: Typy ja paukutteleva peikko. Bazar 2018.)


"— Pidä huivi tiukasti päässä, isä varoittaa. — Hirvikärpäset voivat muuten tarttua tukkaan.
      — Ovatko hirvikärpäset hirven kokoisia? Minttu pelästyy.
      — Eivät toki, isää naurattaa. — Ne imevät hirvestä verta.
Kotona isä harjaa Mintun hiukset siltä varalta, että joku kärpänen olisi sittenkin onnistunut pujahtamaan huivin alle."

(Maikki Harjanne: Mintun luontokirja. Otava 1998.)

Sienisadon käsittely

Kerätty sienisato on mukava tuoda kotiin, mutta hommat eivät ole vielä ohi. Sienet täytyy puhdistaa ja käsitellä.

"[Ä]iti ja Bertta alkavat puhdistaa keittiössä sieniä."

(Sanna Isto & Eppu Nuotio — kuv. Sari Airola: Typy ja paukutteleva peikko. Bazar 2018.)


"Siinä onkin kova työ, kun sienet perataan,
kun kaikki tatit pujotellaan lankaan kuivumaan.
He saavat aivan täpötäyteen pienen kellarin.
— Se riittää koko talveksi, sanoo äitikin."

(Elsa Bescow — suom. Eila Kivikk'aho: Tonttulan lapset. Gummerus 2014. 10. p.) 

Herkuttelun aika

Kannattaako sieneen lähteäkään, jos satoa ei aio syödä? Sienistä voi valmistaa vaikka mitä herkullista.

"'No niin', Bertta sanoo ja nostaa korin käsivarrelleen. 'Aika mennä kotiin leipomaan sienipiirakka.'"

(Sanna Isto & Eppu Nuotio — kuv. Sari Airola: Typy ja paukutteleva peikko. Bazar 2018.)


"Kaisa perkasi kanttarellit. Salama pilkkoi kesäkurpitsan ja päärynän. Pauli pesi perunat.
      — Nyt laitetaan ruokaa ilman kattilaa, Salama sanoi. — Pitää vain kaivaa kuoppa maahan ja hakea pohjalle tulisia hiiliä. - -
     Hiilet pantiin kuoppaan. Kasvikset pantiin nyyttiin. Nyytti pantiin kuopan pohjalle. — Vielä kerros hiiliä päälle, Salama neuvoi.
      — Olet paras ruoanlaittaja ikinä, Pauli sanoi. Kaisa oli samaa mieltä."

(Katri Tapola & Sanna Pelliccioni: Toiveretki. Myllylahti 2016.)


"Eetu ahmii kuusi lihapullaa ja ison kasan muussia.
— Hyvää, hän toteaa.
Arttu ottaa lisää pullia.
Isä katsoo Eetua ja Arttua ja sanoo:
— Söitte sieniä, pojat.
Pilkoin sienet pieniksi ja lisäsin ne taikinaan."

(Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.)

Lähteenä käytetyt kirjat

Sienestys on keskiössä näissä kirjoissa:

• Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.
• Sanna Isto & Eppu Nuotio — kuv. Sari Airola: Typy ja paukutteleva peikko. Bazar 2018.
• Markus Majaluoma: Isä, lähdetään sieneen! WSOY 2003.

Tässä kirjassa lähdetään sieniretkelle, mutta metsässä tehdään myös paljon muuta hauskaa:

• Katri Tapola & Sanna Pelliccioni: Toiveretki. Myllylahti 2016.

Näissä kirjoissa sienestystä vain sivutaan:

• Elsa Bescow — suom. Eila Kivikk'aho: Tonttulan lapset. Gummerus 2014. 10. p.
• Maikki Harjanne: Mintun luontokirja. Otava 1998.
• Kirsi Hutri — kuv. Tom Björklund: Närhen syksy. WSOY 2005.

Tässä kirjassa ei sienestetä lainkaan, mutta tapahtumapaikkana on satumainen sienimetsä:

• Jenni Rope: Pallen ja Monkon kumma päivä. Etana Editions 2017.

