tiistai 16. marraskuuta 2021

"Ei myöskään vallitse erikoisen hilpeä tunnelma tänä vuodenaikana"



"Pidän kyllä kaikista kuukausista, mutta marraskuu on niistä sentään se, jonka kanssa minulla on viileimmät välit", huudahtaa Riitta-Maija Astrid Lindgrenin kirjassa Riitta-Maija keventää sydäntään (suom. Sorella Soveri). Voin täysin yhtyä ajatukseen!

Onneksi olen ollut viime viikot niin kiireinen, etten ole pahemmin ehtinyt ärsyyntyä marraskuusta. Lähipäivinä ihmiset ympärilläni ovat kuitenkin alkaneet voivotella marraskuun pimeyttä ja synkkyyttä, ja olen havahtunut siihen, että kyllä, pimeää on.

Riitta-Maija tiivistää osuvasti: "ei myöskään vallitse erikoisen hilpeä tunnelma tänä vuodenaikana, jolloin sähkövalo palaa kaiket päivät eikä ikkunasta näe mitään jännittäviä asioita". Näinhän se juuri on. Ei ihme, että koko ajan väsyttää.

Olen lukenut viime aikoina paljon tosi hyviä kirjoja, joista haluaisin kirjoittaa (ja joistakin olen luvannutkin kirjoittaa), mutta tunnit vuorokaudessa eivät vaan riitä. On ollut kaikenlaista: viikonloppureissuja, kirjamessut, isänpäivä päivälliskutsuineen ja raskas kirpparirupeama. Töissä vuosijulkistuksen deadline häämöttää, ja kirjoitamme työajan jatkuvasti ylittäen.

Kiireistä huolimatta oli pakko pistäytyä hehkuttamaan, kuinka valtavan määrän lastenkirjoja sain myytyä lastentarvikekirppiksellä. Kahdeksassa päivässä meni kaupaksi 94 kirjaa, mikä oli ihan huikeaa. Ihanaa, että kirjat kiinnostavat ja niitä ostetaan! Koen, että yksi tapa, jolla voin tukea lasten lukuharrastusta, on laittaa kirjoja kiertoon huokealla hinnalla.

Meillä oli nyt paljon kierrätettävää, koska seitsenvuotiaani alkaa kasvaa yli kuvakirjaiästä. Se on kamalan haikeaa, sillä rakastan kuvakirjoja. En ole koskaan valmis luopumaan niistä kaikista, mutta aika monista yksinkertaisemmista kuvakirjoista pystyimme jo päästämään irti. Toivottavasti ne ilahduttavat uusia omistajiaan.

Marraskuu on mitä parhainta aikaa pysytellä kotosalla ja käpertyä hyvän kirjan ääreen. Vaikka useimmiten en halua lukea "väärään vuodenaikaan" sijoittuvia kirjoja, niin nyt tuntui aika ihanalta seikkailla tyttären kanssa kesäisessä Tuulenpesässä. Saimme nimittäin vihdoin luettua Cristal Snow'n esikoiskirjan Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku (Tammi 2020). 

Keijumetsä oli erinomaista todellisuuspakoa marraskuun synkeyden keskellä. Tarina oli viihdyttävä ja hauska, vaikka siinä oli vakavampikin taso. Täytynee hankkia myös jatko-osa Penni Pähkinäsydän ja mörkökuumeen kirous (Tammi 2021).


Kuva: Pixabay


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti