Satu meni saunaan

Kesälomalla suuri osa suomalaisista päässee kunnon puulämmitteiseen saunaan. Löylyt tuntuvat siellä aivan erilaisilta kuin kaupunkiasunnon ahtaassa sähkösaunassa.

Kesäajan lukemistoomme kuuluu Maria Vuorion kirjoittama ja Marjo Nygårdin kuvittama Satu meni saunaan. Kirjan päähenkilö on Satu, joka auttelee saunatonttua saunalla ja pääsee kurkistamaan saunatontun kamariin. 

Saunatonttu on pitänyt huolta saunasta ja viereisestä pesutuvasta jo sata vuotta. On siinä puuhaa. Satu tulee ajatelleeksi, että tontulla olisi helpompaa, jos saunassa olisi sähköt.

"- Sähköt! vanha saunatonttu järkyttyi. Se katsoi Satua vavisten, silmät tuohtumuksesta levällään. Viisikymmentä vuotta sitten saunaan ja pesutupaan oli asennettu kattoon sähkölamput. Oli siinä ollut saunatontulla sulattelemista ja uuden oppimista. Sähkö oli sen mielestä hyvin outo ja pelottava asia. Nyt se oli jo tottunut himmeisiin kattovaloihin, mutta ajatus sähkökiukaasta ja pesutupaan tulevasta kuumasta vesijohtovedestä oli saunatontusta sentään liikaa. Kyllä saunarakennuksessa kuului tulen räiskähdellä ja savun nousta piipusta taivaalle."

Saunatonttu kuuluu saunatonttujen kiltaan, jossa on jäsenenä tonttuja mitä erilaisimmista saunoista. Satu kiinnostuu savusaunasta. Sellaisessa hän ei ole koskaan käynyt. Saunatonttu vie hänet tapaamaan savusaunatonttua, joka onkin juuri saunanlämmityspuuhissa. Sadun norkoillessa saunalla naapurin täti näkee hänet ja kutsuu mukaan saunaan. Satu pääsee maistamaan löylyjä kunnon savusaunassa.

Sitä ennen hän on ennättänyt tavata liudan sähkösaunatonttuja, jotka ovat tulleet hakemaan neuvoja puu- ja savusaunojen lämmitykseen. He ovat nimittäin lähdössä isäntäperheidensä kanssa kesämökeille. Satu on luullut, että ihmiset lämmittävät itse omat saunansa, mutta saunatontut katsovat myhähdellen toisiaan. "Kunnon saunaan kuuluu saunatonttu."

Saunatonttu oli lapsuuteni saunassakin. Lapsena saunoin taloyhtiössämme sijainneessa saunassa, joka lämpeni suurella kaasukiukaalla. Jykevät kiviportaat nousivat ylös lauteille. Jossain siellä portaikon ja kiukaan välisessä hämärässä nurkkauksessa tonttu asusteli. Joka lauantai yritin nähdä siitä edes vilauksen, mutta se oli liian vikkelä.

Kuten tyttäreni tietää, nykyisessä sähkösaunassamme asuu myös tonttu. Sen nimi on Talvikki, ja jossain lauteiden alla on ovi sen pieneen kotikoloon. Talvikki ei itse asiassa ole saunatonttu vaan kotitonttu, vaikka se saunassa asustaakin.

Toissa jouluna annoin tyttärelleni lahjaksi valmistamani valokuvakirjan tonttu Talvikin puuhista. Kirjassa on kuva tonttuovesta, mutta kuten kirjassa mainitaan, ovea ei näe kovin helposti, ja jos sitä etsii, se tuntuu pysyvän piilossa.

Ovi tonttu Talvikin kotikoloon

Tonttu Talvikki pyykkihommissa

Majaileeko teidän saunassanne tonttu?   


Maria Vuorio: Satu meni saunaan
Kuvitus:  Marjo Nygård
Kustantaja: Tammi 2012 


VINKKI

Mieleeni tulee pari muutakin sauna-aiheista kuvakirjaa: 

• Lauri Hirvonen: Inka ja saunaflamingo, Kustannus-Mäkelä 2016 
• Irja-Kaisa Vierula & Urpo Huhtanen: Saunatonttu muuttaa, Lasten oma kirjakerho 1978

Alakoululaisille sopii lastenromaani, jossa tontut ovat huolissaan puusaunojen vähentymisestä Suomessa:

• Meri Savonen & Sirja Iisakka: Tonttulapset ja ketuilla ratsastavat vieraat, Saarni-kirjat 2011