Osaatko vinkata muita lastenkirjoja, joissa ollaan sienimetsässä?

Kuvat: Pixabay, paitsi kärpässienikuva oma

Teddykarhujen eväsretkipäivä kutsuu piknikille ystävien kanssa

Perjantaina on Teddykarhujen eväsretkipäivä. On aika kaivaa kirjahyllystä esiin pikkuruinen kirja nimeltään Nalle lähtee huviretkelle (Kirjalito 1997).

Kirjassa lelukaupan lelut, jotka vastoin odotuksia ovat eläviä, päättävät eräänä päivänä poistua lelukaupasta. Suunnitelmissa on eväsretki.

Nalle ja Risto Räsynukke hyppäävät Alina Auton kyytiin. Nukkekodin nuket varustavat heidät eväskorilla, ja niin päästään matkaan. Ystävykset suuntaavat kohti metsää. Retki alkaa lupaavasti. On loistava sää ja tie polveilee kauniiden maisemien läpi.

Metsään tullessaan ystävykset kohtaavat vastoinkäymisiä, mutta onneksi ystävät rientävät apuun! Vaikeudet voitetaan ja vihdoin päästään retkilounaan kimppuun.

"Väsyneenä kiireisen ja jännittävän päivän jälkeen Nalle ystävineen nukahti... ja näki unta huviretkistä, herkuista ja seikkailuista!"

Vielä ehtii järjestää perjantaiksi mukavan piknik-retken ystävien kanssa. Ottakaa herkkuja pursuava piknik-kori käsivarrelle, napatkaa nalle kainaloon ja suunnatkaa johonkin mukavaan retkipaikkaan. Pitäkää hauskaa!

Nalle lähtee huviretkelle
Englanninkielinen alkuteos: Teddy Goes on a Picnic
Suomennos: Kirsti Laalo
Kustantaja: Oy Kirjalito Ab 1997

Krokotiili, kummitus, joulupukki - Retkellä voi tulla vastaan mitä vaan

Kaisa ja Oskari pitävät retkeilystä yli kaiken. Mitä tapahtuu, kun he eräänä kesänä eksyvät retkillään joulupukin ovelle?

Hannamari Ruohosen luoma sisaruspari Kaisa ja Oskari jatkavat seikkailujaan Kaisan ja Oskarin retkikirjassa (S&S 2019). Lapset seikkailevat rappukäytävässä ja kuuntelevat talon ääniä. Jostain kantautuu laulua. Laulu kuuluu asunnosta, jonka ovessa on tonttu-ukko keskellä kesää. Lapset päättävät mennä sinne kylään.

Oven avaa joulupukki, vanha valkohapsinen mies, joka kutsuu lapset mehulle. Mehun kanssa tarjotut korput muistuttavat lapsista veneitä. Korput päätyvätkin uiskentelemaan joulupukin vessan altaaseen, kunnes painuvat vettyneenä mössönä lavuaarin pohjaan.

Olin vähän järkyttynyt siitä, kuinka lapset touhusivat vieraassa asunnossa mitä tahansa. Kuvassa näkyy, että lapset ovat napanneet keittiön pöydältä tulitikut mukaan veneleikkiinsä. Onneksi he eivät ilmeisesti ole sytyttäneet niitä, vaan laittanneet nekin kellumaan veteen. Vanha mies — joka ei kai ollutkaan joulupukki — taisi olla hiukan dementoitunut, eikä pystynyt valvomaan lasten touhuja.

Niinhän siinä sitten kävi, että lapset saivat aikaan pahempaakin tuhoa kuin korppupuuron lavuaariin. Oskari pudotti ikkunalaudalla nököttäneen kauniin posliinisen koirapatsaan, ja siltä irtosi pää. Hän sovitteli pään paikoilleen ja toivoi, ettei mies huomaisi mitään.

Kotona syyllisyys kuitenkin painoi niin, ettei Oskari saanut syötyä. (Samoin muuten kävi Tuikulle Johanna Lestelän kirjassa Tuikun tärkeä tehtävä. Äiti huomasi, ettei kaikki ollut hyvin, kun Tuikku ei saanut syötyä.) Oskarinkin isä arvasi, että jotain oli sattunut. Kun Oskari sai asian kerrottua, lähdettiin sitä selvittämään joulupukin luo. Kuten tiedetään, joulupukki on leppoisa hahmo, jolla ei ole tapana suuttua. Asiat järjestyivät paremmin kuin hyvin.

Retkillä voi siis sattua kaikenlaista. Kirjassa kerrotaan Kaisan ja Oskarin muistakin retkistä. Kerran he retkeilivät äidin kanssa suurelle ojalle. Kaisa kuuli vedestä mulskahduksen. Ehkä se oli hauki — tai krokotiili!

Retkellä pimeässä kellarissa Kaisa esitti kummitusta niin vakuuttavasti, että Oskaria alkoi pelottaa. Oskari pitää eniten pienistä ja mukavista retkistä. On esimerkiksi hauska istuskella mummun kanssa puistopenkillä ja syöttää lintuja.

Kaisa haaveilee jännittävästä retkestä synkkään, suureen metsään. Olisi mukava vähän eksyä. Onneksi Kaisalla on nerokas pelastuskeino mietittynä valmiiksi.

Ruohosen omintakeisella ja viehättävällä tyylillä piirretyt kuvat kertovat tekstiäkin enemmän. Pidin kovasti siitä, että tässä kirjassa vauvanuken hoivaaja on Oskari ja Kaisa puolestaan nähdään eräässä kuvassa spiderman-puvussa.

Ihmiset näyttävät luonnollisilta ja inhimillisiltä. Oskarilla on silmälasit ja mummu on rehevän pullea. Mummun varpaankynnet on lakattu punaisiksi ja olkavarressa on tatuointi. "Joulupukin" paidassa on tahra ja hän istuu nojatuolissa katselemassa televisiota, kun lapset hääräävät hänen asunnossaan.

Kirjan luettuamme kysyin tyttäreltäni S:ltä, mikä kirjassa oli parasta.

S: Kuvat. Ne on piirretty puuväreillä.
Äiti: Minustakin ne ovat hienot. Piditkö jostain kuvasta erityisesti?

S kääntää esiin kuvan Kaisasta spiderman-puvussa. Sitten hän huomaa samassa kuvassa lastenhuoneen lattialla lojuvan olennon.

S: Katso, Kaisa ja Oskari ovat varmaan tehneet tämän itse.
Ä: Totta. Se näyttää vessapaperirullasta askarrellulta.
S: Äiti, voinko mä tehdä tällaisen huomenna?
Ä: Totta kai, kulta. Tee vaan.

Kirja, joka käynnistää lapsen omat luomisvoimat, on ihan paras!


Hannamari Ruohonen (teksti ja kuvat): Kaisan ja Oskarin retkikirja
Kustantaja: S&S 2019

 

Metsäretkelle

Miltä kuulostaisi retki metsään? Eppu Nuotion kirjoittaman ja Aino Louhen kuvittaman Metsäretki-kirjan päähenkilö Fiinu ainakin on innoissaan.

"'Juhuu!' Fiinu riemuitsee. 'Metsäretki odottaa!'"

Metsäretki on Tämä vai tuo? -sarjan neljäs teos ja sarjan aiempien osien tavoin siinä tehdään jatkuvasti valintoja. Täytyy esimerkiksi päättää, mitä metsäretkelle laitetaan päälle, kumpaan suuntaan käännytään risteyksessä, mikä reitti valitaan metsässä ja missä syödään eväät.

Tuttu metsä tarjoaa kaikille aisteille nautintoja. Metsä on täynnä ääniä, sammaleen poski tuntuu pehmeältä ja muurahaiskeko hätkähdyttää suuruudellaan.

"Missään muualla ei ole sellaista kuin metsässä. Ihan huomaamatta Fiinu ja äiti lakkaavat puhumasta. Hetken he vain kuuntelevat, mitä metsällä on kerrottavana."  

Kotiin viemisiksi kerätään iso kimppu oksia. Kotona oksat puhkeaisivat lehtiin ja niin saataisiin nauttia palasta metsää kotonakin.

Nuotion tekstissä ovat läsnä ainoastaan Fiinu ja Fiinun äiti. Kuviin Louhi on kuitenkin piirtänyt mukaan taaperokokoisen pikkusisaruksen, joka kulkee matkassa mukana. Mielenkiintoinen valinta. Isä loistaa poissaolollaan, mikä tekee kirjasta samaistuttavan myös niissä perheissä, joissa isä ei syystä tai toisesta ole läsnä arjessa.

Aino Louhi on kehittynyt kuvittajana. Muistan odottaneeni hänen ensimmäistä kirjankuvitustaan malttamattomana ja sitten verranneeni sitä hänen kuuluisan äitinsä töihin. Muistan tunteneeni itseni vähän pettyneeksi, mutta enää pettymykselle ei ole sijaa. 

Neljännen Tämä vai tuo? -kirjan kuvitus on ihana! Tavallista arkea hienosti kuvittava Louhi pystyy kuvillaan välittämään loistavasti henkilöiden tunnetiloja. Metsässä on niin kaunista, että tekisi mieli lähteä heti metsäretkelle.


Eppu Nuotio: Tämä vai tuo? - Metsäretki
Kuvitus: Aino Louhi
Kustantaja: Bazar Kustannus 2019

Eväsretkimenu

Tiesitkö, että tänään on Teddykarhujen eväsretkipäivä? En minäkään tiennyt vielä vähän aikaa sitten. Näin kuitenkin on, mikäli on uskominen erinäisiä epämääräisiä somelähteitä. On mitä parahin päivä pakata eväskori, napata nalle kainaloon ja suunnata retkelle lähelle tai kauas. 

Opin jo lapsena Viisikoita lukiessani, että retkeiltäessä tärkeintä ovat kunnon eväät. Jos kaipaa ideoita siitä, mitä eväskoriin pakkaisi, lastenkirjallisuudesta löytyy hyviä vinkkejä. Olen koonnut runsaan valikoiman. Nyt vaan valitsemaan.

Perinteiset voileivät 

Onni-poika lähtee isän ja naapurin Helmin ja tämän äidin kanssa suurelle yöretkelle lähimetsään tarkkailemaan öistä luontoa. Evääksi pakataan juustovoileipiä, omenaa ja lämmintä mehua. Iltapala sammalilla kynttilälyhdyn valossa on retken paras hetki.

Sanna Pelliccioni: Onni-poika ja hirveä hirviö. Minerva 2011.

Eksoottisella twistillä

Prinsessa Kaisa, prinssi Pauli ja prinssi Salama pääsevät sieniretkelle ja yöpyvät piilopirtissä. Kaisa ottaa evääksi omenoita ja porkkanoita. Pauli pakkaa mukaan ruisleivän. Salaman reppuun sujahtaa päärynä, taateleita ja kuivattuja viikunoita sekä seitsemän mausteen sekoitusta, jota ilman ei kuulemma ruoanlaitto suju. 

Eväät syödään autossa jo alkumatkasta, joten onneksi mökin kasvimaalta löytyy perunoita, tilliä ja kesäkurpitsaa ja metsästä valtavasti kanttarelleja. Ne kokataan Salaman tapaan nyyteissä maahan kaivetussa kuopassa, jonka pohjalla on tulisia hiiliä. Palan painikkeeksi hörpitään lähdevettä.

Katri Tapola: Toiveretki. Myllylahti 2016.

Kunhan sitä on paljon

Kauan manguttuaan Siri ja Siina saavat luvan nukkua yön teltassa takapihalla. Tällaisellekin retkelle tarvitaan valtavasti varusteita ja syömistä. Telttaan kannetaan iltapalatarvikkeet, aamupalatarvikkeet, eväät, varaeväät, salaeväät, yöeväät, aamueväät ja jotain pientä purtavaa. Kun teltta on saatu järjesteltyä, herää ensimmäiseksi kysymys: "Syötäisiinkö jotain?"

Leea Simola: Siri ja erämaan kutsu. Myllylahti 2018.

Noutoruokaa

Miksi pingottaa eväistä, jos ne voi ostaa valmiina? Malvin on pahoillaan, kun ei pääse äidin kanssa mökkireissulle. Lohdutukseksi isä järjestää poikien yöretken villiin luontoon. Ihmeellistä, miten läheltä villi luonto voi löytyä. 

Evääksi haetaan pizza lähipizzeriasta. Juusto-, kinkku- ja tomaattitäytteinen pizza syödään makuupussien päällä istuen. Limupullot avataan linkkuveitsellä. Aterian päälle saa röyhtäillä - villissä luonnossa kun ollaan. Yö villissä luonnossa tekee nälkäiseksi. Onneksi pizzeriasta saa myös aamupalaa: isälle kahvia ja juustosarvi ja Malvinille maitoa ja mustikkamuffini.

Kari Grossmann: Malvin villissä luonnossa. Gyldendal Norsk Forlag AS 2011.

Pohjaanpalaneita perunoita

Setä Sininen on hankkinut veneen ja päättää viedä Petterin ja Lotan sekä Täti Vihreän, Täti Ruskean ja Täti Sinipunaisen souturetkelle. Tädit ottavat eväskorin lisäksi mukaan perunakattilan ja kahvipannun, joita varten on kyhättävä kivistä ja risuista tulisija. Ruoka maistuu, vaikka perunat palavat pohjaan seikkailun tiimellyksessä.

Elsa Bescow: Setä Sinisen uusi vene. Gummerus 1979. 2. painos.

Herkkuja hiirten tapaan

Tiheikön väki suunnittelee eväsretkeä yllätykseksi pikku Vesalle, jolla on syntymäpäivä. Eväskoreihin pakataan ruusunkukkaviiniä, säilyketölkkejä, juustoa, tuoreita pullia, apilajauhoa, hunajaa, karhunvatukkaviiniä, unikonsiemeniä, kevätesikkopiirasta, teetä ja valtavan iso pähkinäkakku, jossa on monta kerrosta kermavaahtoa. Eväät nautitaan nurmelle levitettyjen nokkoskuituliinojen päällä.

Jill Barklem: Tiheikön väki retkellä. WSOY 1999.

Pelkkiä murusia

Pieni hiirityttö Matilda asuu perheineen vanhassa kiinalaisessa teekannussa, mutta halajaa maailmalle tutkimusretkille. Vanhemmat ymmärtävät tyttärensä kaipuun ja antavat tälle luvan lähteä. Mukaan matkalle perhe pakkaa Matildalle nyytillisen keksinmuruja.

Heather Sinclair Buchanan: Matilda-hiiren ensimmäinen matka. WSOY 2001.

Aina ei voi valita

Kuningas Babar ja kuningatar Seleste lähtevät häämatkalle kuumailmapallolla, joka kuitenkin putoaa myrskyssä meren saarelle. Kun märät vaatteet on ripustettu kuivumaan, on aika ajatella aamiaista. Nuotiolla valmistuu riisikeitto, joka maistuu hyvin nälkäisille matkalaisille. Norsut pelastuvat laivalle, jossa ne joutuvat syömään heinää kuin aasit. Kaikki muuttuu paremmaksi, kun norsut pääsevät värikkäiden vaiheiden jälkeen Vanhan Rouvan luokse. Siellä ne saavat aamiaisen vuoteeseen.

Jean de Brunhoff: Matkaan, Babar. Weilin+Göös 1987.