Mintun mummo aikoo leipoa raparperipiirakan. Hän pyytää Minttua ja Villeä hakemaan kasvimaalta raparperin varsia. Vaan raparperia ei löydykään. Pelkät lehdet lojuvat maassa.
Minttu ja Ville ryhtyvät salapoliiseiksi ja alkavat selvittää, mitä raparperin varsille on tapahtunut. Olisiko orava tarvinnut raparperia sateenvarjokseen? Tai olisiko hiirillä, siileillä, lokeilla tai mummon kanoilla ollut tarvetta raparperille?
"- Mummo! Kirahvi on varmasti syönyt meidän raparperin varret! Minttu selittää mummolle.
- Eivät kirahvit syö raparperia, vaan lehtiä korkeista puista, mummo kertoo. - Sitä paitsi kirahvit asuvat Afrikassa. Suomessa niitä ei ole."
Vaan mikä on tuo ihana tuoksu kuistilla? Liittyykö se jotenkin arvoituksen ratkaisuun?
Tätä kirjaa lukiessa kannattaa varata raparperia käden ulottuville, sillä vesi herahtaa takuulla kielelle jokaiselle raparperin ystävälle.
Maikki Harjanteen luoma Minttu-hahmo on ihastuttanut ja viihdyttänyt suomalaislapsia jo vuodesta 1978 alkaen, yli 40 vuotta siis. Muistan Minttu-kirjat omasta lapsuudestani, mutta olen todenteolla lämmennyt niille vasta aikuisiällä. Nyt osaan huomata kirjojen arkisuudessa piilevän kauneuden. En ihmettele, miksi Minttu-kirjat nähdään jo lastenkirjallisuutemme klassikoina.
Ihanaa, ettei Harjanne ole vieläkään kyllästynyt Minttuun. Otamme tyttäreni kanssa riemulla vastaan jokaisen uuden tarinan, joka ilmestyy.
Maikki Harjanne (teksti ja kuvat): Minttu ja raparperivaras
Kustantaja: Otava 2019
LUE MYÖS TÄMÄ:
Mintun syntymäpäivät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti