Naistenviikko: Tiina saa uuden nuken

Perustuen niin omiin kokemuksiin lapsuudessani kuin tyttäreni tuttavapiirin seuraamiseen voin jakaa tytöt karkeasti kolmeen ryhmään. On rakastavia äitejä, jotka hoivaavat nukkelapsiaan hellästi. On raisuja tyttöjä, joiden nukeille tuntuu jatkuvasti käyvän huonosti. Ja on välinpitämättömiä tyttöjä, jotka nukkejen sijaan valitsevat mieluummin muuta puuhaa.

Minä ja tyttäreni kuulumme ilman muuta ensimmäiseen ryhmään. Olemme nukkelasten väsymättömiä hoivaajia. Ehkä tästä seikasta johtuen monella tapaa vanhentuneen oloinen kirja Tiinan uusi nukke yhä vetoaa meihin.

Lapsuudestani peräisin oleva kirja on ilmestynyt Tammen kultaiset kirjat -sarjassa. Teksti on Lois Meyerin ja kuvitus Ruth Sandersonin.

Kirja kertoo pienestä Tiina-tytöstä, joka asuu maalla entisinä aikoina – aikoina, jolloin naiset käyttivät vielä pitkiä puhvihihaisia mekkoja ja autot näyttivät pikemminkin automobiileilta kuin nykyajan autoilta ja jolloin lapsilla oli hyvin vähän leluja. Tiinalla on pallo, hyppynaru, hernepussi ja räsynukke, jonka äiti on ommellut.

Tiina ja Lulu-nukke ovat erottamattomat. Tiina hoivaa nukkeaan, kertoo sille salaisuutensa ja nukkuu se kainalossaan.

Eräänä päivänä Tiinan pihaan saapastelee hieno herra, joka on jäänyt tienposkeen autonsa rikkouduttua. Tiinan isä lainaa miehelle työkaluja ja auttaa auton korjaamisessa. Mies on tästä niin hyvillään ja kiitollinen, että palaa seuraavana päivänä mukanaan lahja Tiinalle.

"Paketissa oli posliininukke, jolla oli siniset sulkeutuvat silmät, keltaiset hiukset ja punaiset posket ja huulet.
   Sen mekko oli helminapein koristeltua vaaleanpunaista silkkiä ja kengät oikeaa nahkaa.
   Tiina tuskin uskoi silmiään. – Voi miten ihana! Minulla ei ole ikinä ollut oikeaa kaupasta ostettua nukkea. Voi kiitos!"

Vanha räsynukke saa jäädä syrjään, kun Tiina ryhtyy hoivaamaan uutta nukkeaan. Mutta mitä hienompi nukke, sen enemmän huolta se tuottaa pikkuäidille. Täytyy varoa, etteivät sen silkkiset vaatteet likaannu tai huulet naarmuunnu, eikä sitä tietenkään uskalla viedä mukanaan puunoksalle, josta se voisi pudota.

Ennen pitkää Tiina toteaa, että vanhassa vara parempi. Kaunis kaupasta ostettu nukke saa istua Tiinan huoneen nurkassa ja vanha kunnon Lulu pääsee taas pikkuäitinsä kainaloon.

Alkuteos The Store-Bought Doll ilmestyi Little Golden Books -sarjassa vuonna 1983. Itse olisin kuvitellut tarinan olevan peräisin paljon kaukaisemmalta ajalta. Englanninkielisessä laitoksessa sanotaan, että kertomus on "adapted from the story by Clara Louise Grant". Ilmeisesti tässä viitataan Clara Louise Grantin kertomukseen Ukelele and Her New Doll, joka ilmestyi Little Golden Books -sarjassa vuonna 1951.

Tummaihoinen Ukelele asuu Polynesiassa ruokokattoisessa majassa. Hän leikkii päivittäin puisella nukellaan, jonka isä on hänelle tehnyt. Eräänä päivänä hän saa saarella vierailevilta eurooppalaisilta kauppiailta lahjaksi hienon posliininuken, jolla on pehmeä vartalo ja oikeat hiukset. Ukelele on innoissaan, mutta huomaa sitten, että uutta nukkea on pideltävä hyvin varovaisesti. Sitä ei voi kylvettää simpukankuoriammeessa eikä laittaa hiekkataloon. Niinpä Ukelele palaa pian leikkimään vanhalla puunukellaan.

On mielenkiintoista, että Grantin tarinasta on 1980-luvulla päätetty vääntää uusi, valkoisten maailmaan sijoittuva versio. Ilmeisesti kolonialismin jäljet oli hävitettävä lasten silmiltä.


Lois Meyer: Tiinan uusi nukke
Kuvitus: Ruth Sanderson
Englanninkielinen alkuteos: The Store-Bought Doll
Suomennos: Pirjo Rintakoski
Tammen kultaiset kirjat 166
Kustantaja: Tammi 1985

Osallistun postauksella Tuijatan naistenviikkohaasteeseen