Onneksi nykyaikana löytyy paljon lastenkirjoja, jotka puhuttelevat niin lasta kuin aikuista ja usein hyvin eri tasoilla. Veera Salmen kirjoittama ja Matti Pikkujämsän kuvittama Sorsa Aaltonen ja lentämisen oireet on hyvä esimerkki tällaisesta kirjasta. Se sai pääni kuhisemaan ajatuksia.
Sorsa Aaltonen on elämässään ei-niin-menestynyt pullasorsa. Muiden lintujen seurassa se on vetäytyvä ja hiljainen. Ei sen jutut ketään kiinnostasikaan, sillä Sorsa Aaltonen ei ole tehnyt mitään eikä käynyt missään. Se pelkää lentämistä ja lääkäriä, mutta unelmoi lentämisestä ja etelästä. Se ihailee joutsenten sulokasta tanssia. Se käy katselemassa joutsenia rannassa salaa puun takana piileskellen keittiöverhosta tekemäänsä joutsenhameeseen pukeutuneena.
Eräänä päivänä tapahtuu jotain, joka saa Sorsa Aaltosen suuntaamaan lääkäriin, vaikka sitä hirvittääkin. Lääkäri antaa nimen sen oireille: lentämisen oireet. Se kuulostaa upealta! Parannuskeinokin on yksinkertainen: lentämään oppii lentämällä.
Sorsa Aaltonen ryhtyy määrätietoisesti vahvistamaan siipilihaksiaan. Joutsenten lähdettyä etelään se uskaltautuu itse rantaveteen tanssimaan. Pian se huomaa puun takana jonkun katselevan itseään. Se kutsuu aran sorsan mukaan tanssiin, ja lopulta kaksikko kohoaa uljaasti taivaalle ja suuntaa kaukomaille.
Lukiessani tyttärelleni tätä mukavaa lintutarinaa itsensä voittamisesta ja unelmien tavoittelusta aivoni kehittelivät omaa tulkintaa kertomuksesta. Nyt on tilaisuus päästä kurkistamaan pääni sisään. Seuraavaksi on luvassa lainauksia kirjasta ja omaa tajunnanvirtaani tekstistä. Jos haluat mieluummin ensin muodostaa oman käsityksen kirjasta, kannattaa lopettaa lukeminen tähän.
"Maanantaisin, tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin Sorsa Aaltonen meni pullajonoon, Sieltä saivat päivän pulla-annoksen sellaiset linnut, joiden unelmista ei ollut tullut totta."
Miten hienosti sanottu! Tulee mieleen Hurstin ja Pelastusarmeijan leipäjonot Kalliossa. Nämä linnut voisivat olla tyyppejä Kallion kaduilta. Itse asiassa tunnistan tässä koko kertomuksessa Kallion hengen. Eikös Veera Salmen Puluboi asu samoilla huudeilla? Hakaniemen torilla. Täytyykin googlata, asuuko Veera Salmi itse Kalliossa. [Googlasin myöhemmin. Asuu Otavan mukaan Kalliossa.]
"Linnut aloittivat tanssin. Ne venyttivät hitaasti kaulaansa, ne kaarsivat kaulansa alas.
Ne käänsivät nokkaansa kohti taivasta, ja käänsivät nokkaansa alas.
Sorsa Aaltonen huokasi puun takana ja toisteli joutsenten liikkeitä."
Jos Sorsa Aaltonen asuu Kalliossa, se käy varmaan Töölönlahdella katselemassa joutsenia. Juuri siellä Oopperan kupeessa voisi kuvitellakin näkevänsä ihanaa tanssia.
"Nyt kiukusta sisuuntunut Sorsa Aaltonen suuntasi lääkäriasemalle, vaikka lääkäri sitä ihan hirveästi hirvittikin."
Fobiat rajoittavat tämän sorsan elämää. Se saattaa olla myös vähän masentunut, kun ei pysty ponnistamaan pois pullajonosta. Ehkä se pelkää lääkäriä juuri siksi, että se tajuaa tarvitsevansa ammattilaisen apua, mutta ei ole aiemmin ollut valmis muutokseen.
"[Lääkäri] kuulosteli pum pada pum pum pum Sorsan pelokkaasti pamppailevaa sydäntä ja totesi totisena:
- Lentämisen oireet."
"Nyt Sorsa Aaltonen oli ihmeissään. Lentämisen oireet. Miten upealta se kuulosti!"
Paranemisprosessin kannalta on tosi tärkeää, että saa diagnoosin, nimen oireilleen. Asiaa on helpompi lähteä työstämään, kun tietää, mistä todellisuudessa on kyse.
"Keskiviikon ja torstain sorsa jumppasi ja vahvisti lihaksiaan. Se lauloi käheästi kväh kväh kväh ja venytteli kaulaansa vetreäksi. Pyöritti olkiaan ja heilutti siipiään."
Mahtavaa, että tää sorsa lähtee niin määrätietoisesti kehittämään itseään. Kenenkään ei tarvitse tyytyä osaansa, vaan aina on mahdollista kehittyä. Itseään kehittämällä voi saada sen elämän, josta haaveilee. Tietysti se vaatii ponnisteluja.
"- Helou! Sorsa Aaltonen huusi. - Tule tänne.
Toinen sorsa käveli ujosti rantaan ja hypähti kevyesti veteen. Ne katsoivat toisiinsa, totesivat olevansa aika samanlaisia, ja jatkoivat tanssia."
Okei, näähän on molemmat urossorsia. Siitäkö tässä siis oli kyse? Että Sorsa Aaltosen kamppailu oman sukupuoli-identiteettinsä kanssa oli saanut sen tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi?
"- Katsokaas! Ketkä lentävät tuolla noin upeasti, kiitävät kuin koneet? kysyi talonmiehen Ankka.
Kaikki kääntyivät katsomaan kohti taivasta. Siellä kaksi sorsaa lensi kohti aurinkoa."
Mahtavaa, miten itsensä löytäminen ja unelmiensa todeksi eläminen saavat Sorsan kukoistamaan. Kun on itse iloinen ja onnellinen, sillä ei oikeasti ole kauheasti väliä, mitä muut ajattelevat.
Veera Salmi: Sorsa Aaltonen ja lentämisen oireet
Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Kustantaja: Otava 2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti