"Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu."
(Nocturne, Eino Leino 1903)
Tänään on Eino Leinon, runon ja suven päivä. Miten ihania mielleyhtymiä siitä minulle herääkään! On kuitenkin ollut hankala keksiä, miten markkinoisin tätä päivää tyttärelleni S:lle, joka ei ole koskaan innostunut runoista. Olen etsinyt pitkään kirjaa, joka voisi saada hänet kiinnostumaan runoteemasta. Ja löytyihän sellainen.
S on jostain syystä tällä hetkellä kovasti innoissaan Heinähatusta ja Vilttitossusta. Sinikka ja Tiina Nopolan tuotantoon kuuluu myös teos nimeltään Heinähattu ja Vilttitossu runoilijoina. Nappasin sen meille mukaan kesälomamatkan piristykseksi.
Lähes välittömästi kirja innoittikin S:ää miettimään omaa runoa. Vaikka hän nopeasti päätyikin siihen, että sepittää sittenkin mieluummin sadun kuin runon, oli mahtavaa, että kirjan ansiosta pääsimme ensimmäistä kertaa todella keskustelemaan runoudesta.
Kirjan alkupuoli soveltuu melkeinpä oppitunniksi siitä, mitä runo on.
"– Mikä on runo? Vilttitossu kysyi.
Heinähattu katsoi Vilttitossua säälivästi. Se ei tiedä mitään, Heinähattu ajatteli.
– Runo... siinä on usein jokin kielikuva, äiti selitti. – Esimerkiksi: kuu peilasi itseään järven pinnassa.
– Kuu peilasi? Vilttitossu ihmetteli. – Mistä se peilin sai?
– Katsos, Vilttitossu, runossa kuukin voi peilata, äiti kertoi. – Runossa voi vaikka sisilisko tanssia ja hevonen puhua ja lammas laulaa. Runossa kaikki on mahdollista."
"– Ei se ole valmis vielä pitkään aikaan, Heinähattu totesi. – Siihen tulee loppusointu.
– Mikä se on? Vilttitossu kysyi.
– Se on riimi, äiti selitti. – Niin kuin 'piiri pieni pyörii, lapset siinä hyörii'. Tai 'oli kerran ukko, jolla oli kukko'."
Hanna-äiti on lukenut lehdestä runokilpailusta. Hänestä se on loistava mahdollisuus Heinähatulle ja Vilttitossulle paneutua johonkin kehittävään harrastukseen sen sijaan, että nahistelevat keskenään.
Heinähattu innostuu ajatuksesta ja paneutuu runoonsa ajatuksella. Vilttitossu huitaisee pienen runon ja jatkaa sitten muita puuhiaan.
Kun saapuu tieto, että Heinähatun runo on voittanut, Vilttitossu on kateellinen ja ihmeissään. Miten niin tylsä runo voi voittaa? Ei lainkaan kakka-pieru-huumoria. Runoa täytyy vähän parannella, ennen kuin kuuluisa runoilija Mielikki Arhippainen lukee sen kaikelle kansalle palkintojuhlassa.
Vilttitossun puuttuminen asiaan aiheuttaa pahaa mieltä ja sekaannusta. Ehkäpä kaikki saadaan vielä korjattua Mielikki Arhippaisen ystävällisellä avustuksella.
Sinikka & Tiina Nopola: Heinähattu ja Vilttitossu runoilijoina
Kuvitus: Salla Savolainen
Kustantaja: Tammi 2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti