"Ei myöskään vallitse erikoisen hilpeä tunnelma tänä vuodenaikana"

"Pidän kyllä kaikista kuukausista, mutta marraskuu on niistä sentään se, jonka kanssa minulla on viileimmät välit", huudahtaa Riitta-Maija Astrid Lindgrenin kirjassa Riitta-Maija keventää sydäntään (suom. Sorella Soveri). Voin täysin yhtyä ajatukseen!

Onneksi olen ollut viime viikot niin kiireinen, etten ole pahemmin ehtinyt ärsyyntyä marraskuusta. Lähipäivinä ihmiset ympärilläni ovat kuitenkin alkaneet voivotella marraskuun pimeyttä ja synkkyyttä, ja olen havahtunut siihen, että kyllä, pimeää on.

Riitta-Maija tiivistää osuvasti: "ei myöskään vallitse erikoisen hilpeä tunnelma tänä vuodenaikana, jolloin sähkövalo palaa kaiket päivät eikä ikkunasta näe mitään jännittäviä asioita". Näinhän se juuri on. Ei ihme, että koko ajan väsyttää.

Olen lukenut viime aikoina paljon tosi hyviä kirjoja, joista haluaisin kirjoittaa (ja joistakin olen luvannutkin kirjoittaa), mutta tunnit vuorokaudessa eivät vaan riitä. On ollut kaikenlaista: viikonloppureissuja, kirjamessut, isänpäivä päivälliskutsuineen ja raskas kirpparirupeama. Töissä vuosijulkistuksen deadline häämöttää, ja kirjoitamme työajan jatkuvasti ylittäen.

Kiireistä huolimatta oli pakko pistäytyä hehkuttamaan, kuinka valtavan määrän lastenkirjoja sain myytyä lastentarvikekirppiksellä. Kahdeksassa päivässä meni kaupaksi 94 kirjaa, mikä oli ihan huikeaa. Ihanaa, että kirjat kiinnostavat ja niitä ostetaan! Koen, että yksi tapa, jolla voin tukea lasten lukuharrastusta, on laittaa kirjoja kiertoon huokealla hinnalla.

Meillä oli nyt paljon kierrätettävää, koska seitsenvuotiaani alkaa kasvaa yli kuvakirjaiästä. Se on kamalan haikeaa, sillä rakastan kuvakirjoja. En ole koskaan valmis luopumaan niistä kaikista, mutta aika monista yksinkertaisemmista kuvakirjoista pystyimme jo päästämään irti. Toivottavasti ne ilahduttavat uusia omistajiaan.

Marraskuu on mitä parhainta aikaa pysytellä kotosalla ja käpertyä hyvän kirjan ääreen. Vaikka useimmiten en halua lukea "väärään vuodenaikaan" sijoittuvia kirjoja, niin nyt tuntui aika ihanalta seikkailla tyttären kanssa kesäisessä Tuulenpesässä. Saimme nimittäin vihdoin luettua Cristal Snow'n esikoiskirjan Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku (Tammi 2020). 

Keijumetsä oli erinomaista todellisuuspakoa marraskuun synkeyden keskellä. Tarina oli viihdyttävä ja hauska, vaikka siinä oli vakavampikin taso. Täytynee hankkia myös jatko-osa Penni Pähkinäsydän ja mörkökuumeen kirous (Tammi 2021).

Kuva: Pixabay

Kirpparikierros lukulomatunnelmissa

Syysloma on tietysti myös lukuloma. Meillä on varattu syyslomaksi runsas kattaus kirjoja niin kirjastosta kuin omasta hyllystäkin. Siitä huolimatta kävimme tänään kirpparilla etsimässä vielä lisää luettavaa. 

Lastentarvikekirppiksellä oli ihan mukavasti myös kirjatarjontaa. Olen nostanut tähän joitain bongaamiamme kirjoja, jotka onnistuivat herättämään huomioni.

Helposti mukana kulkevat

Pikkukirjat ovat heikkouteni. Varsinkin tyttäreni ollessa pienempi meillä oli aina mukana pikkukirjoja minne tahansa menimmekään — joskus on vieläkin. Pienikokoiset, ohuet ja kevyet kirjat on helppo napata mukaan ja kaivaa laukusta tylsällä hetkellä.

Monen suosikki

Tatu ja Patu on monen lapsen suosiossa. Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatun ja Patun oudosta unikirjasta selviää kaikki, mitä täytyy tietää nukkumiseen liittyen.

Taaperolle

Beatrix Potterin kertomus Petteri Kaniinista on yksi lempisaduistani, kuten olen aiemminkin kertonut. Tässä on yksi versio pienille lukijoille.

Ajankohtainen

Taas on kohta halloween. Tästä kirjasta löytyy runsaasti vinkkejä ikimuistoisen halloweenjuhlan järjestämiseen.

Uskalikoille

Tytär bongasi yhdestä pöydästä hurjannäköisen merirosvokirjan. Olemme viime aikoina lukeneet useita merirosvotarinoita, mutta yksikään lukemistamme kirjoista ei ole näyttänyt näin komealta.

Entinen suosikki

Jossain vaiheessa meillä tykättiin hirveästi Lauren Childin Samu ja Salla -kirjoista. Paras oli Se on totta vieköön minun kirjani, jossa Samu ja Salla käyvät kirjastossa. Olen kirjoittanutkin kirjasta tänne pari vuotta sitten.

Lapsuusmuistoja

Lapsena katselin televisiosta sarjaa metsän uumenissa asuvasta hirrrrmuisesta Röllistä. Rölli-kirjoja en ole koskaan lukenut. Ehkä pitäisi?

Yhteisiin lauluhetkiin

Koiramäen laulukirja on kivasti kuvitettu laulukirja lasten ja vanhempien yhteisiin lauluhetkiin. Se sopii laulajille ja säestystaitoisille. Kirjassa on 40 rakasta, koiramäkeläisten elämänpiiriin sopivaa lastenlaulua.

Äänikirja

Tiina Nopolan Siiri-kirjoja on meillä luettu paljon. Vaikka on kyse kuvakirjoista, voin kuvitella, että tarinat toimivat hyvin myös äänikirjoina.

Klassikko

Roald Dahlin kirjoista kaksi on suosikkejani ylitse muiden: Jali ja suklaatehdas sekä Matilda. Matildaa emme ole vielä tyttären kanssa lukeneet. Olisin varmasti ostanut tämän kirjan, jos se olisi ollut kovakantinen. Pokkareista en kauheasti tykkää.

Isommille lukijoille

Eoin Colferin Artemis Fowl -sarja on minulla kokonaan lukematta, mutta ehdottomasti täytyy joskus vielä sukeltaa siihen maailmaan.

Suosittelen

Anniina Eräpuron ja Mika Launiksen Myrskykirja on hulvaton kertomus miehestä, jonka myrsky tempaa maailmanympärysmatkalle puuceen oven päällä lentäen. Launiksen kuvitus on hieno.

Ostoksemme

Loppujen lopuksi ostimme kirpparilta vain yhden kirjan. Olin kuullut Pauliina Vanhatalon kirjoittamasta ja Anna Emilia Laitisen kuvittamasta Nipistäjä-Kerttu -kirjasta (S&S 2019) paljon hyvää, mutta emme olleet lukeneet sitä. Se ei vaan ollut koskaan osunut kirjastossa kohdalle. Nyt kun sen sai kahdella eurolla, kannatti mielestäni tarttua tilaisuuteen.

Kirja olikin uskomattoman hieno. Eskari-ikäisellä Kertulla on tapana nipistää perhettään, mutta miksi, ja miten se saataisiin loppumaan? Tarinassa on aikuislukijaakin puhutteleva taso.

Seitsenvuotiaani piti kovasti kirjasta, vaikkei enää itse olekaan eskarilainen. Hyvä ostos siis!

Kirjoja hyväntekeväisyyskirpputoreilta

Fida, Pelastusarmeijan myymälät, SPR:n Kontti, Samaria-Shop, Emmaus… Helsinki on täynnä kirpputoriliikkeitä, joiden tuotosta ainakin osa käytetään hyväntekeväisyyteen.

Tiedän ihmisiä, jotka tekevät hyväntekeväisyyskirppareilta jatkuvasti mahtavia löytöjä. Minä en ole sellainen ihminen. En yleensä tunne oloani kotoisaksi sekalaisen valikoiman keskellä. On kuitenkin yksi asia, joka vetää minuakin hyväntekeväisyyskauppoihin: kirjat.

Miksi ostan kirjoja hyväntekeväisyyskirppareilta?

Halpa hinta

Hinta on tietysti pääasiallinen syy, miksi kirjoja lähtee mukaan hyväntekeväisyyskaupoista. Ostopäätöstä ei tarvitse punnita kovin tarkasti, jos kyseessä on vain muutaman kolikon menetys. 

Kirjat raskii helpommin laittaa takaisin kiertoon

Minun on pakko laittaa kirjoja jatkuvasti kiertoon tai hukun niihin. Halvalla ostettujen kirjojen perään ei sure samalla tavalla kuin kalliiden, uutena ostettujen kirjojen perään. 

Kirjoilla on historia

Esineet, joilla on historia, ovat paljon kiinnostavampia kuin uudet esineet. On hauska ajatella, että joku muukin on viihtynyt kirjan ääressä. Joskus kirjasta löytyy vinkkejä entisestä omistajasta. Kirjassa saattaa olla exlibris tai omistuskirjoitus. Sivujen välistä voi löytyä vanha kirjanmerkki, muistilappu tai oikeastaan mitä tahansa. 

Löytyy teoksia joiden painos on myyty loppuun

Tavallisista kirjakaupoista ei enää löydä kovinkaan monta vuotta vanhoja teoksia. Kirjakaupat ja kustantajat pyrkivät nopealla tahdilla eroon kirjoista. Kuinka usein minulle onkaan käynyt niin, että olen kuullut kiinnostavasta kirjasta, ja havainnut, ettei sitä voi ostaa enää mistään, koska sen ilmestymisestä on jo muutama vuosi. Joskus tällaisia kirjoja onneksi tulee vastaan hyväntekeväisyyskirppareilla. 

Rahaa menee hyvään tarkoitukseen

Rahaa voi kuluttaa paremmalla omallatunnolla, jos tietää ainakin osan siitä päätyvän hyvään tarkoitukseen. 

Tilaa yllätyksille

Voi valita kirjoja oman mukavuusalueensa ulkopuolelta, koska rahallinen menetys ei ole suuri, vaikkei kirjasta pitäisikään.

Mitä kannattaa huomioida, kun ostaa kirjoja hyväntekeväisyyskirppareilta?

Sijainnilla on väliä

Hyväntekeväisyyskauppojen valikoima vaihtelee sijainnin mukaan. Fiineimmillä alueilla on fiinimpää tavaraa. Lastenkirjoja ja -tarvikkeita ei kannata etsiä keskustan liikkeistä. 

Kirjan kunto

En pääasiassa osta huonokuntoista kirjaa, vaikka se olisi halpa. Kannattaa miettiä, haluaako hyllyynsä todella kirjan, jonka selkä repsottaa, sidos on löystynyt tai johon on piirrelty tai liimattu tarroja. 

Uusia kirjoja tulee jatkuvasti

Löytöjä tehdäkseen kannattaa piipahtaa kauppaan usein. 

Varo ettei mopo karkaa käsistä

Halpojen hintojen hullaannuttamana voi sortua ylilyönteihin. Älä osta enempää kuin jaksat kantaa. Itse joudun aina miettimään, onko kotona tilaa uusille kirjoille. Olenko valmis luopumaan joistain vanhoista kirjoista saadakseni tilaa uusille?

Viimeisimmät löytöni

Viimeisimmällä käynnilläni hyväntekeväisyyskirpputoreilla löytyi hyviä kirjoja. Hintaa kirjoilla oli vain yhdestä kahteen euroon kappaleelta, joten pahasti en päässyt köyhtymään.

Ostin kahdeksan kirjaa:

• Mia & Kenneth Battilana: Ilona ja Muffa kirjastossa (Lasten Keskus 1998)
• Tyyni Haapanen-Tallgren: Lapset ja kirjat (Yleinen Kirjallisuuswiikkotoimikunta 1926)
• Janosch: Tule terveeksi, pikku Tiikeri (WSOY 1985)
• Tuula Kallioniemi — kuv. Marika Maijala: Karoliina ja noidutut tossut (Otava 2008)
• Gösta Knutsson — kuv. Harald Sonesson: Pekka Töpöhäntä saa ystävän (Gummerus 2005)
• Reetta Niemelä — kuv. Salla Savolainen: Tikkumäen talli (Otava 2011, 2. p.)
• Sinikka & Tiina Nopola — kuv. Christel Rönns: Risto Räppääjä ja yöhaukka (Tammi 2015)
• Heidi Viherjuuri — kuv. Nadja Sarell: Seikkailu kutsuu, Hilja (Kustannus-Mäkelä 2018)

Luopumisen tuskaa

Luopumisen tuska apeuttaa mieltäni. Olen yrittänyt valita kirjoja kirpparille, mutta miksi se on niin vaikeaa? Kirjat ovat rakkaita ystäviä. Rakastan niitä ihanina esineinä. Rakastan niiden kertomuksia. Pelkään, etteivät muut arvosta niitä niin kuin minä. Liimaan kirjoihin yhden tai kahden euron hintalappuja ja mietin, että kirjat ovat oikeasti paljon enemmän arvoisia. 

Luopumisen tekee kaikkein vaikeimmaksi kirjoihin sitoutuneet muistot.

Paulette Bourgeous & Brenda Clark: Franklin ukkosmyrskyssä
Salamat halkoivat äkillisesti tummentunutta taivasta ja ukkosen jyrähtelyt tuntuivat olevan aivan päällämme. Tyttären pieni olkapää nojasi minuun luottavaisesti, kun loikoilimme sängyllä lukemassa Franklinista ukkosessa.

G. Caviezel & C. Mesturini: Ballerina
Viikosta toiseen raahasin puolitoistavuotiastani taaperotanssiin. Tanssitunnin jälkeen hän oli niin täpinöissään, ettei olisi malttanut olla aloillaan bussissa. Silloin vaunulaukusta otettiin esiin ballerinanmuotoinen kirja. Voi ihastusta! Sitä hypistellen ja tutkien matka sujui siedettävämmin. 

Ulla-Maija Aaltonen & Julia Vuori: Jennin talo
Tytär selittämässä innostuneena silmät säihkyen, millaisen talon hän suunnittelee itselleen kymmenvuotiaana, kun hänestä on tullut muotisuunnittelija. Äidillekin on talossa varattu oma paikka vierailuja varten, eikä haittaa vaikka talon alla asuisi rottia.

Ulrika Widmark & Ingrid Vang-Nyman: Piia ja Piki puutarhureina
Koko kaupunginosamme muuttuneena jättimäiseksi piha- ja kadunvarsikirppariksi. Tytär mankumassa milloin mitäkin lelua ja härpäkettä, joita en halunnut kotiimme. Jokaisen kirjan, jonka hän halusi, kuitenkin ostin.

Michael P. Fertig & Dean Kleven, Nadeem Zaidi: Pienten piilokuvia
Lapsen löytämisen riemua ja iloa, kun onnistuu paljastamaan kuvista kätketyt asiat. Äidin onnea, kun keskittymishäiriöinen lapsi malttaa kerrankin pysähtyä ja tutkia rauhassa kuvia.

Walt Disney: Akun lomaristeily - Seikkailu Kreikassa
Veneretkellä Styks-joella Kreikan lämmössä olimme erikoisten tummansinisten perhosten ympäröimiä. "Äiti, tää on kuin siitä kirjasta, jossa Aku kävi perhoslaaksossa", kailotti tytär.

Sandrine Deredel Rogeon & Gustavo Mazali: Pyry on syönyt liikaa makeisia
Miten pahalta olo voikaan tuntua, kun on vetänyt monta päivää pääsiäismunasuklaata. Kirja ei moiti, vaan tarjoaa ihanaa vertaistukea.

Lisa Maurer & Peter Friedl: Päiväkodissa
Ennen päiväkodin aloitusta luimme valtavasti päiväkotiaiheisia kirjoja. Tämä liikkuvine kuvineen oli suosikki. Vaikka kuinka hyvin olimme valmistautuneet, ensimmäisenä aamuna päiväkodin portin sulkeutuessa nousivat kyyneleet silmiin – ei lapsella vaan äidillä.

Lulu Frost, Fran Brylewska & Lorna Brown: Pieni hammaskeiju
Kuinka onnelliseksi tunsin itseni, kun tytär halusi ensimmäisen kerran viedä lelupäivänä tarhaan kirjan. Kirja on ajanvietteistä parhain.

Miksi näistä kirjoista täytyy luopua, oi miksi? Vastaus on selvä. Kirjahyllyt huokailevat ylimitoitetun lastinsa alla, eikä kaikille kirjoille siltikään ole paikkaa hyllyssä. Yritän ajatella, että nyt joku muu saa mahdollisuuden luoda muistoja kirjojemme avulla. Eikö se ole hyvä? Paljon parempi kuin, että ne lojuvat ahtaasti hyllyssämme. Silti luopuminen kirpaisee.

Olisiko sinusta uudeksi ystäväksi kirjoillemme – näille tai monille, monille muille?

Vekarakirppis
Helsinki
Pöytä nro 32
29.9.-12.10.2019

Helsinki on täynnä designia

Tänään on Helsinki-päivä. Jo 60 vuotta helsinkiläiset ovat juhlistaneet kotikaupunkiaan kesäkuun 12. päivänä monenlaisin tapahtumin. Päivä kuuluu kaikille helsinkiläisille, olipa sitten syntyperäinen tai muualta muuttanut. 

Itselleni päivä on aina ollut tärkeä. Voin silloin erityisesti tuntea kotiseuturakkautta ja ylpeyttä juuristani. Olen viidennen polven helsinkiläinen niin isäni kuin äitinikin puolelta.

Helsingistä voi löytää valtavasti erilaisia puolia. Tämän päivän kirjassa tarkastellaan Helsinkiä designin ja muotoilun näkökulmasta. Hurraa Helsinki! Ikioma kaupunki on Karo Hämäläisen kirjoittama ja Salla Savolaisen kuvittama ylistyslaulu arjen muotoilulle.

Kirja kertoo perheestä, jonka mehukannu (Anja Juurikkalan Arabialle suunnittelema Heluna) menee pirstaleiksi aamupalapöydässä. Perhe suuntaa kirpputorille etsimään uutta kannua, mutta harhautuu matkan varrella mm. kasvitieteelliseen puutarhaan, Aleksis Kiven patsaalle, designkauppaan ja Ekbergin kahvilaan. Matkalla kaupungin halki perhe näkee kaupunkikuvassa monenlaisia esimerkkejä niin nykyajan kuin entisajan suunnittelusta.

Lopulta päästään Hietalahden torille kirpputoripöytiä kiertämään. Löytyy sieltä uusi kannukin.

"Torilla oli paljon vanhoja esineitä.
Oli kauniita...
...ja rumia.
Miksi tämä on kauniimpi kuin tuo?
Tämäpäs!
Rumempi.
Tuopas!
Makuasioista ei voi kiistellä!
Niistähän sitä voikin.
Jokaisella on oma näkemys siitä, mikä on kaunista."

Tämä on niitä lastenkirjoja, joihin äiti on hulluna, mutta tytär ei niinkään tykkää. Lapselle kirja on suoraan sanoen haastava. Varsinainen kertomus uutta kannua etsivästä perheestä on heppoinen eikä kovin selkeästi kirjoitettu. Sivut on ripoteltu täyteen infolaatikoita, jotka tarjoavat nippelitietoa matkan varrella näkyvistä esineistä, rakennuksista, niiden suunnittelijoista jne. 

Kirjaa on vaikea lukea niin, että lukisi infolaatikoita varsinaisen tarinan lomassa. Niitä on niin paljon, että ne katkovat juonta liiaksi. Välissä on aukeamia, joilla on pelkkiä infolaatikoita. Infolaatikoiden sisältö ei edes kiinnostanut viisivuotiastani.

Tulin siihen tulokseen, että kirja on hyvä tietokirja ja hakuteos vähän vanhemmille lapsille. Kertomuskirjana se ei oikein toimi. Salla Savolaisen kuvitus on ansiokas ja tarjoaa paljon tutkittavaa sellaiselle lapselle, joka jaksaa havainnoida kuvien yksityiskohtia.

Kirja tehtiin juhlistamaan Helsingin designpääkaupunkivuotta vuonna 2012. Samana vuonna tuli kuluneeksi 200 vuotta siitä, kun Helsingistä tuli Suomen pääkaupunki. 


Karo Hämäläinen: Hurraa Helsinki! Ikioma kaupunki
Kuvitus: Salla Savolainen
Kustantaja: Tammi 2012
3. painos

 

Kirpputoritunnelmissa

Blogissa ollaan tänään kirpputoritunnelmissa. Minulla on nimittäin taas kirpputoriaika. Vähintään kahdesti vuodessa rahtaan kassikaupalla tavaraa Vekarakirppikselle Helsingin Kumpulaan. Huomenna kirppikselle lähtee kahdeksi viikoksi myyntiin iso lasti vaatteita ja vino pino lastenkirjoja.

Tällä kertaa oli yllättävän vaikeaa löytää kirjoja, joista olisin valmis luopumaan. Silloin tällöin kirjoja on kuitenkin ihan pakko karsia, koska emme voi asua kirjastossa. Tai no, itse asiassa minulle ei tuottaisi ongelmia asua kirjastossa, mutta mieheni ei taatusti pitäisi siitä.

Lopulta sain valittua 45 kirjaa myyntiin. Lohdutan aina itseäni ajattelemalla, että eiväthän ne kaikki kuitenkaan mene kaupaksi. Mutta tietysti juuri ne parhaimmat kirjat, joista en ihan raskisi luopua, ostetaan. Ongelmana on, että luultavasti ostan kirpputorilta taas uusia kirjoja. 

Kirpparilta on peräisin myös se kirja, jonka ajattelin tänään esitellä. Kirpputorikoira Napo on Salla Savolaisen kirjoittama ja kuvittama kirpputoriaiheinen lastenkirja.

Kirjan kertoja on pieni tyttö, jonka äiti on hulluna kirpputoreihin. Hän käy kirpputorilla joka viikko ja tekee (omasta mielestään) mahtavia löytöjä. Omat ja tyttären vaatteet ovat peräisin kirppikseltä. Asia ei ilmeisesti ole ollut kertojahahmolle mikään ongelma, ennen kuin muut lapset alkavat pilkata häntä kirpputorivaatteista.

Seuraavana kirpparipäivänä tyttö lähtee mukaan etsimään itselleen parempia vaatteita. Hän törmää samaan ongelmaan, joka koettelee itseäni aina kirppiksellä: mikään kivannäköinen vaate ei ole sopivan kokoinen. Mutta kappas, äidin päälle kaikki sopii kuin nakutettu.

Kertoja alkaa näyttää jo aika turhautuneelta koko kirpputoritouhuun, mutta sitten löytyy jotain, mikä pelastaa päivän. Vanha, kauhtunut ja vatsastaan ratkennut pehmokoira nimeltään Napo etsii uutta kotia. Äiti, joka yleensä onnistuu näkemään vanhoissa rojuissa hyvää, ei ihastu ollenkaan Napoon. Rahatkin ovat jo lopussa. Onneksi kiltti myyjä antaa koiran kaupanpäällisiksi.

Pesussa Napo-parka ratkeaa saumoistaan, mutta äiti kätevänä tuunaajana surauttaa koiran hetkessä taas kasaan.

Uusia vaatteita kertoja ei onnistunut kippikseltä saamaan, mutta saipahan uuden rakkaan ystävän. Äidin kanssa päästään sopuun siitä, että tästä lähtien tytölle ostetaan ihan tavallisia vaatteita tavallisesta kaupasta. 

En ole ihan varma siitä, onko johtopäätös järkevä. Varmaan on hyvä muistuttaa vanhempia siitä, että äärimmäisyyksiin ei pitäisi mennä, eikä lapsi saisi kärsiä vanhemman hurahtamisesta tiettyyn asiaan – tässä tapauksessa kirpputoreihin. Mutta kirpputoriltakin voi löytää paljon hyviä vaatteita.

Ostin lähes kaikki vauvanvaatteet kirpparilta, mutta sen jälkeen kirpputorilta ostettujen vaatteiden osuus vaatekaapissamme on vuosi vuodelta pienentynyt. Osin se johtuu varmaan siitä, että minulla ei ole enää yhtä paljon aikaa kierrellä kirppiksiä. 

Osin se liittyy siihen, että leikki-ikäisen vaatteet ovat paljon suuremmalla kulutuksella kuin vauvanvaatteet. Hyväkuntoisia leikki-ikäisten vaatteita on vaikeampi löytää kuin vauvanvaatteita.

Nykyisin poimin kirpputorilta lähinnä rusinat pullasta eli ostan juhlavaatteita, vaatteita, joita ei saa muualta Suomesta, merkkivaatteita, jotka olisivat liian kalliita uutena ja kirjoja. Lastenkirjoja tarttuu mukaan aina!

Pehmolelut eivät oman kokemukseni mukaan mene kirpputorilla kaupaksi. Siksi kai kirjassakin myyjä oli valmis antamaan pehmokoiran ilmaiseksi. Ajatus kirpputorilta ostetusta pehmolelusta inhottaa vähän itseäni. Olen takuulla joskus vannnut, etten koskaan osta käytettyä pehmolelua. Vähän hämmästyneenä huomaan, että olen pyörtänyt päätökseni aika monta kertaa.

Meiltä löytyy viisi kirpparilta ostettua pehmolelua. Kaikki ne ovat kirjojen hahmoja: Babar, Barbapapa, Koiramäen Martta, Paddington ja Peppi Pitkätossu. Vähän nuorempana Babar oli tyttäreni rakkain pehmolelu – se, joka otettiin mukaan kaikille reissuille ja matkoille. Babar pääsi myös osallistumaan pehmolelujen yöhön, joka järjestettiin kirjastossamme viime vuonna.


Salla Savolainen (teksti ja kuvat): Kirpputorikoira Napo
Kustantaja: Oy Satusiivet - Sagovingar Ab / Lasten Parhaat Kirjat 2000


VINKKI

Toinen kirpputoriaiheinen kirja on Eppu Nuotion kirjoittama ja Aino Louhen kuvittama Tämä vai tuo -sarjassa ilmestynyt Toripäivä (Bazar 2017). Siinä Fiinu ja äiti myyvät tavaroitaan kesäisellä kirpputorilla ja tekevät löytöjä muiden myyjien pöydistä.

Kirpputorilla piipahdetaan myös mm. Paola ja Pirjo Suhosen kirjassa Kevätretki kaupungilla (Tammi 2016) ja Sanna Pelliccionin kirjassa Onni-poika tahtoo kaiken (Minerva 2013). Sanna Pelliccionin kirjassa Onni-pojan kierrätyskirja (Minerva 2008) järjestetään pihakirpputori.