Metsästä on tullut meille entistä tärkeämpi henkireikä tänä poikkeusaikana. Metsän siimeksessä sielu lepää ja virkistyy. Kun on saanut samoilla vähän aikaa havuntuoksuisessa hämyssä, jaksaa taas paremmin olla kotona. Titta Kuisman kirjoittama ja Laila Nevakiven kuvittama Lapsen oma metsäkirja (Minerva 2020) ilmestyi hyvään saumaan.
Koska olen kasvanut kivitalojen ja asfaltin keskellä, metsä ei ole minulle entuudestaan kovin tuttu. Nykyisin pääsen metsään lähes suoraan omalta pihalta, mistä olen äärettömän onnellinen.
Koronakevät on vienyt minut ja tyttäreni entistä useammin metsään. Tuntuu kurjalta, kun en osaa vastata moniinkaan kysymyksiin, joita kuusivuotiaalleni metsässä herää. Lapsen oman metsäkirjan avulla voimme yhdessä tutustua metsiin ja siihen, mitä ne pitävät sisällään.
Lapsen oman metsäkirja on ihastuttava tietokirja, jossa satu ja fakta nivoutuvat yhteen. Kirjan tarinoissa seikkailee Nuppu-niminen liito-orava, joka lähtee lapsuuden pesästään maailmalle etsimään omaa metsää ja omaa kotia. Liito-oraville sopivia metsiä on lähistöllä jäljellä vain vähän, joten Nuppu saa etsiä pitkään.
Matkallaan se näkee erilaisia metsiä ja monipuolista metsäluontoa. Kirjassa esitellään yli sata erilaista eliölajia. Nuppu kohtaa nisäkkäitä, lintuja ja muita eläimiä, hyönteisiä, puita, sieniä ja sammalia.
Faktojen lisäksi tutustutaan uskomuksiin. Vanhan kansan mukaan metsässä on asustellut menninkäisiä, maahisia, haltijoita, tonttuja, metsänneitoja ja keijukaisia. Muinaissuomalaisten metsän kuningas oli Tapio.
Lopulta Nupun vaellus päättyy, kun se löytää mukavan rauhallisen metsän. Onni-haapa on Nupulle loistava kotipuu, sillä sen rungossa on valmis tikankolo, juuri sopiva Nupulle pesäksi. Nuppu sisustaa sen naavalla ja sammalella, joista se saa talvipakkasilla lämpöä ja suojaa.
Osaakohan se vielä aavistaa, että kevään tullen sillä on jo pesäkolossa kaksi pikkuliituria hoivattavanaan?
Tytärtä kiinnosti erityisesti eläinten jätöksiä esittelevä aukeama. Hän myös ilahtui, kun löysi nimen kääville, joita olemme viime aikoina bonganneet siellä täällä: taulakääpä. Opimme, että hevosen kaviota muistuttava taulakääpä elää koivun rungolla ja lahottaa puuta.
 |
| Tämä runko oli täynnä taulakääpiä |
Itse nautin erityisesti Laila Nevakiven kuvituksesta. Nevakivi on kuvittanut lukuisia luontoaiheisia lasten tietokirjoja, ja hänet on myös palkittu kuvituksistaan. Hänen kuvansa ovat aina ilo silmälle!
Kirjassa annettiin korona-aikaan hyvin sopiva vinkki: "Halataan puuta!" Kun ihmiskontakteja joutuu välttämään, puun halaaminen alkaakin tuntua ihan järkevältä käytökseltä, vaikka ennen olen sellaiselle hymähdellyt.
"Halaamisesta tulee kiva olo. Puussa tuntuu olevan ihmeellistä energiaa.
Onko sinulla omaa halauspuuta? Tiedetään, että kasvit tuntevat myös kosketuksen. Mahtaisiko puu tykätä sinun halauksestasi?"
Täältä voit katsoa ja kunnella, kun Titta Kuisma esittelee kirjansa ja lukee siitä ensimmäisen tarinan.
Lapsen oma metsäkirja
Teksti: Titta Kuisma
Kuvitus: Laila Nevakivi
Kustantaja: Minerva 2020
Pieni Helmet-lukuhaaste 2020
Merkitsen kirjan listallemme kohtaan 19 "kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti