Unessaan Flora kulkee luonnossa. Hän näkee etanoita saniaisten alla, silittää kimalaisen turkkia, ihailee rastaan munia ja kuulee sammakolta salaisuuksia. Hän istahtaa niittykellukoiden alle ja pulahtaa puroon uimaan. Hän kuulee kielon ja kissankellojen helkähdyksen ja siilin hyräilyn.
Ihastuttavissa, herkissä kuvissa Flora uppoutuu luontoon kerta kaikkiaan, sillä hän ei ole kooltaan juuri vanamoa suurempi.
"Unessa viihdyin eläimien kanssa,
ihana luonto siinä ympärillä.
Ja silti olin oudon yksinäinen,
kun puuttui joku jolle jutella."
Unessa Flora näkee portin, vehmaan pihan ja polun, jonka päässä on pikkuruinen talo. Siellä on myös tyttö, jolla on hymyilevät silmät.
Valveilla Flora etsii taloa ja tyttöä, vaikka pelkääkin, että uniin on mieletöntä uskoa. Vaan saattaahan kaunis uni olla sittenkin totta. Ehkä tyttökin on nähnyt unta Florasta. Ja ehkä kun he tapaavat, tuntuu kuin he olisivat aina tunteneet toisensa.
Floran talo on aivan ihana kirja. Se sopii kaikille, jotka rakastavat luontoa, satuja ja onnellisia loppuja.
Ruotsalaisella Slangbellan-kirjallisuuspalkinnolla palkitun Floran talon jälkeen Flora on nähty muissakin kirjoissa. Niistä on suomennettu ainakin kuvatietokirja Floran kukat (Karisto 2010).
Kristina Digman (teksti ja kuvat): Floran talo
Ruotsinkielinen alkuteos: Floras kulle
Suomennos: Tytti Träff
Kustantaja: Karisto 2008
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti