Leikitään saunaa!

Leikki on valtavan suuri osa lapsen elämää. Siihen nähden ilmestyy hämmästyttävän vähän lastenkirjoja, jotka kuvaisivat suoraan leikkimistä ja leikin kulkua.

Elina Pullin kirjoittama ja Minna Mäkipään kuvittama Saunasankarit (Aviador 2020) on loistava kuvaus lasten saunaleikistä.

Eevi, Isla ja Luca päättävät leikkiä saunaa. Lastenhuoneeseen pystytetään sauna lauteineen. Kiuas on syntynyt kekseliäästi pahvilaatikosta, ja polttopuiksi sopii korillinen vessapaperirullia. Lämpömittarikin on piirretty ja kiinnitetty seinälle.

Sitten lähdetään pakkaamaan saunakassit. Mitä saunassa tarvitaan? Pyyhe, kylpytakki, vaihtovaatteita, ämpäri, pesuainetta, hiusharja, laudeliina, vesipullo, amme, vesileluja... Ystävykset päättävät mennä saunaan uimapuvuissa. Ehkä kuvituksessa ei haluttu esittää nakuja lapsia.

Kolmikko eläytyy leikkiin niin täysin kuvitusta myöten, että kuusivuotiaani tarkisti vähän väliä, että ei kai ne oikeasti menneet saunaan.

"— Kivaa! Luca hihkaisee ja vetää ammetta kohti huoneen nurkkaa, jossa saunan on sovittu olevan. Isla uppoutuu leikkiin niin, että näkee jo mielessään pesuhuoneen kaakelit ja myös löylyhuoneen."

Sauna ei olisi sauna ilman saunatonttua. Kirjassa tavataan hiippalakkinen, valkopartainen ukko, jota kutsutaan saunasankariksi. Ukolla on paljon sanottavaa saunomisesta. Kuusivuotiaani hämmästeli, miksi saunatonttu puhui riimein.

Saunasankarin suuhun on laitettu muun muassa tällainen opettavainen ajatus:

"— Hitaasti liiku jokainen tuuma,
on kiuas iholle liian kuuma.
Kiukaasta pysy kaukana,
voi tulla pipipaukama."

Lorujen ystäviä varten saunatontun värssyt on kerätty kirjan loppuun lorukorteiksi, joiden kopiointi omaan käyttöön on sallittua. 

Kirjan lopussa on myös saunasankarikunniamerkki, jonka voi kopioida ja värittää ja kiinnittää rintaan. Tytär halusi ehdottomasti piirtää oman kunniamerkin.

Eevin, Islan ja Lucan leikin kautta saunominen tulee monelta kantilta tutuksi. Kirjaahan voisi käyttää vaikkapa oppaana maahanmuuttajille. Tosin Saunasankarin riimit voivat olla vähän vaikeasti avautuvia heikommin suomea osaavalle.

Saunasankarit
Teksti: Elina Pulli
Kuvitus: Minna Mäkipää
Kustantaja: Aviador 2020

Tyttö ja mummi mökillä Suomen suloisessa kesässä

Koivut vihannoivat ja Suomen suvi näyttäytyy kauniina Lauri Hirvosen kuvakirjassa Inka ja saunaflamingo (Kustannus-Mäkelä 2016).

Kirja on kertomus kesäisistä lomapäivistä mökillä. Samalla se on mitä suurimmassa määrin kertomus pienen Inka-tytön ja hänen mumminsa suhteesta.

Suloista lomatunnelmaa varjostaa vähän se, että Inkan rakas pehmojääkarhu Höttö Nuoskanen on kadonnut. Onneksi mummin kanssa on niin hauska viettää aikaa, ettei Inka pahemmin ehdi surra.

Sitä paitsi Inka osaa ja jaksaa olla kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvasta, kuten mistä sade tulee. Onko sauna tehty oikeista puista? Mitä järven pohjassa on? Kuinka isoja ötököitä voi olla?

Myös tarinat vanhoista ajoista kiinnostavat, varsinkin mummin kertomat.

"Inka loikkaa patjalle.

'Kerro joku juttu', hän pyytää.

Näistä hetkistä Inka pitää. Mummilla on ihan hullut jutut. Kun se oli lapsi, niin oli kaikkea hassua. Niin kuin karanneita lehmiä ja televisioita, joissa ei ollut ollenkaan värejä."

Kirja on suloinen muistutus siitä, kuinka tärkeä ja merkityksellinen lapsen ja isovanhemman suhde voi olla.

Tyttäreni S on ollut mummunsa kanssa hyvin läheinen syntymästään saakka, ja he ovat tavanneet vähintään kerran viikossa — kunnes tuli korona. Viime viikolla S tapasi mummun ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun alun. Vaikka ikävä oli varmasti ollut kova molemmin puolin, yhdessäolo jatkui luontevasti kuin taukoa ei olisi ollutkaan.

Inka ja saunaflamingo kuuluu meillä joka kesäiseen lukemistoon. Se on ihana kesäkirja, jossa ainoastaan kirjan nimi vähän häiritsee. Saunaflamingo-sana on poimittu kirjan yhdestä yksittäisestä kohtauksesta, eikä välttämättä sovi kovin hyvin kuvailemaan koko kirjaa.

Inka on sittemmin seikkailut myös kirjassa Inka ja kutitustiikeri (Kustannus-Mäkelä 2017). Syksyllä ilmestyy kolmas Inka-kirja Inka ja unikerttu. Siinä Höttö-jääkarhu on taas jäänyt omille teilleen, ja mummilassa yökylässä oleva Inka kaipaa sitä kovasti.

Lauri Hirvonen (teksti ja kuvat): Inka ja saunaflamingo

Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2016

Pieni Helmet-lukuhaaste 2020 
Merkitsen kirjan listallemme kohtaan 23 "kirjassa on isovanhempia". Ukki tosin vilahtaa tässä kirjassa vain silloin, kun ukin ja mummin auto kurvaa mökin pihaan. On ollut ihmeellisen hankalaa löytää kuvakirjaa, jossa olisi molemmat isovanhemmat. Syksyllä ilmestyvässä Inka ja unikerttu -kirjassa ukki taitaa saada vähän suuremman roolin.

Satu meni saunaan

Kesälomalla suuri osa suomalaisista päässee kunnon puulämmitteiseen saunaan. Löylyt tuntuvat siellä aivan erilaisilta kuin kaupunkiasunnon ahtaassa sähkösaunassa.

Kesäajan lukemistoomme kuuluu Maria Vuorion kirjoittama ja Marjo Nygårdin kuvittama Satu meni saunaan. Kirjan päähenkilö on Satu, joka auttelee saunatonttua saunalla ja pääsee kurkistamaan saunatontun kamariin. 

Saunatonttu on pitänyt huolta saunasta ja viereisestä pesutuvasta jo sata vuotta. On siinä puuhaa. Satu tulee ajatelleeksi, että tontulla olisi helpompaa, jos saunassa olisi sähköt.

"- Sähköt! vanha saunatonttu järkyttyi. Se katsoi Satua vavisten, silmät tuohtumuksesta levällään. Viisikymmentä vuotta sitten saunaan ja pesutupaan oli asennettu kattoon sähkölamput. Oli siinä ollut saunatontulla sulattelemista ja uuden oppimista. Sähkö oli sen mielestä hyvin outo ja pelottava asia. Nyt se oli jo tottunut himmeisiin kattovaloihin, mutta ajatus sähkökiukaasta ja pesutupaan tulevasta kuumasta vesijohtovedestä oli saunatontusta sentään liikaa. Kyllä saunarakennuksessa kuului tulen räiskähdellä ja savun nousta piipusta taivaalle."

Saunatonttu kuuluu saunatonttujen kiltaan, jossa on jäsenenä tonttuja mitä erilaisimmista saunoista. Satu kiinnostuu savusaunasta. Sellaisessa hän ei ole koskaan käynyt. Saunatonttu vie hänet tapaamaan savusaunatonttua, joka onkin juuri saunanlämmityspuuhissa. Sadun norkoillessa saunalla naapurin täti näkee hänet ja kutsuu mukaan saunaan. Satu pääsee maistamaan löylyjä kunnon savusaunassa.

Sitä ennen hän on ennättänyt tavata liudan sähkösaunatonttuja, jotka ovat tulleet hakemaan neuvoja puu- ja savusaunojen lämmitykseen. He ovat nimittäin lähdössä isäntäperheidensä kanssa kesämökeille. Satu on luullut, että ihmiset lämmittävät itse omat saunansa, mutta saunatontut katsovat myhähdellen toisiaan. "Kunnon saunaan kuuluu saunatonttu."

Saunatonttu oli lapsuuteni saunassakin. Lapsena saunoin taloyhtiössämme sijainneessa saunassa, joka lämpeni suurella kaasukiukaalla. Jykevät kiviportaat nousivat ylös lauteille. Jossain siellä portaikon ja kiukaan välisessä hämärässä nurkkauksessa tonttu asusteli. Joka lauantai yritin nähdä siitä edes vilauksen, mutta se oli liian vikkelä.

Kuten tyttäreni tietää, nykyisessä sähkösaunassamme asuu myös tonttu. Sen nimi on Talvikki, ja jossain lauteiden alla on ovi sen pieneen kotikoloon. Talvikki ei itse asiassa ole saunatonttu vaan kotitonttu, vaikka se saunassa asustaakin.

Toissa jouluna annoin tyttärelleni lahjaksi valmistamani valokuvakirjan tonttu Talvikin puuhista. Kirjassa on kuva tonttuovesta, mutta kuten kirjassa mainitaan, ovea ei näe kovin helposti, ja jos sitä etsii, se tuntuu pysyvän piilossa.

Ovi tonttu Talvikin kotikoloon

Tonttu Talvikki pyykkihommissa

Majaileeko teidän saunassanne tonttu?   


Maria Vuorio: Satu meni saunaan
Kuvitus:  Marjo Nygård
Kustantaja: Tammi 2012 


VINKKI

Mieleeni tulee pari muutakin sauna-aiheista kuvakirjaa: 

• Lauri Hirvonen: Inka ja saunaflamingo, Kustannus-Mäkelä 2016 
• Irja-Kaisa Vierula & Urpo Huhtanen: Saunatonttu muuttaa, Lasten oma kirjakerho 1978

Alakoululaisille sopii lastenromaani, jossa tontut ovat huolissaan puusaunojen vähentymisestä Suomessa:

• Meri Savonen & Sirja Iisakka: Tonttulapset ja ketuilla ratsastavat vieraat, Saarni-kirjat 2011