Seitsenvuotiaan 9 synttärilahjakirjaa

 

Seitsenvuotiaani sai syntymäpäivälahjaksi hyvän pinon kirjoja. Tänään käyn läpi lahjakirjakasaa.

Muumipappa muistelee myrskyistä nuoruuttaan

Tove Janssonin Muumipapan urotyöt oli ainoa muumikirja, joka hyllystämme vielä puuttui. Se on hiukan erilainen kuin muut muumikirjat, sillä se kuvaa Muumipapan nuoruutta. Muumipappa kertoo seikkailuistaan minä-muodossa.

Itseäni tämä muumikirja on aina kiinnostanut vähiten, mistä syystä se onkin jäänyt hankkimatta omaan hyllyyn. Tytär puolestaan on rakastanut eniten juuri tähän kirjaan pohjautuvia piirrossarjan jaksoja. Jossain vaiheessa hän katsoi Muumipapan muistelmia niin usein, että jouduimme välillä piilottamaan DVD:n.

Vuoden 2018 painoksessa on aivan ihana kansi. Olen niin fiiliksissä kluuttiselästä. Se tekee kirjasta arvokkaan näköisen. Haluttaisi kovasti kerätä koko sarja kluuttiselkäisenä. Ainakin parin pokkarin tilalle taidan ostaa kunnon kovakantiset kirjat.

 

Lollit juhlivat uutta vuotta

Catherine Kalengulan kirjoittama L.O.L. Surprise! Uusi vuosi, uudet kujeet (WSOY 2021) oli tyttären toivomuslistalla. Hän odotti kovasti tätä kirjaa ja oli sen saamisesta kaikkein iloisin. Luimmekin kirjan ensimmäiseksi. Etukäteen tytär oli varma, että kirja olisi maailman paras! 

Itse en odottanut kirjaa innolla, sillä lollit vaan ovat ihan järkyttäviä pissiksiä. Ääneenlukeminen oli kauheaa, sillä lolleilla oli suomalaiseen suuhun huonosti taipuvia nimiä, kuten Her Majesty, Shimone Queen, Splatters, Daring Diva ja pahin kaikista: Sk8er Grrrl.

En tykännyt kirjasta yhtään ja toin sen lukiessani myös ilmi, mikä taatusti pilasi tyttären lukunautinnon. Luulen, että hän muutenkin kyllä tajusi, ettei teos ollut kirjallisilta ansioiltaan sentään maailman huippua.

Ainoa plussapuoli kirjassa on, että se keskittyy uuteen vuoteen. Vuotuisjuhliin liittyvät kirjat kun sattuvat olemaan heikkouteni.

 

Taikuudella höystetyssä mysteerissä pelastetaan karkkitehdasta

Seuraava kirja, jota aloimme lukea, oli ihana! David O'Connellin Karkkitehtaan kummitus (Kumma 2021) on jännittävä ja mukaansatempaava tarina. Se kertoo tuiki tavallisesta Achie-pojasta, joka yllättäen saa tietää perineensä isosetänsä koko valtavan omaisuuden, mm. hulppean Hunajakiven kartanon ja McArkin maailmankuulun karkkitehtaan.

Testatakseen perillistään isosetä on jättänyt Archien ratkottavaksi joukon arvoituksia. Kahden uuden ystävänsä kanssa Archie ryhtyy selvittämään vihjeitä. Vaakalaudalla on koko tehtaan tulevaisuus, eikä Archie pääse helpolla. Ilmassa on uhkaa, ja Archiella taitaa olla vastustajia.

Kirja oli pidempi, mihin olemme tottuneet (208 sivua). Kirjassa oli jonkin verran Claire Powellin taiteilemaa mustavalkoista kuvitusta, mutta ei läheskään niin paljon kuin lukemissamme kirjoissa yleensä. Onneksi tarina oli niin hyvä, ettei tytär huomannut kaipailla kuvia.

Lukemista ei olisi malttanut keskeyttää. Pari kertaa luin niin kauan, että ääni meinasi mennä. Kieli oli hienoa ja sitä oli ilo lukea ääneen. Kääntäjä (Annukka Kolehmainen) oli tehnyt upeaa työtä suomentaessaan kirjaa varten keksittyjä sanoja.

Keijumetsässä leivotaan kadotuskakkua

Seuraavana pinossa on Cristal Snown Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku (Tammi 2020). Kirja on saanut valtavasti hyvää palautetta, ja se kisasi tämän vuoden Runeberg Junior ja Arvid Lydecken -palkinnoista. Emme ole vielä ehtineet lukea kirjaa, mutta odotukset ovat korkealla.

Tarina kertoo Tuulenpesän metsässä asuvasta pienestä keijusta nimeltään Penni Pähkinäsydän. Pennillä on suuri, pähkinänkokoinen sydän, joka särkyy helposti. Eräänä kesänä Pennin naapuriin muuttaa kaikkitietävä keijupoika Markka Meritähti. Sietämättömästä pojasta on päästävä eroon, joten Penni ystävineen alkaa leipoa kadotuskakkua pojan pään menoksi.

Tytär oli superinnoissaan siitä, että kirjassa oli kansipaperi! Hän on pannut merkille, että monissa ulkolaisissa lastenkirjoissa, jopa kuvakirjoissa, on usein kansipaperi, mutta suomalaisista lastenkirjoista kansipaperi yleensä puuttuu.

Lastenvahti osoittautuu puoli-ihmiseksi eli möröksi

Luulen, että seuraavaksi aloitamme Tuutikki Tolosen Mörkövahti-kirjan (Tammi 2015). Se kertoo Hellemaan kolmesta sisaruksesta, jotka saavat lastenvahdikseen takkuturkkisen, perunakellarinhajuisen mörön. Kolmiosaisen kirjasarjan aloittanut teos palkittiin vuonna 2016 Arvid Lydecken -palkinnolla. 

Kiinnostuin sarjasta luettuani viime vuonna Roihuvuoren kylälehdestä Tuutikki Tolosen haastattelun. Siinä hän kertoi, että sarjan keskeiset tapahtumapaikat sijoittuvat Helsingin Roihuvuoreen. Paikat tuntevien on kuulemma helppo seurata, missä mennään. Haaveilen, että kirjan luettuamme lähdemme kävelylle Roihuvuoreen ja tutkimme kirjassa mainittuja paikkoja.

Japanilainen kokeshi-nukke menee naamiaisiin

Annelore Parotin pienten lasten kuvakirja Yumi (WSOY 2009) oli tyttären toivomuslistalla. Parotin Yumi ja Aoki ovat kirjoja, joita lainailimme kirjastosta, kunnes löysin Aokin omaan hyllyymme. Ennen synttäreitään tytär toivoi saavansa myös Yumin. Onneksi löysin kirjan divarista.

Kirjassa seikkailee pieni kokeshi-nukke Yumi, joka valmistautuu ystävänsä Sakumin kanssa illalla pidettäviin naamiaisiin. Kirja on mielestäni tarkoitettu varsin pienille leikki-ikäisille, mutta Japani-teema kiehtoo myös seitsenvuotiastani.

Luimme kirjan ulkona saadaksemme Pienen Helmet -lukuhaasteen kohdan 11 "kirja jota luet ulkona" täytettyä. Ei ollut kauhean hyvä kokemus kylmänä ja lumisena päivänä. Onneksi kirjassa ei ollut paljon tekstiä!

Harry Potter tiivistetyssä muodossa

Viime aikoina olen kamppaillut itseni kanssa. Milloin on sopiva aika lukea tyttären kanssa ensimmäinen Harry Potter -kirja? Tiedän aika monia, jotka ovat lukeneet Harry Pottereita jo kuusivuotiailleen. Omasta mielestäni eskari-ikäinen on vielä liian nuori. Harry Potterithan ovat tosi pelottavia!

Toisaalta haluan ehdottomasti, että tytär kuulee ensimmäisen Harry Potter -kirjansa minun lukemanani. Olisi hirveää, jos esimerkiksi koulu spoilaisi lukuilomme ehtimällä lukea kirjan ennen minua. Siksi olin vähän kallistumassa ajatukseen, että lukisimme jo ensimmäisen Harry Potterin.

Sitten muistin sen inhon ja kauhun, jota koin professori Oraven kääriessä turbaaninsa auki Harry Potter ja viisasten kivi -kirjan lopussa. Ja minä sentään olen lukenut Harry Potterit vasta aikuisena! Ei, en vain voi lukea kirjaa eskarilaiselle.

Äitini antoi lahjaksi kirjan, joka oli täydellinen kompromissi tilanteeseemme. Harry Potter — Harryn oma kirja (Readme.fi 2016) kertoo tiivistetysti Harry Potterin tarinan alusta aina viimeiseen taisteluun asti hienolla elokuvakuvituksella höystettynä. Teksti on sen verran ympäripyöreää, ettei se viimeistä taistelua lukuunottamatta toimi spoilerina, vaikkei kirjoja olisi vielä lukenutkaan. Ääneenlukiessani jätin loppuratkaisun avoimeksi.

Nyt tyttärellä on hyvä käsitys siitä, kuka Harry Potter on, ja hän ymmärtää paremmin Harry Pottereita koskevat viittaukset, joita minulla nähtävästi on tapana tehdä. Hän oli sen verran innoissaan kirjasta, että ehkä emme kuitenkaan kauhean kauaa voi enää lykätä oikean Harry Potterin lukemista.

Ratkaistavana ei enempää eikä vähempää kuin maailmankaikkeuden salaisuus

Veljelläni on ilmiömäinen kyky poikkeuksetta antaa lahjaksi hyviä lastenkirjoja. Tällä kertaa hän lahjoitti Elina Hiltusen ja Minna Palmrothin kirjan Prinsessa, leijona ja maailmankaikkeuden salaisuus (Otava 2020). Sen on kuvittanut yksi lempikuvittajistamme: Sari Airola.

Emme ole vielä ehtineet lukea kirjaa, mutta se vaikuttaa todella kiinnostavalta. Emma ja Sofia aikovat selvittää maailmankaikkeuden salaisuuden! Paljastuuko salaisuus koskaan, kun pihan kiukuiset Temppeliherrat pistävät kapuloita rattaisiin, ja tytöt joutuvat kohtaamaan vieläpä lapsia syövät noita-Akateemikot?

Minna Palmroth on Helsingin yliopiston avaruusfysiikan professori ja Elina Hiltunen tulevaisuuden tutkija, kemian diplomi-insinööri ja kauppatieteiden tohtori. Ensimmäisessä lastenkirjassaan he haluavat innostaa lapsia tutkimaan luonnonilmiöitä leikkien lomassa.

Mistä löytyy Tampereen linna?

Karo Hämäläisen kirjoittamaa ja Ilpo Koskelan kuvittamaa Tampereen Linna -kirjaa (Tammi 2020) odotin jo kauan ennen sen ilmestymistä. Silti emme ole vieläkään lukeneet sitä. Nyt kun se on omassa hyllyssä, se varmasti tulee pian luettua.

Sisarukset Akseli ja Elina ovat lähdössä retkelle Tampereelle. He kuulevat, että Tampereen Linna on maankuulu. Mikä linna? Siitä on otettava selvää. Tarinan edetessä tutuksi tulee kirjailija Väinö Linna, hänen tuotantonsa ja pitkäaikainen kotikaupunkinsa.

Tarinat oikeista ihmisistä kiehtovat minua. Tämä on hyvä lisä kokoelmaamme.

Oletko lukenut jonkin näistä kirjoista? Mitä pidit? Tai haluaisitko lukea jonkin näistä? Miksi?

 

 

3 kiinnostavaa heinäkuussa ilmestyvää lastenkirjaa

Tänään kun jaksan vielä ahertaa töissä, niin huomenna saan nauttia ensimmäisestä kesälomapäivästä. Ihanaa! Loman aikana tarkoitukseni on saada tbr-listani madaltumaan. Mutta uusia kirjoja ilmestyy heinäkuussakin, joten tbr-listaa ei taida koskaan saada täysin kuriin.

Poimin kustantajien katalogeista kolme kiinnostavaa lastenkirjaa, jotka ovat ennakkotietojen mukaan ilmestymässä heinäkuussa.

Minttu ja ystävät

Millainen on hyvä ystävä? Minttu ja Eiko saavat päiväkodissa tehtäväksi pohtia asiaa. Lasten mielestä ystävä jakaa ilot ja surut, naurattaa, lohduttaa, ottaa leikkiin mukaan ja osaa pyytää anteeksi.

Näin kertoilee Maikki Harjanne kuvakirjassaan Minttu ja ystävät (Otava 2020). Yli 50 kirjassa jo yli 40 vuotta seikkaillut Minttu ei osoita väsymisen merkkejä. Yhä uusia tarinoita ilmestyy uudelle sukupolvelle, mikä on hienoa. Kertomukset Mintusta ovat ajattomia ja helposti samaistuttavia.

Minttu ja ystävät -kirjan äärellä voi vaikkapa pohtia lapsen kanssa kaveritaitoja.

Eikä kirja olisi hullumpi lahja aikuistuneelle ystävällekään — sellaiselle, joka on lapsena viihtynyt Minttu-kirjojen äärellä.

Mintun mummon mielestä hyvä ystävä on kuin lahja. Siihen ajatukseen on helppo yhtyä.

Tiltu ja Lettu — Taskukaihon tapaus

Saimme juuri luettua Kadonneet puutarhatontut eli edellisen Taru Viinikaisen Tiltu ja Lettu -romaanin. Nyt tarvitaan lisää! Onneksi heinäkuussa ilmestyy sarjan neljäs osa Tiltu ja Lettu — Taskukaihon tapaus (WSOY 2020).

Vallattomien ja valloittavien sisarusten Tiltun ja Letun ja heidän yrmeän puutarhatonttunsa Pertinjuntin edesottamuksia on hauska seurata.

Tällä kertaa Pertinjuntin taskuun on pesiytynyt taskukaiho. Se täytyy saada häädettyä, sillä se on saanut tontun ottamaan lopputilin tai ainakin tekemään lakon! Pertinjuntti makaa sekaisessa leikkimökissä perinjuurin tonttuiluun kyllästyneenä. Miten nyt käy Kaunein puutarha -kilpailun, jossa perheen piha on mukana?

Oili Kokkosen iloiset kuvitukset ovat osa kirjojen viehätystä. Kuusivuotiaani mainitsi kuvituksen ensimmäiseksi, kun kysyin, mikä kirjoissa innostaa.

Tampereen Linna

Rakastan elämäkertoja, ja olen todella iloinen nykyisestä lastenkirjallisuudessa näkyvästä elämäkertabuumista. Satavuotiaan Väinö Linnan kunniaksi Tammi julkaisee Karo Hämäläisen kirjoittaman ja Ilpo Koskelan kuvittaman seikkailullisen tietokirjan Tampereen Linna (Tammi 2020).

Sisarukset Akseli ja Elina pääsevät isovanhempien kanssa retkelle Tampereelle. Tampereen Linna on kuulemma maankuulu. Se on lapsille ihan uutta. Mistä tuo linna mahtaa löytyä?

Etsinnän edetessä tutustutaan Tampereen nähtävyyksiin ja muihin Tampereelle ominaisiin ilmiöihin — ja tietysti myös Väinö Linnaan liittyviin seikkoihin.

Helsinki on täynnä designia

Tänään on Helsinki-päivä. Jo 60 vuotta helsinkiläiset ovat juhlistaneet kotikaupunkiaan kesäkuun 12. päivänä monenlaisin tapahtumin. Päivä kuuluu kaikille helsinkiläisille, olipa sitten syntyperäinen tai muualta muuttanut. 

Itselleni päivä on aina ollut tärkeä. Voin silloin erityisesti tuntea kotiseuturakkautta ja ylpeyttä juuristani. Olen viidennen polven helsinkiläinen niin isäni kuin äitinikin puolelta.

Helsingistä voi löytää valtavasti erilaisia puolia. Tämän päivän kirjassa tarkastellaan Helsinkiä designin ja muotoilun näkökulmasta. Hurraa Helsinki! Ikioma kaupunki on Karo Hämäläisen kirjoittama ja Salla Savolaisen kuvittama ylistyslaulu arjen muotoilulle.

Kirja kertoo perheestä, jonka mehukannu (Anja Juurikkalan Arabialle suunnittelema Heluna) menee pirstaleiksi aamupalapöydässä. Perhe suuntaa kirpputorille etsimään uutta kannua, mutta harhautuu matkan varrella mm. kasvitieteelliseen puutarhaan, Aleksis Kiven patsaalle, designkauppaan ja Ekbergin kahvilaan. Matkalla kaupungin halki perhe näkee kaupunkikuvassa monenlaisia esimerkkejä niin nykyajan kuin entisajan suunnittelusta.

Lopulta päästään Hietalahden torille kirpputoripöytiä kiertämään. Löytyy sieltä uusi kannukin.

"Torilla oli paljon vanhoja esineitä.
Oli kauniita...
...ja rumia.
Miksi tämä on kauniimpi kuin tuo?
Tämäpäs!
Rumempi.
Tuopas!
Makuasioista ei voi kiistellä!
Niistähän sitä voikin.
Jokaisella on oma näkemys siitä, mikä on kaunista."

Tämä on niitä lastenkirjoja, joihin äiti on hulluna, mutta tytär ei niinkään tykkää. Lapselle kirja on suoraan sanoen haastava. Varsinainen kertomus uutta kannua etsivästä perheestä on heppoinen eikä kovin selkeästi kirjoitettu. Sivut on ripoteltu täyteen infolaatikoita, jotka tarjoavat nippelitietoa matkan varrella näkyvistä esineistä, rakennuksista, niiden suunnittelijoista jne. 

Kirjaa on vaikea lukea niin, että lukisi infolaatikoita varsinaisen tarinan lomassa. Niitä on niin paljon, että ne katkovat juonta liiaksi. Välissä on aukeamia, joilla on pelkkiä infolaatikoita. Infolaatikoiden sisältö ei edes kiinnostanut viisivuotiastani.

Tulin siihen tulokseen, että kirja on hyvä tietokirja ja hakuteos vähän vanhemmille lapsille. Kertomuskirjana se ei oikein toimi. Salla Savolaisen kuvitus on ansiokas ja tarjoaa paljon tutkittavaa sellaiselle lapselle, joka jaksaa havainnoida kuvien yksityiskohtia.

Kirja tehtiin juhlistamaan Helsingin designpääkaupunkivuotta vuonna 2012. Samana vuonna tuli kuluneeksi 200 vuotta siitä, kun Helsingistä tuli Suomen pääkaupunki. 


Karo Hämäläinen: Hurraa Helsinki! Ikioma kaupunki
Kuvitus: Salla Savolainen
Kustantaja: Tammi 2012
3. painos