Sekä minä että Maikki Harjanteen luoma Minttu
vietämme syntymäpäivää juhannuksen tuntumassa. Sen kunniaksi esittelyssä
on tänään Mintun syntymäpäivät. Teksti ja kuvat ovat Maikki
Harjanteen.
Syntymäpäivä saa Mintun mietiskelemään menneitä. Millainen sää oli, kun hän syntyi? Milloin hän oppi kävelemään tai ajamaan ilman apupyöriä?
"Minttu syntyi juhannusaattona Suomen lippujen liehuessa ja juhannuskokkojen syttyessä. Koirat eivät haukkuneet eivätkä hevoset hirnuneet. Oli ihan rauhallista."
Syntymäpäivä taitaa jännittää Minttua, sillä edellisenä yönä hän näkee levotonta unta, jossa hän seikkailee suden kanssa.
Syntymäpäivä taitaa jännittää Minttua, sillä edellisenä yönä hän näkee levotonta unta, jossa hän seikkailee suden kanssa.
Synttärikakkua leipoessa Mintun päähän pälkähtää ajatus: " - Äiti, mitä jos kukaan ei tule juhliin?"
Muistan, miten tylsältä lapsena tuntui
syntymäpäivän sijoittuminen juuri juhannuksen alle. Kaverit olivat
yleensä jo lähteneet maaseudulle juhannuksen viettoon. En muista koskaan
järjestäneeni kaverisynttäreitä, koska kukaan ei ollut enää
kaupungissa. Elin lapsuuteni aikana, jolloin Helsinki vielä
hiljeni ja tyhjeni juhannuksena. Lähdimme yleensä itsekin
juhannukseksi maalle Hämeen kauniisiin maisemiin.
Mintun juhliin vieraita kuitenkin tulee. Heillä on Mintulle lahja, jollaisesta minäkin ilahtuisin:
"Mintun perhe ja ystävät ovat suunnitelleet ja harjoitelleet Mintulle syntymäpäivälahjaksi vauhdikkaan esityksen. Isä esittää kuningasta, mummo possua, Eiko kissapelleä, Ukko vihreäkorvaista kopsua ja Ville vompattia."
Nykyisin olen sitä mieltä, että aineettomat lahjat olisivat parhaita lahjoja. Lapsena kylläkin arvostin enemmän konkreettisia paketteja. Synttäreiden sijoittumisessa juhannuksen alle oli se hyvä puoli, että lahjoja sai melko tarkalleen puolen vuoden välein: jouluna ja juhannuksen alla. Niin lahjojen odotus ei venynyt koskaan liian pitkäksi.
Lapsena en kauhean paljon välittänyt Minttu-kirjoista. Olen alkanut arvostaa niitä enemmän vanhemmalla iällä. Luulen, että syy oli kirjojen ulkoasussa. Aukeamat olivat lapsen makuun liian valkoisia.
"Mintun perhe ja ystävät ovat suunnitelleet ja harjoitelleet Mintulle syntymäpäivälahjaksi vauhdikkaan esityksen. Isä esittää kuningasta, mummo possua, Eiko kissapelleä, Ukko vihreäkorvaista kopsua ja Ville vompattia."
Nykyisin olen sitä mieltä, että aineettomat lahjat olisivat parhaita lahjoja. Lapsena kylläkin arvostin enemmän konkreettisia paketteja. Synttäreiden sijoittumisessa juhannuksen alle oli se hyvä puoli, että lahjoja sai melko tarkalleen puolen vuoden välein: jouluna ja juhannuksen alla. Niin lahjojen odotus ei venynyt koskaan liian pitkäksi.
Lapsena en kauhean paljon välittänyt Minttu-kirjoista. Olen alkanut arvostaa niitä enemmän vanhemmalla iällä. Luulen, että syy oli kirjojen ulkoasussa. Aukeamat olivat lapsen makuun liian valkoisia.
Tyttäreni näytti pitävän kirjasta. Hän ihasteli erityisesti kuusikerroksista syntymäpäiväkakkua ja kiinnostui Mintun sadunomaisen susiunen kuvituksesta.
Mukavaan hyvänmielen synttäritunnelmaan kirjan avulla taatusti pääsee.
Maikki Harjanne (teksti ja kuvat): Mintun syntymäpäivät
Kustantaja: Otava 2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti