Seikkailu odottaa omalla pihalla

Marraskuu on jo pitkällä ja se tarkoittaa sitä, että meillä on aloitettu joulukirjojen lukeminen. Joulukirjojen lumisia kuvia katseltuaan tytär on alkanut ihmetellä, missä lumi viipyy.

Marraskuu on ollut kummallisen leuto. Olemme kulkeneet välikausivaatteissa ja ihmetelleet, kun ruusupensas pihalla puskee aina vaan uusia nuppuja. Lumesta ei ole ollut tietokaan — ennen kuin tänä aamuna!

Luonto oli järjestänyt yöllä yllätyksen, ja nyt maa on valkoisena. On loistava hetki tarttua tämän syksyn ensimmäiseen talvikirjaan.

 
Leea Simolan uusimmassa Siri-kirjassa Siri ja hyytävä naparetki (Myllylahti 2020, arvostelukappale kustantajalta) Sirin ja Siinan kotipiha on peittynyt runsaan lumivaipan alle. Mielikuvituksestaan tunnetut siskokset ovat heti valmiita seikkailuun arktisella tundralla.

Talvisen leikin pyörteissä tytöt tapaavat arktisia pohjoisia muuttotundrapingviinejä ja pilkkivät avannosta erikoisenkuuloisia kaloja, kuten kuurakuhaa, sohjosiikaa, loskaturskaa ja tuiskuanttia.

Tiedossa on myös huippuvuoren valloitusta ja iglun rakennusta, mutta miten tytöt selviävät jääkarhun tapaamisesta? Ja mitä on tapahtunut RÖHkeälle pehmopossu Rampolle?

Simolan tarina on silkkaa ylistystä lapsuuden leikeille ja mielikuvitukselle. On mieltälämmittävää lukea, miten täysillä Siri ja Siina heittäytyvät leikin pyörteisiin.

Vähän aikaa sitten kirjoittaessani Elina Pullin ja Minna Mäkipään Saunasankarit-kirjasta, ihmettelin miksi ilmestyy niin vähän lastenkirjoja, jotka kuvaisivat leikkimistä ja leikin kulkua, vaikka leikki on niin suuressa osassa lasten elämässä. 

Simolan Siri-kirjat ovat juurikin tällaisia kaipaamiani kuvauksia lasten leikeistä. Kun on varustettu hyvällä mielikuvituksella, tuttu ympäristö voi muuttua hetkessä joksikin ihan muuksi.

Kirjasarjan ensimmäisessä osassa Siri ja vedenpaisumus (Myllylahti 2016) ulkona sataa, ja Siri ja Siina joutuvat leikkimään sisällä. Eipä aikaakaan, kun siskokset kamppailevat jo vedenpaisumuksen kuohuissa. Mikä pahinta, veden pyörteissä asustaa hirmuinen merihirviö. Miten siitä selvitään?

Toisessa osassa Siri ja erämaan kutsu (Myllylahti 2018) Siri ja Siina saavat nukkua yön takapihalla teltassa. Tuskin on teltta saatu pystytettyä ja järjestettyä, kun tytöt jo tempautuvat erämaaseikkailuun. Tuuli vaan tuivertaa hiuksia, kun erämaahan eksyneet sisarukset yrittävät selviytyä luonnonantimilla. Mutta kuinka tytöt selviävät vihaisten villisikojen kohtaamisesta?

 

 

Olemme tyttäreni kanssa pitäneet kovasti aiemmista Siri-kirjoista, ja Siri ja hyytävä naparetki on aivan yhtä ihana kuin edelliset osat. Miten turvallista onkaan joutua hurjiin seikkailuihin omalla kotipihalla, kun tietää, että kotona odottaa isi ja mukilliset kuumaa kaakaota!

Kirjasta Siri ja hyytävä naparetki löytyy lyhyt esittely Youtubesta. 

 

Leea Simola (teksti ja kuvat): Siri ja hyytävä naparetki
Kustantaja: Myllylahti 2020
Arvostelukappale kustantajalta.

Muokattu klo 7:45, kun lunta yllättäen onkin yöllä tullut.

Lähtisitkö kanssani telttaretkelle?

Kesä ei olisi kesä ilman telttaretkeä. Koska itselleni maan tasalla kovalla ja epätasaisella alustalla nukkuminen alkaa olla vaikeaa ja tuskallista, lähden telttailemaan mukavasti nojatuolissa istuen kirja sylissäni. Onneksi on olemassa useita kuvakirjoja, joiden kautta pääsee telttaretkitunnelmaan.

Sylvi Kepposen hukkaretki

Sylvi Kepponen saapuu äidin kanssa papan luo maalle kesäloman viettoon Marika Maijalan ja Juha Virran kirjassa Sylvi Kepposen hukkaretki. Naapuriin on muuttanut uusi tyttö, josta Sylvi saa välittömästi ystävän. Saparopäinen Orvokki harrastaa luonnon havainnointia. Sylvistä hänen muistiinpanonsa näyttävät oikein tieteellisiltä. Orvokki uskoo jopa nähneensä suden.

"Enska-pappa alkoi muistella nuoruutensa telttaretkiä. 'Nuorena miehenä sitä jaksoi valvoa vaikka koko yön, kerrankin ihan suden hetkeen asti.'
   'Mihin ihmeen suden hetkeen?' Sylvi kysyi, mutta Enska tarinoi täyttä päätä jo toisesta retkestä.
   'Silloin voi varmaan nähdä suden', Orvokki innostui. 'Valvotaan ensi yönä aamuun asti!'"

Illalla tytöt majoittuvat pihalle telttaan. Öinen ulvonta ja metsässä vilkkuvat oudot valot saavat tytöt säntäämään suinpäin pimeään metsään. Sudenko silmät puiden lomassa kiiluivat vai tekevätkö tytöt silkan hukkaretken? Ja minkä eläimen varjo heijastuu telttakankaaseen aamun sarastaessa? Fiksu lapsi löytää vastauksia Marika Maijalan kiehtovasti toteutettua kuvitusta tutkimalla.

Kirja on formaatiltaan erikoinen: pitkä ja kapea. Poikkeavan ulkomuotonsa ansiosta sen alunperin kirjastosta bongasinkin. Kirja on ollut meillä jo monta kertaa lainassa, sillä olemme molemmat Sylvi Keppos-faneja.

Sylvi Kepposen hukkaretki
Teksti: Juha Virta
Kuvitus: Marika Maijala
Kustantaja: Otava 2010

Siri ja erämaan kutsu

 

Takapihalla telttaillaan myös Leea Simolan kirjoittamassa kirjassa Siri ja erämaan kutsu. Siri ja Siina ovat vihdoin saaneet isiltä luvan nukkua yön teltassa kotipihalla. Sopivaa teltanpaikkaa saa vähän haeskella, mutta vihdoin kaikki on valmista öistä seikkailua varten.

Mielikuvituksissaan tytöt päätyvät seikkailemaan keskelle jylhää erämaata. Kaikki on mahdollista omalla pihalla, jos omaa hyvän mielikuvituksen.

"Melomme aivan järven keskelle ja annamme erämaatuulen tuivertaa hiuksiamme. 'Kylläpä ilma on raikasta erämaassa!' hihkumme ja ihailemme jylhiä maisemia."

Kukapa olisi uskonut, että tytöt näkevät karhun ja joutuvat pakenemaan henkensä edestä villisikoja.

Leikki ja tosi lomittuvat kirjassa hauskasti. Iltatoimien ajaksi erämaaseikkailu täytyy laittaa tauolle. Kun hampaat on pesty (ulkona, jee!), jatkuu erämaassa samoilu. Tytöt uskaltautuvat aina peräerämaahan saakka (ihastuimme sanaan).

Vihdoin seikkailun uuvuttamat tytöt kääriytyvät makuupusseihinsa ja katselevat kuinka kuu nousee peräerämaan takaa.

Leea Simola (teksti ja kuvat): Siri ja erämaan kutsu
Kustantaja: Myllylahti 2018
 

Varo krokotiilia!

Isällä alkaa kesäloma ja hän on luvannut viedä Nooran telttaretkelle katsomaan villejä eläimiä kirjassa Varo krokotiilia! Vuonna 2013 ilmestynyt kirja oli ruotsalaisen Lisa Moronin debyyttikirja. Sen on kuvittanut hänen äitinsä, laajalti tunnettu ja palkittu lastenkirjakuvittaja Eva Eriksson.

"Viimein he saapuvat metsään. Missä ne kaikki villieläimet nyt ovat?
   - Täytyy katsoa hyvin tarkkaan, isä sanoo. - Niitä ei aina ole helppo huomata."

Kun villieläimiä ei rupea näkymään, Nooran täytyy ottaa mielikuvitus avuksi. Yhtäkkiä ruotsalaismetsä alkaakin vilistä boakäärmeitä, kirahveja, leijonia, virtahepoja ja krokotiileja. Eikä siinä kaikki, Noora huomaa myös peikkoja ja usvassa tanssivia keijuja.

Iskä, joka on Nooran mielestä varsinainen tylsiskä, ei alkuun näe eläimiä eikä peikkoja. Onneksi kesälomatunnelma pikkuhiljaa valtaa isän ja hän pystyy vapautumaan ja virittäytymään lapsen aaltopituudelle, sillä Noora olisi varmasti joutunut krokotiilin kitaan, jos isä ei olisi pelastanut häntä viime hetkellä!

Kun Noora illalla syö nuotiolla paistettuja makkaroita ennen telttaan kömpimistä ja katselee järvessä nukkuvaa lohikäärmettä isää vasten nojautuen, hän on jo sitä mieltä, että hänellä on maailman paras iskä!

Viisivuotiaani nautti kirjasta. Eva Erikssonin kuvista voi muuten bongata ihan oikeita Ruotsin (ja Suomen) luonnossa näkyviä eläimiäkin, mutta kuten Nooran isä sanoi, täytyy katsoa hyvin tarkkaan.

Lisa Moroni: Varo krokotiilia!
Kuvittanut: Eva Eriksson
Ruotsinkielinen alkuteos: Se upp för krokodilen!
Suomennos: Raija Rintamäki
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2014

Boris telttaretkellä

Rouva Kanasen luokka on lähdössä telttaretkelle Carrie Westonin kirjoittamassa ja Tim Warnesin kirjoittamassa kirjassa Boris telttaretkellä. Luokanjäsenet ovat hyvin erikokoisia ja -näköisiä eläimiä. On pikkuruisia hiiriä, myyrä, kani, ketunpoika ja suuren suuri karhu nimeltään Boris.

Suurikokoinen Boris saa retkellä vastuulleen melkoisesti kantamista. Kun Boris-parka vieläpä kastuu joessa, tuntuu siltä, ettei retki ole hänen osaltaan ehkä kaikkein onnistunein.

Teltta ei ole mikä tahansa teltta, vaan kunnon intiaaniteltta, tiipii, jonka lapset saavat itse koristella. Kun tiipii myöhemmin kohtaa ilkivaltaa, Boris pelastaa päivän.

Retkiohjelma on perinteinen. Poimitaan marjoja, paahdetaan vaahtokarkkeja nuotiossa ja lauletaan opettajan säestäessä kitaralla. Boris simahtaa ensimmäisenä, sillä "[o]li rankkaa olla suuri urhea karhu".

Boris telttaretkellä on sellainen peruskuvakirja, joka on ihan kiva lukea, mutta unohtuu samantien. Mitään suuria tunteita tämä ei herättänyt minussa eikä tyttäressä.

Carrie Weston: Boris telttaretkellä
Kuvitus: Tim Warnes
Englanninkielinen alkuteos: Boris Goes Camping
Suomennos: Raija Rintamäki
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2018

Eväsretkimenu

Tiesitkö, että tänään on Teddykarhujen eväsretkipäivä? En minäkään tiennyt vielä vähän aikaa sitten. Näin kuitenkin on, mikäli on uskominen erinäisiä epämääräisiä somelähteitä. On mitä parahin päivä pakata eväskori, napata nalle kainaloon ja suunnata retkelle lähelle tai kauas. 

Opin jo lapsena Viisikoita lukiessani, että retkeiltäessä tärkeintä ovat kunnon eväät. Jos kaipaa ideoita siitä, mitä eväskoriin pakkaisi, lastenkirjallisuudesta löytyy hyviä vinkkejä. Olen koonnut runsaan valikoiman. Nyt vaan valitsemaan.

Perinteiset voileivät 

Onni-poika lähtee isän ja naapurin Helmin ja tämän äidin kanssa suurelle yöretkelle lähimetsään tarkkailemaan öistä luontoa. Evääksi pakataan juustovoileipiä, omenaa ja lämmintä mehua. Iltapala sammalilla kynttilälyhdyn valossa on retken paras hetki.

Sanna Pelliccioni: Onni-poika ja hirveä hirviö. Minerva 2011.

Eksoottisella twistillä

Prinsessa Kaisa, prinssi Pauli ja prinssi Salama pääsevät sieniretkelle ja yöpyvät piilopirtissä. Kaisa ottaa evääksi omenoita ja porkkanoita. Pauli pakkaa mukaan ruisleivän. Salaman reppuun sujahtaa päärynä, taateleita ja kuivattuja viikunoita sekä seitsemän mausteen sekoitusta, jota ilman ei kuulemma ruoanlaitto suju. 

Eväät syödään autossa jo alkumatkasta, joten onneksi mökin kasvimaalta löytyy perunoita, tilliä ja kesäkurpitsaa ja metsästä valtavasti kanttarelleja. Ne kokataan Salaman tapaan nyyteissä maahan kaivetussa kuopassa, jonka pohjalla on tulisia hiiliä. Palan painikkeeksi hörpitään lähdevettä.

Katri Tapola: Toiveretki. Myllylahti 2016.

Kunhan sitä on paljon

Kauan manguttuaan Siri ja Siina saavat luvan nukkua yön teltassa takapihalla. Tällaisellekin retkelle tarvitaan valtavasti varusteita ja syömistä. Telttaan kannetaan iltapalatarvikkeet, aamupalatarvikkeet, eväät, varaeväät, salaeväät, yöeväät, aamueväät ja jotain pientä purtavaa. Kun teltta on saatu järjesteltyä, herää ensimmäiseksi kysymys: "Syötäisiinkö jotain?"

Leea Simola: Siri ja erämaan kutsu. Myllylahti 2018.

Noutoruokaa

Miksi pingottaa eväistä, jos ne voi ostaa valmiina? Malvin on pahoillaan, kun ei pääse äidin kanssa mökkireissulle. Lohdutukseksi isä järjestää poikien yöretken villiin luontoon. Ihmeellistä, miten läheltä villi luonto voi löytyä. 

Evääksi haetaan pizza lähipizzeriasta. Juusto-, kinkku- ja tomaattitäytteinen pizza syödään makuupussien päällä istuen. Limupullot avataan linkkuveitsellä. Aterian päälle saa röyhtäillä - villissä luonnossa kun ollaan. Yö villissä luonnossa tekee nälkäiseksi. Onneksi pizzeriasta saa myös aamupalaa: isälle kahvia ja juustosarvi ja Malvinille maitoa ja mustikkamuffini.

Kari Grossmann: Malvin villissä luonnossa. Gyldendal Norsk Forlag AS 2011.

Pohjaanpalaneita perunoita

Setä Sininen on hankkinut veneen ja päättää viedä Petterin ja Lotan sekä Täti Vihreän, Täti Ruskean ja Täti Sinipunaisen souturetkelle. Tädit ottavat eväskorin lisäksi mukaan perunakattilan ja kahvipannun, joita varten on kyhättävä kivistä ja risuista tulisija. Ruoka maistuu, vaikka perunat palavat pohjaan seikkailun tiimellyksessä.

Elsa Bescow: Setä Sinisen uusi vene. Gummerus 1979. 2. painos.

Herkkuja hiirten tapaan

Tiheikön väki suunnittelee eväsretkeä yllätykseksi pikku Vesalle, jolla on syntymäpäivä. Eväskoreihin pakataan ruusunkukkaviiniä, säilyketölkkejä, juustoa, tuoreita pullia, apilajauhoa, hunajaa, karhunvatukkaviiniä, unikonsiemeniä, kevätesikkopiirasta, teetä ja valtavan iso pähkinäkakku, jossa on monta kerrosta kermavaahtoa. Eväät nautitaan nurmelle levitettyjen nokkoskuituliinojen päällä.

Jill Barklem: Tiheikön väki retkellä. WSOY 1999.

Pelkkiä murusia

Pieni hiirityttö Matilda asuu perheineen vanhassa kiinalaisessa teekannussa, mutta halajaa maailmalle tutkimusretkille. Vanhemmat ymmärtävät tyttärensä kaipuun ja antavat tälle luvan lähteä. Mukaan matkalle perhe pakkaa Matildalle nyytillisen keksinmuruja.

Heather Sinclair Buchanan: Matilda-hiiren ensimmäinen matka. WSOY 2001.

Aina ei voi valita

Kuningas Babar ja kuningatar Seleste lähtevät häämatkalle kuumailmapallolla, joka kuitenkin putoaa myrskyssä meren saarelle. Kun märät vaatteet on ripustettu kuivumaan, on aika ajatella aamiaista. Nuotiolla valmistuu riisikeitto, joka maistuu hyvin nälkäisille matkalaisille. Norsut pelastuvat laivalle, jossa ne joutuvat syömään heinää kuin aasit. Kaikki muuttuu paremmaksi, kun norsut pääsevät värikkäiden vaiheiden jälkeen Vanhan Rouvan luokse. Siellä ne saavat aamiaisen vuoteeseen.

Jean de Brunhoff: Matkaan, Babar. Weilin+Göös 1987.