Suuntasimme paloasemalle, sillä paloasemalla käynti kuului perinteisesti Helsinki-päivään jo omassa lapsuudessani. Valitsimme Erottajan paloaseman, koska siellä on myös Palomuseo ja korkea torni, josta on loistavat näköalat Helsingin yli.
Ihmisiä oli paljon liikkeellä. Lapset jonottivat päästäkseen kipuamaan paloauton kyytiin. Soittokunta viihdytti yleisöä kauniilla soitannallaan.
S oli pettynyt, kun paloasemalla ei ollutkaan palokoiraa. Amerikkalaiseen viihteeseen nojautuen hän oli luullut, että kaikilla paloasemilla on dalmatialainen palokoirana. Mutta onneksi sentään jaossa olleissa Stadin brankkarien ilmapalloissa oli dalmatialaisen kuva! S:n mielestä koko käynnin parasta antia taisikin olla ilmapallon saaminen.
Itse nautin erityisesti näköaloista palotornin huipulta. Huomasin, että torniin kapuaminen tuntui huomattavasti raskaammalta kuin nuorempana. Ikä alkaa kai painaa.
Palomuseossa olisin voinut viipyä vaikka koko illan. Näyttely oli historiasta kiinnostuneelle kiehtova. S viihtyi myös hyvin. Museossa oli myynnissä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Jos minulla olisi tytön sijaan poika - poika, joka muistuttaisi veljeäni - olisin varmasti joutunut ostamaan ainakin pari kirjaa, mutta onneksi S ei paloautokirjoista kiinnostunut.
Kirjoista mieleeni jäi Palomuseon hoitajana työskentelevän Jari Auvisen Pieni paloautokirja 2 (Kustantaja Laaksonen 2015). Runsain värivalokuvin kuvitettu teos on laaja kuvateos Suomessa käytössä olevista palo- ja pelastusautoista. Pieni paloautokirja 2 on täysin uusittu laitos aiemmin ilmestyneestä ja loppuunmyydystä Pienestä paloautokirjasta. Teos sopii kaikenikäisille. Se sopii niin alan harrastajille kuin muillekin asiasta kiinnostuneille.
Kirjaa näyttäisi olevan saatavilla muun muassa Trafiikki-museoiden verkkokaupasta. Muitakin Jari Auvisen paloautokirjoja ko. verkkokaupasta löytyy pienen tai ison paloautoharrastajan iloksi. Kannattaa tosin pitää kiirettä, sillä kirjoja näytti olevan varastossa varsin rajallinen määrä.
Jari Auvisen Suomalaista paloautokirjaa (Kustantaja Laaksonen 2004) väitetään ensimmäiseksi suomalaisia palo- ja pelastusajoneuvoja käsitteleväksi julkaisuksi.
Kirja on kattava esitys paloautoista ja niiden kehityksestä 1800-luvun lopulta alkaen. Kirjassa seurataan kaluston kehitystä hevosvetoisista ruiskuista aina nykyaikaisempiin ajoneuvoihin saakka. Runsain värivalokuvin kuvitetun teoksen kuvateksteistä välittyy perustietoa ja lukuisia mielenkiintoisia yksityiskohtia brankkareiden maailmasta. Vaikka tarkastelussa on pääosin helsinkiläistä kalustoa, on mukaan otettu myös muiden paikkakuntien tyypillisimpiä ja erikoisempia autoja.
Jari Auvisen Helsingin Palomuseon paloautoja (Kustantaja Laaksonen 2011) esittelee noin 30 palo- ja pelastusajoneuvoa Helsingin Palomuseon kokoelmasta. Museon kokoelma on poikkeuksellisen hieno ja monipuolinen. Kaikki autot eivät luonnollisestikaan mahdu näytteille yhtä aikaa, mutta hienoihin ajoneuvoihin pääsimme museossa tutustumaan - ja ihan lähietäisyydeltä.
VINKKI
Erottajan pelastusasemalla sijaitseva Helsingin pelastuslaitoksen palomuseo on yleisölle avoinna keskiviikkoisin ja sunnuntaisin klo 12-16. Pääsymaksu on 2 euroa. Alle 15-vuotiaat pääsevät sisään veloituksetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti