perjantai 20. marraskuuta 2020

Seikkailu odottaa omalla pihalla

Marraskuu on jo pitkällä ja se tarkoittaa sitä, että meillä on aloitettu joulukirjojen lukeminen. Joulukirjojen lumisia kuvia katseltuaan tytär on alkanut ihmetellä, missä lumi viipyy.

Marraskuu on ollut kummallisen leuto. Olemme kulkeneet välikausivaatteissa ja ihmetelleet, kun ruusupensas pihalla puskee aina vaan uusia nuppuja. Lumesta ei ole ollut tietokaan — ennen kuin tänä aamuna!

Luonto oli järjestänyt yöllä yllätyksen, ja nyt maa on valkoisena. On loistava hetki tarttua tämän syksyn ensimmäiseen talvikirjaan.

 
Leea Simolan uusimmassa Siri-kirjassa Siri ja hyytävä naparetki (Myllylahti 2020, arvostelukappale kustantajalta) Sirin ja Siinan kotipiha on peittynyt runsaan lumivaipan alle. Mielikuvituksestaan tunnetut siskokset ovat heti valmiita seikkailuun arktisella tundralla.

Talvisen leikin pyörteissä tytöt tapaavat arktisia pohjoisia muuttotundrapingviinejä ja pilkkivät avannosta erikoisenkuuloisia kaloja, kuten kuurakuhaa, sohjosiikaa, loskaturskaa ja tuiskuanttia.

Tiedossa on myös huippuvuoren valloitusta ja iglun rakennusta, mutta miten tytöt selviävät jääkarhun tapaamisesta? Ja mitä on tapahtunut RÖHkeälle pehmopossu Rampolle?

Simolan tarina on silkkaa ylistystä lapsuuden leikeille ja mielikuvitukselle. On mieltälämmittävää lukea, miten täysillä Siri ja Siina heittäytyvät leikin pyörteisiin.

Vähän aikaa sitten kirjoittaessani Elina Pullin ja Minna Mäkipään Saunasankarit-kirjasta, ihmettelin miksi ilmestyy niin vähän lastenkirjoja, jotka kuvaisivat leikkimistä ja leikin kulkua, vaikka leikki on niin suuressa osassa lasten elämässä. 

Simolan Siri-kirjat ovat juurikin tällaisia kaipaamiani kuvauksia lasten leikeistä. Kun on varustettu hyvällä mielikuvituksella, tuttu ympäristö voi muuttua hetkessä joksikin ihan muuksi.

Kirjasarjan ensimmäisessä osassa Siri ja vedenpaisumus (Myllylahti 2016) ulkona sataa, ja Siri ja Siina joutuvat leikkimään sisällä. Eipä aikaakaan, kun siskokset kamppailevat jo vedenpaisumuksen kuohuissa. Mikä pahinta, veden pyörteissä asustaa hirmuinen merihirviö. Miten siitä selvitään?

Toisessa osassa Siri ja erämaan kutsu (Myllylahti 2018) Siri ja Siina saavat nukkua yön takapihalla teltassa. Tuskin on teltta saatu pystytettyä ja järjestettyä, kun tytöt jo tempautuvat erämaaseikkailuun. Tuuli vaan tuivertaa hiuksia, kun erämaahan eksyneet sisarukset yrittävät selviytyä luonnonantimilla. Mutta kuinka tytöt selviävät vihaisten villisikojen kohtaamisesta?

 
 

Olemme tyttäreni kanssa pitäneet kovasti aiemmista Siri-kirjoista, ja Siri ja hyytävä naparetki on aivan yhtä ihana kuin edelliset osat. Miten turvallista onkaan joutua hurjiin seikkailuihin omalla kotipihalla, kun tietää, että kotona odottaa isi ja mukilliset kuumaa kaakaota!

Kirjasta Siri ja hyytävä naparetki löytyy lyhyt esittely Youtubesta

 

Leea Simola (teksti ja kuvat): Siri ja hyytävä naparetki
Kustantaja: Myllylahti 2020
Arvostelukappale kustantajalta.


Muokattu klo 7:45, kun lunta yllättäen onkin yöllä tullut.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti