maanantai 23. marraskuuta 2020

Sydämeni on täynnä kiitosta


Tuntuu uskomattamalta, että siitä on jo suunnilleen vuosi, kun Kiinan Wuhanista alkoi kuulua uutisia uudesta, pelottavasta koronataudista. Kulunut vuosi on ollut poikkeuksellinen ja monelle aika raskas. 

Epätoivon, haasteiden ja vaikeuksien keskellä kiitollisuuden merkitys korostuu. Henkisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää valita kiitollinen elämänasenne. Kiitollisuuden aiheita on ympärillä ihan varmasti jokaisella.

Minut haastettiin kiinnittämään erityisesti tämän viikon aikana huomiota asioihin, joista voin olla kiitollinen, ja täyttämään somekanavani kiitollisuudella. Koska en ole somessa juurikaan muuten kuin tämän blogin kautta, aloin pohtia, millaisia kiitollisuuden aiheita minulla on kirjabloggaajan roolissa tai kirjojen suurkuluttajana tai ylipäätään lukijana.

Aihetta kiitollisuuteen riittää. Kirjat ovat tulleet minulle merkityksellisemmiksi tänä poikkeuksellisena vuonna. Olen lukenut enemmän. Kun elämäni on rajoittunut lähinnä kodin piiriin, kirjat ovat kuljettaneet muihin maisemiin, todellisiin tai kuvitteellisiin.

Olen kiitollinen kirjailijoille ja kuvittajille siitä, että he kertovat tarinoita. Tarinat irrottavat arjesta, viihdyttävät, opettavat tai havahduttavat. Erityisen kiitollinen olen tällä hetkellä niille kirjailijoille, jotka ovat reissanneet ympäri maailmaa ja loihtineet näkemänsä paikat paperille niin elävinä, ettei minun tarvitse nousta nojatuolistani kokeakseni ne itse.

Olen kiitollinen työstä, jota kustantamoissa tehdään. Ihanaa, että on ihmisiä, jotka etsivät potentiaaliset käsikirjoitukset ja auttavat hiomaan niistä timanttisia kirjoja.

Olen kiitollinen siitä, kuinka paljon suomenkielistä kirjallisuutta verrattain pienessä maassamme koko ajan ilmestyy. Olen kiitollinen kääntäjille, jotka tuovat ammattitaidolla myös muiden kulttuurien tuotoksia saatavillemme.

Olen kiitollinen Suomen ihanasta, ilmaisesta kirjastoverkosta. On uskomatonta, miten loistavat mahdollisuudet meillä kaikilla on päästä kirjojen pariin. Olen kiitollinen, että olen saanut koko elämäni asua kävelymatkan päässä kirjastosta. Vasta tänä vuonna olen joutunut tilanteeseen, jossa kirjastomatka ei ole ihan käveltävissä, mutta minulla on kolme kirjastoa suunnilleen yhtä pitkän matkan päässä. Valinnan varaa siis riittää.

Olen kiitollinen kirjakaupoista, siitä että niitä vielä on. Kirjakaupoissa uutuuskirjat levittäytyvät silmieni eteen. Voin tuntea uuden paperin ja tuoreen painomusteen tuoksun. Saan apua asiantuntevilta myyjiltä. Olen kiitollinen, että minulla on varaa ostaa kirjoja ja voin tukea siten kirjailijoita.

Olen kiitollinen, että voin jakaa rakkauttani kirjoja kohtaan tässä blogissa. Olen kiitollinen  kaikille, jotka jaksavat lukea kirjoituksiani. Erityisesti kiitän kaikkia, jotka ovat joskus kommentoineet postauksiani. Kommentit piristävät aina päivääni ja auttavat tuntemaan, etteivät sanani vain katoa tyhjään bittiavaruuteen.

Olen kiitollinen, että vajaan kahden vuoden aikana olen voinut esitellä suuren määrän loistavia kirjoja. Jossain vaiheessa ajattelin, etten ottaisi vastaan arvostelukappaleita, koska haluaisin kirjoittaa vain kirjoista, joista oikeasti pidän tai jotka kiinnostaisivat minua juuri parhaillaan. Arvostelukappaleita vastaanotettuani olen kuitenkin todennut, että kaikki minulle tarjotut kirjat ovat olleet loistavia. Olen kiitollinen, että olen voinut suositella niitä sydämeni pohjasta.

Olen kiitollinen vanhemmistani, jotka juurruttivat minuun rakkauden kirjoja kohtaan. Olen kiitollinen, että he ympäröivät minut pienestä pitäen kirjoilla. Vaikka asuimme ahtaasti, aina oli tilaa ostaa uusi kirjahylly, kun edelliset täyttyivät.

Olen kiitollinen siitä, että lapsuudenkotiini tulvi sanomalehtiä, ja että isäni luki niitä ääneen laajentaen maailmankuvaani. 

Olen kiitollinen, että tänä vuonna lapsille on alkanut ilmestyä oma sanomalehti, ja että tyttäreni odottaa sitä joka keskiviikko innoissaan. Lehden monipuoliset aiheet lapsille kirjoitetussa muodossa ovat aivan mielettömän hieno apu kasvatustyössäni.

Olen kiitollinen siitä, että nykyisin saan keskustella kirjoista päivittäin. Vielä pari vuotta sitten yritin epätoivoisesti herätellä silloisen nelivuotiaani kanssa keskustelua kirjan luettuamme. Vihdoin sinnikkäät yritykseni ovat alkaneet kantaa hedelmää ja kotini on täyttynyt kirjallisuuspuheella. Puhumme tyttäreni kanssa kirjoista koko ajan, myös muulloin kun kirjan äärellä.

Olen kiitollinen siitä, että olen saanut helposti kirjoista innostuvan lapsen. Tarjoanpa millaista kirjaa tahansa, tytär innostuu. Hän pitää kaikista tyylilajeista (paitsi runoista). Hän ottaa vastaan kaikenlaiset kuvitukset avoimin silmin, kaikesta hyvää löytäen.

Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä, jonka voin viettää lukien lapselleni. Elämäni parhaita hetkiä ovat lukutuokiot kylkeeni painautuneen tyttären kanssa. Kuinka kauan tämä onni voi jatkua? Pian hän oppii lukemaan itse. Muistan nauttia jokaisella solullani nyt kun vielä voin.

Mistä sinä olet kiitollinen juuri nyt? Kuulisin mielelläni ajatuksiasi. Voit myös täyttää tällä viikolla omat somekanavasi kiitollisuudella.


Kuva: Pixabay


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti