Vähän aikaa sitten olin jouluostoksilla Mujissa. Muji on yksi suosikkikauppojani, suurelta osin varmaan siksi, että siellä on ripoteltu kirjoja notkuvia kirjahyllyjä sinne tänne, ja kirjat vieläpä ovat sellaisia, että voisin ostaa ne kaikki.
Japanilaiskaupassa kun olin, mieleni askarteli juuri lukemassani Mia Kankimäen kirjassa Naiset joita ajattelen öisin (Otava 2018). Mietin kuvausta kirjailijan Japanin matkasta sekä japanilaista taiteilijaa Yayoi Kusamaa, yhtä Kankimäen yönaisista.Yönaiset ovat poikkeuksellisia, inspiroivia ja rohkeita naisia, joita Kankimäki ajattelee niinä unettomina öinä, joina aamu ei tunnu valkenevan koskaan.
Silmäillessäni Mujin kirjahyllyjä sydämeni pomppasi äkkiä kurkkuun. Erään kirjan kannessa seisoi nainen suuren pilkullisen kurpitsan vieressä: Yayoi Kusama! Olin löytänyt lastenkirjan Yayoi Kusamasta.
Italialaisen Fausto Gilbertin kuvakirjassa Yayoi Kusama (Maurizio Corraini s.r.l. 2019) teksti on sekä italiaksi että englanniksi. Kuvat ovat muutamaa väripilkahdusta lukuunottamatta mustavalkoisia.
Ensimmäisellä aukeamalla on intensiivisesti katsojaa tuijottava punatukkainen nainen ja teksti alkaa:
"My name is Yayoi, and if you don't mind, I'd like to tell you my story."
Kusaman elämä ja ura käydään kirjassa pääpiirteissään läpi. Hän syntyi 1920-luvun lopulla idyllisessä Matsumoton kaupungissa Japanissa. Jo pienestä pitäen hän tiesi haluavansa tehdä taidetta. Äiti vastusti ajatusta taiteilijanurasta, mutta Kusama irrottautui äidistään ja koko Japanista.
Hän otti yhteyttä yhteen Amerikan kuuluisimmista modernisteista, Georgia O'Keeffeen, ja onnistui ennen pitkää järjestämään itsensä New Yorkiin. Siellä hän teki taidetta alkuun kauheassa köyhyydessä, ennen kuin alkoi menestyä.
Kusama maalasi loppumattomia verkkoja ja loi loputtomiin heijastavia peilihuoneita. Hän peitti laukkuja ja vaatteita pastalla sekä teki juhlavaatteita, joihin mahtui sisään useita ihmisiä tai joissa oli reikiä kriittisten ruumiinosien kohdalla.
Hän pilkutti alastomia ihmisruumiita ulkona happeningeissaan, kunnes poliisit puuttuivat asiaan. Hän peitteli arkisia esineitä pehmeillä ulokkeilla. Lastenkirjassa Gilberti jättää häveliäästi mainitsematta, että nämä pehmopatukat kuvasivat itse asiassa falloksia.
Sairastuttuaan Kusama palasi 1970-luvulla Japaniin ja on asunut siitä lähtien mielisairaalassa. Gilberti puhuu ainoastaan sairaalasta eikä avaa sairauden laatua tarkemmin, mutta Kusama on kärsinyt hallusinaatioista lapsuudestaan asti.
Kaikesta huolimatta Kusama on jatkanut koko ajan työntekoa uskomattomalla tahdilla. Hänen taiteensa on kansainvälisesti arvostettua. Jo vuosikymmeniä hänen taiteessaan on ollut toistuvana teemana pilkut. Mikä tahansa sopii pilkutettavaksi. Kusama tunnetaan muun muassa pilkullisista kurpitsoistaan.
Nykyisin Kusama on 91-vuotias, ja hän on vannonut maalaavansa viimeiseen elinpäiväänsä asti.
Kusama on melkoinen täti. Hänen tempauksistaan lukiessani aloin jo epäillä, sopiiko hän ollenkaan lastenkirjan sankariksi. Gilberti on kuitenkin onnistunut kertomaan poikkeuksellisen taiteilijan tarinan lapsille sopivalla tavalla.
Kuusivuotiaani taisi ottaa kertomuksen ikään kuin satuna. Hän nauroi katketakseen juhlamekolle, jossa oli reikä pepun kohdalla.
Onhan Kusama mielettömän hieno esimerkki niin lapsille kuin aikuisillekin uutteruudesta ja sisukkuudesta ja siitä, kuinka hän on onnistunut hyödyntämään sairaan mielensä tuottamia hallusionaatioita taidetta tehdessään. Esimerkillään hän on osoittanut, että rajoitteista huolimatta pystyy mihin tahansa, jos todella haluaa.
Fausto Gilberti (teksti ja kuvat): Yayoi Kusama
Kustantaja: Maurizio Corraini s.r.l. 2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti