Phyllis Ochockin kirjoittamassa ja Patti Fenwickin kuvittamassa pikkukirjassa Leenan syntymäpäivä päästään seuraamaan, millainen on päivä, jolloin pieni Leena-tyttö täyttää viisi vuotta.
Leenalla on sama ongelma, joka koetteli itseäni lapsena:
"Hän ajatteli, että kaikki hänen leikkitoverinsa olivat kesälomalla. Ikävää, ettei voitu pitää oikeita syntymäpäiväkutsuja."
Leena kuluttaa päivänsä kuljeksimassa naapurustossa. Pyykkejä ripustava naapurin täti, naapurin pikku Janne ja Leenan soitonopettaja tarvitsevat kaikki apua tai piristystä. Hyviä tekoja tehtyään Leena leikkii yksikseen, kunnes äidillä on hänelle yllätys. Ehkä Leena sittenkin saa syntymäpäiväkutsunsa?
Tammen Minikirjat-sarjassa ilmestynyt Leenan syntymäpäivä on peräisin omasta lapsuudestani, eikä sitä taida valitettavasti olla enää saatavilla mistään. Halusin tämän kirjan avulla nostaa esiin asian, joka on vaivannut minua kauan: Miksi tämäntyyppisiä pikkukirjoja ei enää tehdä?
Minulla oli lapsena suuri kokoelma näitä pieniä, noin 10x10cm kokoisia pahvikantisia minikirjoja ja rakastin niitä! Minulla oli niitä aina mukana matkoilla tai jos lähdimme jonnekin, missä tarvitsin viihdykettä. Onneksi kirjani ovat suurimmaksi osaksi yhä tallella ja tyttäreni ilona.
Itse asiassa minikirjoja kai yhä tehdään. Ainakin vuosi sitten niitä vielä myytiin lähimarketissamme ja joillakin kioskeilla, mutta ihan viime aikoina en ole niitä nähnyt. Kun yhtenä päivänä kysyin niitä kirjakaupasta, myyjä ei edes ymmärtänyt, mistä puhuin.
Olen ostanut tyttärelleni Anniina Ballerinasta, Ryhmä Hausta, Palomies Samista ja Frozenista kertovia pikkukirjoja. Olen ostanut niitä vain, koska muunlaisia kirjoja ei ole saatavilla. En minä oikeasti haluaisi tällaisia "TV:stä tuttu -kirjoja", vaan tavallisia tarinoita tavallisista lapsista tai eläimistä. Omissa lapsuuteni pikkukirjoissa seikkailivat Leena, Pekka, Tuomas, Jaakko, Lotta, Kirsi, Simo Siili, leijonaperhe, Petri ja Piki...
Tyttäreni on yleensä aina ensin innoissaan "TV:stä tuttu -kirjoista", mutta loppujen lopuksi lukee paljon mieluummin tavallisia tarinoita minun vanhoista kirjoistani kuin kirjan muotoon muokattuja TV-sarjan jaksoja.
Meillä on parina vuonna ollut jouluna kirjakalenteri, josta on tullut pikkukirjoja, mutta nekin ovat olleet vain tunnettuja klassikkoja: Muumeja, Peppi Pitkätossua ja Vaahteramäen Eemeliä. Kustantajat eivät uskalla ottaa riskiä tarjota jotain, mitä ostajat eivät entuudestaan tunne. Tylsää!
Onko se kännyköiden ja pädien vika, ettei pikkukirjoille ole enää kysyntää? Itseäni tilanne harmittaa kovasti. Onneksi kirppareilta vielä silloin tällöin löytää vanhoja hyviä minikirjojakin.
Phyllis Ochocki: Leenan syntymäpäivä
Kuvitus: Patti Fenwick
Suomennos: Leena Tuura
Englanninkielinen alkuteos © 1959 Rand Mc Nally & Company
Kustantaja: Tammi 1976
 |
| Osallistun postauksella Tuijatan naistenviikkohaasteeseen |
Täälläkin on luettu jo melkein puhki kyseinen kirja, ensin omassa lapsuudessani ja nyt tyttärelleni. Ihana pikkutarina, upeat kuvitukset. Todellakin kaipaisin näitä vanhan ajan, brändittömiä, satukirjoja lisää minikoossa!
VastaaPoistaOnpa hauska kuulla, että jollain muullakin on vielä tallessa tämä ihana pikkukirja.
PoistaPuhki luettuja alkavat olla minunkin lapsuudesta säilyneet pikkukirjat. Kunpa tällaisia vielä julkaistaisiin!