Lähdetään kiertämään Helsinkiä valkoisen mäyräkoiran johdolla

"Oletko valmis kaupunkipäivään?" kysyy Jenni Isotoff kuvakirjassaan Unelma & Helsinki (Mini 2019).

Mikä olisikaan sopivampaa näin Helsinki-päivänä kuin hypätä spåran kyytiin ja antaa pitkän valkean mäyräkoiran nimeltään Unelma Mäykkynen esitellä Helsinkiä.

Tyhjin vatsoin ei kierrokselle kannata lähteä. Haukataan siis ensin Unelman kanssa aamupalaksi Cafe Regatan korvapuusteja.

Unelman johdolla käydään katsastamassa Helsingin perinteisiä nähtävyyksiä. Tutuksi tulevat Sibelius-monumentti, Olympiastadion, Linnanmäki ja Korkeasaari. Nähdään Designmuseo, Kiasma ja Ateneum sekä Helsingin kaupunginmuseo, jonka yhteydessä toimii Lasten kaupunki.

Unelma johdattaa ohi Tuomiokirkon ja Uspenskin katedraalin. Keskiyön jo lähestyessä piipahdetaan Rautatieasemalla ennen kuin käydään ihailemassa maisemia SkyWheel Helsingin kyydissä.

Matkan varrella napsitaan tietysti valokuvia.

"Unelmasta on hauskaa valokuvata rakasta kaupunkiaan ja ilahduttaa ystäviä ympäri maailmaa Helsinki-aiheisilla kuvillaan. Toisinaan Unelma lähettää piirustuksen, kortin tai kirjeen valokuvan sijaan.

Milloin viimeksi sinä olet lähettänyt kuvan, kortin tai kirjeen ystävällesi?"

Unelman vetämä turistikierros ei ole ihan tavanomainen, sillä tilaa löytyy saduille ja unelmillekin. Unelman kanssa matkataan lentävän kirjan kyydissä ja ryhdytään taivaanrannan maalareiksi.

"Mistä sinä unelmoit?" kirjassa kysytään.

Minä unelmoin siitä, että rakas kotikaupunkini olisi taas turvallinen paikka kaikille asukkailleen. Että kaupungilla voisi kulkea virusta pelkäämättä ja nauttia kaikesta siitä hyvästä, mitä täällä on.

Tänä kesänä Helsingissä on varmaan tavanomaista hiljaisempaa. Turisteja ei tule, ja kaupunkilaiset itsekin ovat varovaisempia. Mutta kun ajat paranevat, nappaa Unelma & Helsinki käteesi ja lähde kiertelemään tätä ihanaa kaupunkia. Kirja sopii oppaaksi niin helsinkiläisille kuin muualta tulevillekin.

Ihastuin erityisesti Jenni Isotoffin kuvitukseen. Kuusivuotiaanikin hyväksyi kuvituksen hyvillään, koska siinä näkyy käsillä tekeminen.

Ajattelin lukiessani, että jokaisesta kuvasta voisi tehdä postikortin. Voi olla, että on tehtykin. Ainakin kirjan kuvia näytti olevan julisteina myynnissä Etsyssä.

Valkoinen mäyräkoira Unelma Mäykkynen seikkailee myös toisessa Jenni Isotoffin kuvakirjassa Kukan unelma (Mini 2019). Siinä mäyräkoira ystävineen kasvattaa siemenestä kukkaa lämmöllä ja rakkaudella.

Kirjat kustantanut Mini Kustannus on vuonna 2015 perustettu lastenkirjojen pienkustantamo. Se on kustantanut useita persoonallisia ja kiinnostavia lastenkirjoja eri-ikäisille lapsille.

Jenni Isotoff (teksti ja kuvat): Unelma & Helsinki

Kustantaja: Mini Kustannus 2019

"Karkausyönä kaupunki ei kuulu ihmisille"

"Karkauspäivänä joka neljäs vuosi tytöt kosivat poikia", kertoo Richard Scarry kirjassaan Iloinen esikoulu (Tammi 1986). Tästähän karkauspäivä kai yleensä tunnetaan. Nykyisin ajatus tuntuu vähän vanhentuneelta, kun samaa sukupuolta olevien avioliitotkin ovat mahdollisia, eivätkä kaikki edes ole varmoja omasta sukupuolestaan.

Vanhalle kansalle ajatus tytöstä kosimassa oli absurdi. Naisten mahdollisuus kosia karkauspäivänä oli vain osoitus siitä, että karkauspäivää pidettiin nurinkurisuuksien päivänä, ja maailman kirjat olivat silloin muutoinkin sekaisin.

Annina Holmbergin kirjoittama ja Virpi Talvitien kuvittama Karkausyön ratikkamatka (WSOY 2010) leikittelee juuri nurinkurisuuksilla. Karkauspäivänä mikään ei ole niin kuin pitäisi.

"Karkausyönä kaikki on ylösalaisin.
Pöllöt nukkuvat, murmelit valvovat.
Linnanmäki on auki, Nukkumatin maa kiinni.
Karkausyö koittaa vain joka neljäs vuosi.
Karkausyönä kaupunki ei kuulu ihmisille."

Tuomiokirkon kellon lyödessä kaksitoista kertaa alkaa taika-aika, ja kaupunki vapautuu rajoituksistaan. Vihreä ratikka ajelee ympäri kaupunkia ja näkee ihmeellisiä asioita. Katajanokalle on kerääntynyt patsaita eri puolilta kaupunkia patsaiden paljastustilaisuuteen. Siellä ne paljastavat kuulemiaan salaisuuksia toisilleen.

Linnunlaulussa laulaa riemukas böördikööri. Hietaniemen hautausmaalla kalmistot aukeavat ja kummitukset karkeloivat hautakivien välissä. Kaivopuistossa kaupungin eläimet juhlivat ja herkuttelevat vappumaisissa tunnelmissa.

Töölössä ratikka tapaa hevoskastanjan, joka varistelee oksiltaan hölynpölyä ja saa kaupungin nauramaan. Kun oopperatalo päättää pulahtaa uimaan Töölönlahteen, en voi muuta kuin pyöritellä päätä. Välillä tuntuu, että koko kirja on kuin yksi pitkä nonsense-runo. Kieli on lyyristä ja sointuvaa, paikoin jopa lorumaista:

"Muodoton mopsi mussutti munkkeja.
Roteva rotta rohmusi rosollia." 

Karkausyön ollessa kyseessä on rakkauttakin ilmassa. Ratikka rakastuu amaryllikseen, ja liikennevalo ja lyhtypylväs kokevat salamarakkauden. Nähdäänpä kirjassa häätkin. Jäänmurtajat Tarmo ja Sisu solmivat avioliiton.

Parasta kirjassa on se, että teos on ylistyslaulu kotikaupungilleni. Virpi Talvitien kiinnostavassa raapetekniikalla toteutetussa kuvituksessa kaupunki näyttäytyy tunnistettavana. Värit hehkuvat hurmaavina.

Tarinan opetukseksi kiertyy oivallus, että kaupungin henki syntyy tunteista. Suureen kaupunkiin mahtuu monenlaisia tunteita: kaipuuta, riemua, haikeutta, murjotusta, hilpeyttä, levollisuutta, vallattomuutta ja rakkautta.

Käpylän käpylehmät tuntevat itsensä tyytyväisiksi kotikaupungissaan:

"'Mistähän karkausyö on saanut nimensä?' ne miettivät. 'Emme me ainakaan halua karata. Minne me menisimme? Missä muka viihtyisimme paremmin kuin kotinurkissamme?'"

Ratikkaa puolestaan ajatus irtiotosta kiehtoo. Amarylliksen kanssa voisikin karata, vaikka kotikaupunki on tärkeä.

"Sillä paitsi toisiaan, ne rakastivat kaupunkiaan, joka hengitti jo kevättä.

Ja sen kaupungin nimi oli Helsinki."


Annina Holmberg: Karkausyön ratikkamatka
Kuvitus: Virpi Talvitie
Kustantaja: WSOY 2010

Top 3 - Kesäkuun nautittavimmat kirjat

Kuten viime kuussa, päätin tässäkin kuussa esitellä kolme kirjaa, joista nautimme tyttäreni kanssa eniten. Tälläkin kertaa valintaa tehdessä on huomioitu vain kirjat, joista en ole kirjoittanut jo omaa postausta.

Kauko Kivitasku ja kadonnut onnenkivi
 

Viime kesän paras lastenkirjaostokseni on Eppu Nuotion kirjoittama ja Saara Vallinevan kuvittama Pirkko Punarinta ja kadonnut polkupyörä (Bazar Kustannus 2018). Kun samoilta tekijöiltä ilmestyi tänä vuonna toinen teos, Kauko Kivitasku ja kadonnut onnenkivi, minun oli PAKKO saada se. Molemmissa kirjoissa on samantyyppinen juoni. On merensaarella asuva tai mökkeilevä lintu, jolta katoaa jotakin. Tuota jotain sitten etsitään ja kirjan lopussa se löytyy.

Kauko Kivitasku on kadottanut onnenkivensä. Hän on saanut sen jo pikkupoikana vaariltaan tuliaiseksi kaukomailta. Se on aina hänen taskussaan, paitsi nyt tasku on tyhjä. Kauko etsii kaikkialta. Hän palaa niihin paikkoihin, joissa on ehtinyt saarelle tultuaan käydä, kuten kaupassa ja jäätelökioskilla. Saarelaiset auttavat etsinnöissä, mutta kivi pysyy piilossa. Kirjalla on hiukan yllättävä, onnellinen päätös.

Kirjoista tekee erityisen niiden kuvitus. Kuvataiteilija ja kuvittaja Saara Vallineva on rakentanut teosten pienoismaailmat. Kirjojen kuvat ovat valokuvia Vallinevan rakennelmista. Olen hulluna nukkekoteihin ja kaikenlaisiin muihinkin pienoismaailmoihin ja siksi jaksan väsymättömästi ihailla näitäkin kuvia.

Tyttäreni piti kirjasta niin paljon, että hän pyysi minua lukemaan sen myös parhaalle kaverilleen.

Eppu Nuotio: Kauko Kivitasku ja kadonnut onnenkivi

Kuvitus: Saara Vallineva

Kustantaja: Bazar Kustannus 2019 

Koira nimeltään Kissa

 

Runoilija Tomi Kontion kirjoittamassa ja Elina Warstan kuvittamassa kirjassa Koira nimeltään Kissa tavataan sekarotuinen koira, jolle äiti on antanut nimen Kissa, koska kissat ovat itsenäisiä. Itsenäisyyttä Kissa tarvitseekin, sillä sen isä on häipynyt jo ennen sen syntymää ja äitikin häipyy sen ollessa vielä nuori.

Koettuaan monenlaista torjutuksi tulemista Kissa päätyy Helsinkiin, jossa oppii elämään itsenäisesti.

"Minä olin itsenäinen, niin kuin kissat, vaikka omasta mielestäni olin ehkä sittenkin yksinäinen. Enkä minä olisi halunnut olla yksinäinen, enkä ehkä itsenäinenkään, jos se merkitsi yksinäisyyttä."

Kaikki muuttuu, kun Kissa tapaa spurgun, joka makaa pusikossa pahvilaatikoiden alla. Mies ja koira huomaavat olevansa aika samanlaisia ja siihen loppuu molempien yksinäisyys. Vaikka äiti opetti Kissan olemaan luottamatta kehenkään, se oppii luottamaan mieheen, lapsiin, ihmisiin, eläimiin ja maailmaan.

Itse pidin Tomi Kontion hienosta kielestä ja moniulotteisesta tarinasta. Pidin myös siitä, kuinka kotikaupunkini Helsinki oli vahvasti läsnä kirjassa. Tytärtä nauratti ajatus koirasta nimeltään Kissa, ja lausetta toisteltiin kertomuksessa tavan takaa. Pidimme molemmat Elina Warstan seesteisestä mutta äärimmäisen ilmaisuvoimaisesta kuvituksesta. 

Tomi Kontio: Koira nimeltään Kissa
Kuvitus: Elina Warsta
Kustantaja: Teos 2016
2. painos 

Piikkipallo ihan pihalla

 

Luontoaiheiset lasten tietokirjat ovat meillä suosittua lukemista. Tässä kuussa ihastuimme Tuula Nyströmin kirjoittamaan ja Laila Nevakiven kuvittamaan kirjaan Piikkipallo ihan pihalla. Kirja on kattava tietopaketti siilistä. Se kertoo siilin keväästä, kesästä, syksystä ja talvesta. Se kertoo sen syntymästä ja elintavoista. Se kertoo ihmisen roolista siilin auttajana. Siili nimittäin elelee mieluiten siellä, missä ihminenkin.

Jotta kirja ei olisi silkkaa tiukkaa asiaa, siinä tavataan Venni ja Tuisku -nimiset lapset, joiden kanssa yhdessä lukija voi tutustua siiliin ja rakentaa vaikkapa siilille talvipesän Vennin opastuksella.

