Tyttäreni taitaa olla Nukkumatin erityissuosiossa, sillä hänellä on erinomaiset unenlahjat. Hän on siis tietysti tänään perheemme unikeko - yhä nukkumassa. Toisin kuin vanhempansa hän ei tosiaan ole mikään aamuvirkku. Olen kuullut joidenkin vanhempien valittavan lastensa nousevan kukonlaulun aikaan, vaikka aikuisille uni vielä maittaisi. Sellaista ongelmaa meillä ei ole koskaan ollut. Tyttäreni ei ole milloinkaan herännyt aamulla ennen minua.
Kun olin lapsi, Pikku Kakkonen alkoi ja päättyi Nukkumatin esiintymisellä. Muistan jännittäneeni, millä kulkuvälineellä Nukkumatti sillä kertaa tulisi. Monenmoisten härvelien kyydissä hänet nähtiinkin.
Nukkumattia näytettiin Pikku Kakkosessa vuodesta 1973 aina 2000-luvun alkupuolelle asti. Jos minulta kysytään, soisin sen palaavan takaisin. Pidin siitä lapsena tosi paljon. Nukkumatin tunnuslaulua olen laulanut tuutulauluna tyttärelleni.
Juhlavuoden kunniaksi esittelen Nukkumatista kertovan kirjan Meidän oma Nukkumatti - Nukkumatti maailmalla. Kirjaa on meillä luettu iltasatukirjana jo tyttären taaperoajoista asti.
Kyseessä on pahvisivuinen katselukirja, jossa Nukkumatti seikkailee eri maiden lasten luona unihiekkaa heittämässä. Jokaisella sivulla on johonkin maahan liittyvä valokuva nukkehahmoista ja sen alla on kuvaan liittyvä lyhyt värssy.
"Hawaijilla Leila laulaa ja ukulele soi,
laulun lainehilla unihiekkaa heittää voi."
Nukkumatti käy mm. Venäjällä, Vietnamissa ja Keniassa. Lapissa hän ihastelee kesäajan yötöntä yötä.
Pari häiritsevää kohtaa kirjassa on. Ihmettelen, miksi intiaanikylän lapsilla on vaaleat hiukset. Kun Nukkumatti vilkuttaa Kaukoidän lapsille lentävältä matoltaan, muistuttaa kuva mielestäni enemmän Lähi-itää. Siitä huolimatta kirja on ihana ja vastaa nostalgian kaipuuseeni.
Onko teillä lapsuusmuistoja Nukkumatista?
Meidän oma Nukkumatti. Nukkumatti maailmalla.
© 2007, MDR, rbb and Telepool
Licensed by Telepool
Published at Tessloff Verlag, Nuremberg, Germany
Suomenkielinen laitos: © 2007, CN Publishing, Helsinki, Finland
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti