Naistenviikolla aina sataa

Huomenna pyörähtää käyntiin vuotuinen naistenviikko. Naistenviikolla tarkoitetaan heinäkuun 18. ja 24. päivän välistä aikaa, jolloin seitsemälle päivälle peräkkäin osuu naisen nimipäivä.

Naistenviikkoa vietetään täällä blogissa esittelemällä joka päivä kirja, jonka päähenkilönä on kyseisen päivän nimipäiväsankari. Tulemme tapaamaan Riikan, Sallan, Reetan, Jennin, Leenan, Olgan ja Tiinan.

Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogin Tuijata vetää jo viidettä kertaa Naistenviikko kirjablogeissa -haastetta. Hän haastaa kirjabloggaajat kirjoittamaan naisnäkökulmasta. Yhtenä mahdollisuutena on kirjoittaa juurikin kirjoista, joissa on nimipäiväsankari päähenkilönä, kuten itse olen valinnut tehdä. Niinpä päätin olla mukana haasteessa.

Vanha kansa sanoi, että naistenviikolla aina sataa. Sen vuoksi tänään on esittelyssä sadeaiheinen kirja.

Ruth Martinin kirjoittama ja John Butlerin kuvittama Ankanpojan sadepäivä oli yksi suosikkikirjojamme tyttäreni taaperoaikana. Viehättävästi kuvitettu kirja kertoo tarinan pienestä ankanpojasta, joka lähtee kävelylle sadesäällä. Se ei ollenkaan pidä sateesta ja nurisee asiasta vastaantuleville eläimille.

"Ankanpoika taapersi eteenpäin ja näki niityllä varsan. 'Hei, pieni ankanpoikanen!' varsa tervehti. 'Nautitko sateesta?'

'En todellakaan!' ankanpoika vastasi topakasti. 'Olen niin viluinen, että nokkani kalisee. Miksi ihmeessä pitää sataa vettä?'" 

Muut eläimet kertovat ankanpojalle, miksi sade on tärkeä. Sateen ansiosta saadaan juomavettä ja kasvit kasvavat. Ja sateen ansiosta ankanpojan kotilammessa on tarpeeksi vettä uimaharjoituksia varten. Lammessa polskiminen pelastaakin kurjasti alkaneen päivän.

Parasta kirjassa olivat tyttäreni mielestä liukuvat kuvat. Kun sivua kääntää tai avaa sivulla olevan läpän, kuva muuttuu ihan toiseksi. Tämä taianomainen elementti auttoi taaperoa keskittymään paremmin kirjaan.

Kirjassa on varoitus, jonka mukaan se ei sovellu alle kolmivuotiaille pienten osien ja tukehtumisvaaran vuoksi. Tulkitsen tätä niin, ettei kirjaa saa antaa taaperon omiin käsiin valvomatta. Yli kolmivuotiaalle kirja alkaa olla jo vähän lapsellinen.


Ankanpojan sadepäivä
Suunnittelu: Janie Louise Hunt
Kuvitus: John Butler
Englanninkielinen alkuteos: Brave Little Duckling
Suomennos: Laura Friman
Kustantaja: Egmont Kustannus Oy Ab / KIRJALITO 2012 

Laskiaismäkeen

Hyvää laskiaista! 

Täällä Etelä-Suomessa ei ole koskaan itsestään selvää, pääseekö laskiaisena pulkkamäkeen. Viime vuonna kelit suosivat ja lunta oli. Tyttäreni oli kuitenkin silloin flunssassa, joten pulkkamäki jäi väliin.

Tänä vuonna laskiainen on melkein kolme viikkoa myöhemmin kuin viime vuonna, ja on jo pitkään näyttänyt siltä, ettei pulkkamäkeen pääse. Viime yönä on kuitenkin tullut lunta taivaan täydeltä. Mäenlasku saattaisi siis jopa onnistua. Harmi vaan, tyttäreni lähtee tänään Tukholmaan, joten laskiaismäki jää taas kokematta.

Siitä huolimatta esittelen tänään laskiaisen kunniaksi ihanan mäenlaskukirjan. Kyseessä on Stephen Gulbisin kuvittama Luminen päivä. 