Opin kirjasta jotain aivan uuttakin. Minulle on aina opetettu, että siili on Suomessa vieraslaji. Niin ei välttämättä olekaan. Vaikka siilejä tuotiinkin Suomeen 1800-luvulla Balttiasta ja Ruotsista, siilejen tiedetään asuneen Suomessa jo ennen jääkautta.

"On mahdollista, että siili on selvinnyt jääkaudesta jossakin puolella Suomea, sillä se on elänyt Suomessa jo ennen jääkautta. Ehkä siili ei olekaan vieraslaji, kuten sanotaan eläimistä tai kasveista, jotka eivät ole alkuperältään suomalaisia."

Itse pidin varsinkin kuvituksesta. Laila Nevakiven kuvitukset jaksavat aina ihastuttaa minua. Kirja on muutenkin ulkoisesti miellyttävä. Suuri kiitos oikeasta kluuttiselästä.

Tuula Nyström: Piikkipallo ihan pihalla
Kuvitus: Laila Nevakivi
Kustantaja: Maahenki 2017  


LUE MYÖS TÄMÄ:

Top 3 - Toukokuun nautittavimmat kirjat


  

Helsinki on täynnä designia

Tänään on Helsinki-päivä. Jo 60 vuotta helsinkiläiset ovat juhlistaneet kotikaupunkiaan kesäkuun 12. päivänä monenlaisin tapahtumin. Päivä kuuluu kaikille helsinkiläisille, olipa sitten syntyperäinen tai muualta muuttanut. 

Itselleni päivä on aina ollut tärkeä. Voin silloin erityisesti tuntea kotiseuturakkautta ja ylpeyttä juuristani. Olen viidennen polven helsinkiläinen niin isäni kuin äitinikin puolelta.

Helsingistä voi löytää valtavasti erilaisia puolia. Tämän päivän kirjassa tarkastellaan Helsinkiä designin ja muotoilun näkökulmasta. Hurraa Helsinki! Ikioma kaupunki on Karo Hämäläisen kirjoittama ja Salla Savolaisen kuvittama ylistyslaulu arjen muotoilulle.

Kirja kertoo perheestä, jonka mehukannu (Anja Juurikkalan Arabialle suunnittelema Heluna) menee pirstaleiksi aamupalapöydässä. Perhe suuntaa kirpputorille etsimään uutta kannua, mutta harhautuu matkan varrella mm. kasvitieteelliseen puutarhaan, Aleksis Kiven patsaalle, designkauppaan ja Ekbergin kahvilaan. Matkalla kaupungin halki perhe näkee kaupunkikuvassa monenlaisia esimerkkejä niin nykyajan kuin entisajan suunnittelusta.

Lopulta päästään Hietalahden torille kirpputoripöytiä kiertämään. Löytyy sieltä uusi kannukin.

"Torilla oli paljon vanhoja esineitä.
Oli kauniita...
...ja rumia.
Miksi tämä on kauniimpi kuin tuo?
Tämäpäs!
Rumempi.
Tuopas!
Makuasioista ei voi kiistellä!
Niistähän sitä voikin.
Jokaisella on oma näkemys siitä, mikä on kaunista."

Tämä on niitä lastenkirjoja, joihin äiti on hulluna, mutta tytär ei niinkään tykkää. Lapselle kirja on suoraan sanoen haastava. Varsinainen kertomus uutta kannua etsivästä perheestä on heppoinen eikä kovin selkeästi kirjoitettu. Sivut on ripoteltu täyteen infolaatikoita, jotka tarjoavat nippelitietoa matkan varrella näkyvistä esineistä, rakennuksista, niiden suunnittelijoista jne. 

Kirjaa on vaikea lukea niin, että lukisi infolaatikoita varsinaisen tarinan lomassa. Niitä on niin paljon, että ne katkovat juonta liiaksi. Välissä on aukeamia, joilla on pelkkiä infolaatikoita. Infolaatikoiden sisältö ei edes kiinnostanut viisivuotiastani.

Tulin siihen tulokseen, että kirja on hyvä tietokirja ja hakuteos vähän vanhemmille lapsille. Kertomuskirjana se ei oikein toimi. Salla Savolaisen kuvitus on ansiokas ja tarjoaa paljon tutkittavaa sellaiselle lapselle, joka jaksaa havainnoida kuvien yksityiskohtia.

Kirja tehtiin juhlistamaan Helsingin designpääkaupunkivuotta vuonna 2012. Samana vuonna tuli kuluneeksi 200 vuotta siitä, kun Helsingistä tuli Suomen pääkaupunki. 


Karo Hämäläinen: Hurraa Helsinki! Ikioma kaupunki
Kuvitus: Salla Savolainen
Kustantaja: Tammi 2012
3. painos

 

Helsinki-päivän vinkkejä

Joka vuosi kesäkuun 12. päivänä Helsinki täyttyy erilaisista tapahtumista ja ohjelmasta. Kyseinen päivä on nimittäin Helsinki-päivä eli Helsingin kunniaksi järjestettävä juhlapäivä. Huomenna Helsinki-päivää vietetään jo 60:nnen kerran. Alla on vinkkejä kirjoihin, kirjastoihin ja lukemiseen liittyvistä Helsinki-päivän tapahtumista.

Oppimisen Checkpoint

Helsingin seudun erilaiset oppijat ry:n (HERO) tiloissa Sörnäisissä voi tavata jättimäisen halittavan Luppo Lukunallen ja kouluttaa itselleen lukunallen omasta pehmolelusta. Koulutukseen osallistujat saavat mukaansa Lukunalle-kunniakirjan, nalle-kirjanmerkin ja Apu Juniori -lehden. Tavoitteena on kannustaa ja innostaa lapsia lukemisen pariin.

Kirjakahvilassa on tavattavissa neuropsykologi, jonka kanssa voi jutella vaikkapa luki- tai oppimisvaikeuksista ja tehdä oppimisvaikeuksista suuntaa antavan pikatestin.

Tapahtumassa annetaan myös lukineuvontaa matalalla kynnyksellä. Ohjelmasta kerrotaan tarkemmin täällä.

Espan lavalla

Tänä vuonna Espan lavan ohjelma on suunnattu lapsille. Kello 14:30 lavalla soittaa Aarne Alligaattori ja viidakkorumpu -yhtye, joka on tuttu myös yhtyeen kitaristin Macke Granbergin kirjoittamasta lastenkirjasta Aarne Alligaattori ja keikka Suomenlinnassa. 

Kello 17:30 lavalle nousee Susanna Haaviston Varamummo-kirjasta tuttu varamummo Ellen, joka on mummottomien mummo ja mummo niille, joiden mummo asuu kaukana.

Koko lasten Espan ohjelma löytyy täältä.

Päivälehden museossa

Pekka Töpöhäntä -näyttelyssä Päivälehden museossa vietetään kissamaista Helsinki-päivää. Luvassa on kissamaista askartelua ja teatteria. Laajasalon Huvilateatteri esittää päivän mittaan kolme kertaa (klo 11:30, 13 ja 14:30) Pekka Töpöhäntä -katkelmia. Pekka Töpöhäntä -hahmot ovat tavattavissa näyttelyssä myös esitysten välillä.

Lisätietoa näyttelystä ja esityksistä löytyy täältä.

Rikun kesäpihan avajaiset

Rikhardinkadun kirjaston sisäpihalle avautuva Kesäpiha avataan perinteiseen tapaan Helsinki-päivänä. Se toimii koko kesän ajan helsinkiläisten rentona hengähdystilana, jossa voi käväistä, oleskella tai osallistua tapahtumiin ja tekemisiin. Avajaispäivänä on luvassa ohjelmaa koko perheelle.

Lisää tapahtumasta löytyy täältä.

Ohjelmaa kirjastoissa

Kontulan kirjastossa järjestetään Helsinki-päivän tarrapaja, jossa pääsee tekemään itse tarran.

Oulunkylän kirjastossa pidetään Helsinki-päivän poistomyynti. Myynnissä on kirjoja ja CD-levyjä.

Keskustakirjasto Oodin edessä on mahdollisuus kokeilla uusia liikkumisen muotoja teemalla Helsinki liikkumaan!

Runoja ja musiikkia Villa Kiven huvilamiljöössä

Kirjailijatalo Villa Kivi Töölönlahden rannalla avaa ovensa Helsinki-päivänä runoista kiinnostuneille. Ohjelmassa on mm. stadilaista runoutta musiikiksi muotoiltuna ja valikoituja tekstejä nykyrunoilijoilta. Runopajassa voi kokeilla itse runojen kirjoittamista ja omia runoja pääsee myös esittämään open micissä. Tapahtumassa palkitaan vuoden 2019 helsinkiläiskirjailija.

Lisätietoa tapahtumasta löytyy täältä.