Syksy kutsuu sieniretkelle

Saappaat jalkaan, kori käsivarrelle ja menoksi. Tänään lähdemme sieniretkelle. Lastenkirjojen kautta pääsee aika hyvään tunnelmaan, vaikka mikään ei voitakaan oikeassa metsässä samoilua.

Päätetään lähteä

Aina ei huvittaisi lähteä, mutta onneksi muut voivat silloin auttaa tekemään päätöksen toisen puolesta.

"Äiti sanoo Emmalle ja Eetulle:
— Tänään lähdetään metsään keräämään sieniä.
Eetu yrittää estää lähtöä ja sanoo äidille:
— Minä en syö sieniä. Onko pakko lähteä?
Äiti on sitä mieltä, että sieniä ei ole pakko syödä, mutta metsään pitää lähteä."

(Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.)


"— Nyt meillä on auto ja nyt isä vie meidät sieneen!
      — Mitä? He-etkinen, isä ravisteli päätään. — Vastahan minä tulin kotiin ja kävin autokaupassa ja... kuka täällä ylipäätään on puhunut sieneen menosta? - -
      — Kuulkaas lapset. Nyt isä on niin väsynyt kertakaikkiaan, että sieneenmenot unohdetaan tällä kertaa, isä sanoi ja katsoi tiukasti lapsiaan. - - [H]änen sydämensä suli ja lopulta hän huokaisi:
      — Hyvä on, minä sain tänään auton, ja te saatte sieniretkenne."

(Markus Majaluoma: Isä, lähdetään sieneen! WSOY 2003.)

Varustaudutaan

Ennen kuin päästään matkaan, täytyy tietysti varustautua asianmukaisesti.

"— Saappaat jalkaan ja sadetakki reppuun. Puhelimet myös mukaan. Minä otan eväät."

(Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.)


"Kotona alkoi touhukas pakkaaminen. Ossi kiipeili kirjahyllyllä ja löysi sienikirjan.
      — Paras ottaa tämä mukaan, ettei isä vahingossa syö kärpässieniä, ja otetaan eläinkirjakin, jos nimittäin karhu tulee vastaan metsässä, niin voidaan näyttää kirjan kuvasta isälle, että tuo ei ole mikään hevonen vaan se on karhu! - -
      Sitten isä puki saappaat jalkaansa, työnsi sienikorin kainaloonsa ja myhäili itsekseen."

(Markus Majaluoma: Isä, lähdetään sieneen! WSOY 2003.)

Lähdetään matkaan

Jotenkin sinne metsään täytyisi päästä. Kulkuneuvo kannattaa valita sen mukaan, kuinka kaukana metsä on.

"Metsä on lähellä kotia. Eetu haluaa lähteä polkupyörällä. Äiti ei innostu pyörästä, koska metsä ja kuntopolku näkyvät kodin pihalta. Kuntopolkua pitkin pääsee metsään.
Eetu päättää kuitenkin ottaa pyörän."

(Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.)


"Noh, nykyaikana ei ole hevosia enää niin kuin ennen, mutta kyllä sieneen voi lähteä autollakin, jos sellainen sattuu olemaan."

(Markus Majaluoma: Isä, lähdetään sieneen! WSOY 2003.)

Kori täyttyy

Metsässä koetaan löytämisen iloa. On hauska, kun osaa tunnistaa eri sienilajeja. Sieni toisensa perään päätyy koriin.

"Heti haavikon laidasta alkoi vanha kuusimetsä, mistä sienestäjät kantoivat syksyisin korikaupalla suppilovahveroita. Niitä oli helppo kerätä, sillä jos onnistui löytämään sammalikosta yhdenkin sienen, niin läheltä löytyi varmasti lisää."

(Kirsi Hutri — kuv. Tom Björklund: Närhen syksy. WSOY 2005.)


"Äiti pysähtyy ja sanoo: — Katsokaapa! Mitäs näkyy?
Emma tietää, mitä sieniä näkyy, ja sanoo ääneen: — Suppiksia. - -
Äidillä on iso kori. Emmalla ja Eetulla on omat pienet leikkiämpärit. Emma saa jo kolmannen ämpärillisen täyteen. Eetu on laiskempi. Hän kerää vain kaksi ämpärillistä.
Emma ja Eetu tyhjentävät ämpärinsä äidin koriin. Äiti näyttää iloiselta, kun kori on täynnä."

(Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.)


"Saniaisten takana näkyi keltaista. - -
     — Tuo keltainen on kanttarelli, Kaisa sanoi.
     Kohta oli koko koppa keltaisenaan.
     — Olet paras sienestäjä ikinä, Pauli sanoi Kaisalle. Salama oli samaa mieltä."

(Katri Tapola & Sanna Pelliccioni: Toiveretki. Myllylahti 2016.)

 Yllättäviä tilanteita ja vastoinkäymisiä

Kärpässieniä ei kannata kerätä!

Aina kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaisesti. Sieniretkellä voi tulla eteen yllättäviä vastoinkäymisiä. Sää tai villieläimet saattavat aiheuttaa ongelmia, hirvikärpäsistä puhumattakaan. Joskus voi jopa eksyä.

"— Te... puuh... kuka vintiö... puhhuh... selittäkääpä kuka teistä... mokomat...!
      Isä avasi sienikirjan. Lapset katsoivat kirjan sienikuvia, joista jokainen oli väritetty umpeen sakuroilla. Joku sieni oli punainen, joku sininen, useimmat olivat sysimustia. - -
— Te vintiöt olette menneet värittämään tämän kirjan jokaisen sienen! Isä karjui niin että metsän puut kavahtivat. — Kuka nyt voi sanoa mikä niistä on pöhkösieni?"

(Markus Majaluoma: Isä, lähdetään sieneen! WSOY 2003.)


"Juuri silloin...
...metsään nousee myrsky. Sade ja tuuli yrittävät yhdessä tehdä sienistä muhennosta."

(Jenni Rope: Pallen ja Monkon kumma päivä. Etana Editions 2017.)


"Närhi kuuli pian saappaiden rahinaa ja oksien rasahtelua, ja valmistautui tekemään hälytyksen. Pahaa aavistamaton sienestäjä lähestyi ja hänen ollessaan aivan närhen kohdalla, närhi päästi valtavan käheän rääkäisyn. Säikähtänyt sienestäjä ehti nähdä vain harmaanruskean häivähdyksen ja sinisen siivenreunan välähdyksen. Ilmassa kaikui pitkään närhen karhea nauru. Se oli taas tehnyt onnistuneen kepposen."

(Kirsi Hutri — kuv. Tom Björklund: Närhen syksy. WSOY 2005.)


"Emma katsoo maahan ja kysyy Eetulta:
— Entä jos tuossa polulla olisi käärme? - -
Eetu tietää, miten käärmeen kanssa pitää toimia ja sanoo:
— Olisin hiljaa kuin patsas. En liikuttaisi saapastakaan, vaikka käärme menisi jalan yli."

(Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.)


"Emma lisää vauhtia ja hyppää mättäälle. Hän kompastuu ja kaatuu. Emma nousee nopeasti maasta ja kiljaisee täysillä:
— KARHU, ihan oikea KARHU!
Eetu on vierellä ja kysyy: — Siis missä? Minä en näe mitään karhua.
Emma osoittaa kalliota ja ottaa Eetua kädestä:
— Varmasti on karhu. Äkkiä piiloon."

(Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.)


"Isä oli kulkenut metsässä ympyrää, sillä hän oli eksynyt. Ilmeisen karhuvaaran takia hän ei uskaltanut huutaa - -
Isä mietti kauhuissaan, että tätä menoa hän joutuu viettämään yön pimeässä metsässä, ypöyksin petojen keskellä."

(Markus Majaluoma: Isä, lähdetään sieneen! WSOY 2003.)

Kannattaa varoa, ettei sieniretkeltä pääse puikahtamaan kotiin kutsumattomia vieraita!

"Silloin peikko ryntää tuhisten paikalle. Se äkkää Bertan sienikorin lattialla ja nuuhkii sitä joka puolelta kuononpää väpättäen. Peikko nostaa sienten peittona olevaa ruudullista keittiöpyyhettä ja astuu koriin ensin yhdellä, sitten toisella jalalla. Kun se asettuu korin pohjalle tyytyväisesti urahtaen, vain tupsupäinen häntä jää näkyviin. Peiton alta alkaa heti kuulua maiskutusta."

(Sanna Isto & Eppu Nuotio — kuv. Sari Airola: Typy ja paukutteleva peikko. Bazar 2018.)


"— Pidä huivi tiukasti päässä, isä varoittaa. — Hirvikärpäset voivat muuten tarttua tukkaan.
      — Ovatko hirvikärpäset hirven kokoisia? Minttu pelästyy.
      — Eivät toki, isää naurattaa. — Ne imevät hirvestä verta.
Kotona isä harjaa Mintun hiukset siltä varalta, että joku kärpänen olisi sittenkin onnistunut pujahtamaan huivin alle."

(Maikki Harjanne: Mintun luontokirja. Otava 1998.)

Sienisadon käsittely

Kerätty sienisato on mukava tuoda kotiin, mutta hommat eivät ole vielä ohi. Sienet täytyy puhdistaa ja käsitellä.

"[Ä]iti ja Bertta alkavat puhdistaa keittiössä sieniä."

(Sanna Isto & Eppu Nuotio — kuv. Sari Airola: Typy ja paukutteleva peikko. Bazar 2018.)


"Siinä onkin kova työ, kun sienet perataan,
kun kaikki tatit pujotellaan lankaan kuivumaan.
He saavat aivan täpötäyteen pienen kellarin.
— Se riittää koko talveksi, sanoo äitikin."

(Elsa Bescow — suom. Eila Kivikk'aho: Tonttulan lapset. Gummerus 2014. 10. p.) 

Herkuttelun aika

Kannattaako sieneen lähteäkään, jos satoa ei aio syödä? Sienistä voi valmistaa vaikka mitä herkullista.

"'No niin', Bertta sanoo ja nostaa korin käsivarrelleen. 'Aika mennä kotiin leipomaan sienipiirakka.'"

(Sanna Isto & Eppu Nuotio — kuv. Sari Airola: Typy ja paukutteleva peikko. Bazar 2018.)


"Kaisa perkasi kanttarellit. Salama pilkkoi kesäkurpitsan ja päärynän. Pauli pesi perunat.
      — Nyt laitetaan ruokaa ilman kattilaa, Salama sanoi. — Pitää vain kaivaa kuoppa maahan ja hakea pohjalle tulisia hiiliä. - -
     Hiilet pantiin kuoppaan. Kasvikset pantiin nyyttiin. Nyytti pantiin kuopan pohjalle. — Vielä kerros hiiliä päälle, Salama neuvoi.
      — Olet paras ruoanlaittaja ikinä, Pauli sanoi. Kaisa oli samaa mieltä."

(Katri Tapola & Sanna Pelliccioni: Toiveretki. Myllylahti 2016.)


"Eetu ahmii kuusi lihapullaa ja ison kasan muussia.
— Hyvää, hän toteaa.
Arttu ottaa lisää pullia.
Isä katsoo Eetua ja Arttua ja sanoo:
— Söitte sieniä, pojat.
Pilkoin sienet pieniksi ja lisäsin ne taikinaan."

(Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.)

Lähteenä käytetyt kirjat

Sienestys on keskiössä näissä kirjoissa:

• Marita Hauhia & Anne Randén: Emman ja Eetun metsäseikkailu. Avain 2018.
• Sanna Isto & Eppu Nuotio — kuv. Sari Airola: Typy ja paukutteleva peikko. Bazar 2018.
• Markus Majaluoma: Isä, lähdetään sieneen! WSOY 2003.

Tässä kirjassa lähdetään sieniretkelle, mutta metsässä tehdään myös paljon muuta hauskaa:

• Katri Tapola & Sanna Pelliccioni: Toiveretki. Myllylahti 2016.

Näissä kirjoissa sienestystä vain sivutaan:

• Elsa Bescow — suom. Eila Kivikk'aho: Tonttulan lapset. Gummerus 2014. 10. p.
• Maikki Harjanne: Mintun luontokirja. Otava 1998.
• Kirsi Hutri — kuv. Tom Björklund: Närhen syksy. WSOY 2005.

Tässä kirjassa ei sienestetä lainkaan, mutta tapahtumapaikkana on satumainen sienimetsä:

• Jenni Rope: Pallen ja Monkon kumma päivä. Etana Editions 2017.

Osaatko vinkata muita lastenkirjoja, joissa ollaan sienimetsässä?

Kuvat: Pixabay, paitsi kärpässienikuva oma