On satanut paljon lunta ja Topias-karhu haluaa päästä kokeilemaan uutta kelkkaansa. Sopivan mäen löytäminen vaan osoittautuu haastavaksi. Mäet ovat joko liian jyrkkiä, töyssyisiä tai lyhyitä. Vihdoin löytyy mäki, joka on juuri sopiva, ja siellä ovat kaikki Topiaksen ystävätkin.

"'Kappas! Ystävänikin laskevat mäkeä', Topias huomasi kuljeskellessaan kelkkansa kanssa. 'Ehkä he ovat löytäneet täydellisen rinteen. Menen katsomaan.'

Kun Topias oli kiivennyt mäen laelle, kaikki hänen ystävänsä olivat kadonneet! Mihin he olivat menneet?

'Me olemme täällä!' Topias kuuli heidän huutavan."

Kirjassa on yllätyselementti, joka varmasti kiinnostaa pientä lukijaa. Viimeisellä aukeamalla on naru, jota vetemällä esiin ilmestyy koko pitkä kelkkamäki ja Topiaksen ystävät sitä laskemassa.

Kartonkisivuinen kirja sopii parhaiten taaperoille. Tekstiä on vähänlaisesti ja kokosivun kuvat ovat värikkäitä. Nelivuotiaalleni kirja alkaa olla jo vähän liian yksinkertainen, mutta se on mielestäni niin kiva, etten ole raskinut laittaa sitä vielä kiertoon. 

Teksti: (c) 2009 Macmillan Publishers Ltd
Kuvat: Stephen Gulbis
Englanninkielinen alkuteos: Pull-out Pals, Snowy Fun!
Suomennos: Heidi Laine
Kustantaja: Egmont Kustannus Oy Ab / Kirjalito 2010

Luistellaan näin, oi ystäväin

Ihanaa, että pakkaset jatkuvat. Se tarkoittaa, että pääsimme tänään luistelemaan. Oli mitä sopivin sää: pikku pakkanen ja aurinkokin paistoi pitkästä aikaa.

Tyttäreni on aina ollut kiinnostunut luistelemisesta. Mummun ja vaarin ikkunasta näkee luistinradan, ja siitä on ollut hyvä katsella, kuinka ihmiset liitelevät ja liukuvat jäällä.

Tyttäreni oli kaksivuotias, kun veimme hänet ensimmäisen kerran luistelemaan. Se oli liian varhain. Hän ei pysynyt ollenkaan pystyssä, eikä tuntunut tajuavan erityisen hyvin koko luistelun ideaa. No, saipahan ensi kosketuksensa jäähän.

Valmistauduimme silloin luistelemaan menoon lukemalla taaperoille tarkoitettua kirjaa Luistellaan! Sympaattinen kuvitus on Yu-hsuan Huangin käsialaa. Kirjassa on tukevat pahvisivut ja joka aukeamalla jokin toiminnallinen elementti, joka auttaa taaperoa viihtymään pidempään kirjan ääressä. On vetoluukkuja, pyöriteltäviä kuvia ja muita liikkuvia osia.

Lyhyt teksti on kirjoitettu riimimuotoon.

"Luistinrata on jäässä, lämmintä päällä.
Innolla päivää odotetaan.
Ihanaa on taas liukua jäällä.
Hurraa, nyt taas luistellaan!"

Tyttäreni ollessa kolmivuotias valmistauduimme luisteluun lukemalla Ian Whybrow'n kirjoittamaa ja Rosie Reeven kuvittamaa kirjaa Salla oppii luistelemaan.

Salla on pieni puputyttö, joka suhtautuu uusiin asioihin varovaisesti. Kun isä ehdottaa luistelemaan lähtöä, Sallan sisarukset hihkuvat innosta, mutta Sallaa ajatus kauhistuttaa. Entä jos hän ei pysy pystyssä? Entä jos kaikki nauravat hänelle?

Kun Salla näkee, kuinka suuri järvi on ja kuinka paljon siellä on väkeä, hänen olonsa ei ainakaan helpotu. Hän istuu ensin jään laidalla katselemassa luistelijoita, mutta löytää lopulta itsestään tarpeeksi rohkeutta astua jäälle. Pelkonsa voitettuaan Salla huomaa, että luisteleminen onkin hauskaa.

Kirja sopii parhaiten rohkaisuksi aralle lapselle. Tyttäreni on kaikkea muuta kuin arka. Hänen asenteensa luistelua kohtaan oli tuolloin aivan erilainen kuin pelokkaalla Sallalla. Hän paloi innosta ja oli etukäteen sitä mieltä, että osaahan hän luistella. Todisteeksi hän liu'utti jalkojaan sukkasillaan lattialla.

Jäälle päästyä karu todellisuus paljastui. Ei luisteleminen ollutkaan niin helppoa. Pystyssä ei pysynyt, ja tyttäreni oli liian pettynyt ja turhautunut malttaakseen opetella rauhassa. Kun kentälle vielä pelmahti hänen tarhakaverinsa, joka osasi luistella täydellisesti, oltiin raivokohtauksen partaalla.

Kotona ei auttanut muu kuin kaivaa esiin omasta lapsuudestani säilynyt Kristiina Louhen kirja Aino ja tuhmat luistimet.

Aino on juuri saanut ensimmäiset luistimensa. Sielunsa silmin hän jo näkee itsensä liihottelemassa jääprinsessana. Mutta jäällä Aino toteaa, etteivät luistimet tottelekaan häntä. Aino on aikamoisen turhautunut.

"— POIS nämä inhottavat luistimet, Aino huutaa pettyneenä. — En tahdo enää ikinä tämmöisiä jalkaani. — ÄITI — tule heti auttamaan!"

Äiti yrittää selittää, että luisteleminen vaatii paljon harjoittelua. Aino oivaltaa asian vasta katsellessaan pikkuveljensä palapelin kokoamista. Nyytti onnistuu lopulta, mutta hän onkin harjoitellut kerta toisensa jälkeen. Ehkä Ainokin voisi kokeilla uudestaan luistelemista.

Naapurin Sanna lähtee mukaan. Jäällä Ainoon iskee kateus, kun Sanna on häntä niin paljon parempi luistelija. Sanna onkin jo koulutyttö ja harjoitellut paljon kauemmin. Sannan avustuksella Aino pysyy paremmin pystyssä, eikä pyllähtäminenkään tunnu kahdestaan niin pahalta.

Tänä talvena kun tyttäreni on nelivuotias, luisteleminen onnistuu jo huomattavasti paremmin. Hän selviää jäällä itse luistelukelkan avulla ja hetkittäin jopa ilman sitä.

Olemme lukeneet Kerttu Ruuskan kirjoittamaa ja Nadja Sarellin kuvittamaa kirjaa Elsa luistelemassa. 

Elsan tarharyhmä lähtee retkelle luistinradalle. Luistimet vaihdetaan jalkaan pukuhuoneessa ja sitten päästään jäälle. Tömpsis, tömpsis, Elsa kaatuilee. Ihmeen nopeasti hän kuitenkin alkaa pysyä pystyssä ja pystyy harjoittelemaan opettajan ohjauksessa pingviinikävelyä, luistelupotkuja, liukua ja jopa piruettia.

Elsa luistelemassa kuuluu Oppi & ilo -sarjaan, jonka ideana on auttaa lapsia oppimaan uusia taitoja. Kirjailija Kerttu Ruuska on lastentarhanopettaja, joten hänellä on kyky esittää uudet asiat lapsille sopivassa muodossa. 

Elsa luistelemassa on paitsi kuvakirja myös tietokirja. Kirjan lopussa on infoaukeamia, joissa opetetaan luistelutekniikkaa ja neuvotaan, mitä luistinradalle tarvitsee ottaa mukaan.

Mitä luisteluaiheisia kirjoja teillä luetaan?


Luistellaan!
Kuvitus: Yu-hsuan Huang
Tekstit: Ⓒ Macmillan Children's Books
Englanninkielinen alkuteos: Let's Play Ice Skating
Suomennos: Marja-Riikka Parviainen
Julkaisija Suomessa: Egmont Kustannus Oy Ab / Kirjalito 2014

Ian Whybrow: Salla oppii luistelemaan
Kuvitus: Rosie Reeve
Englanninkielinen alkuteos: Bella Gets Her Skates On
Suomennos: Terhi Leskinen
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2007

Kristiina Louhi (teksti ja kuvat): Aino ja tuhmat luistimet
Kustantaja: Oy Satusiivet - Sagovingar Ab / Lasten Parhaat Kirjat 1990

Kerttu Ruuska: Elsa luistelemassa
Kuvitus: Nadja Sarell
Kustantaja: Sanoma Pro Oy 2015