Elsa Bescowin kirjassa Pikku Puten seikkailu mustikkametsässä Putte on keksinyt äidin nimipäivän kunniaksi oivan lahjaidean. Hän aikoo poimia äidille korilliset mustikoita ja puolukoita.
Ajatus ei olekaan niin helposti toteutettavissa kuin Putte luuli. Marjoja ei näy missään. Pettynyt ja itkuinen Putte istahtaa mättäälle miettimään.
Tapahtuu jotain ihmeellistä. Putelle ilmestyy pikkuruinen mustikkakuningas, joka lupaa viedä Puten mustikkamaahan. Hetkessä Putte on muuttunut lilliputin kokoiseksi. En tiedä miksi, mutta lilliputtitarinat vetoavat minuun aina.
Putte pääsee nyt tiirailemaan metsää kirjaimellisesti ruohonjuuritasolta. Saniaisten alla on kuin aarniometsässä kulkisi ja mustikanvarvut näyttävät omenapuilta. Oravat taipuvat vetojuhdiksi ja hiiret ratsuiksi.
Mustikkalassa Putte tapaa mustikkapojat, jotka auttavat tehokkaasti täyttämään toisen koreista mustikoilla. Työ sujuu niin vikkelään, että on aikaa käydä purjehtimassa kaarnalaivalla ennen lähtöä Puolukkalaan.
Arvokas Puolukkarouva ilahtuu, kun kuulee, että Putte veisi äidilleen puolukkaa, ja määrää puolukkatyttönsä apuun. Pian on kori täynnä puolukoita ja Putte ennättää kokeilla puolukkatyttösten keinua.
Hauskahan Putesta olisi jäädä leikkimään marjalasten kanssa, mutta Mustikkakuninkaan mielestä on jo kotiinlähdön aika. Ennen kuin Putte ehtii tajuta, mitä tapahtui, hän jo istua nököttää kannolla omassa koossaan. Oliko kaikki vain unta? Ei kai, sillä korit ovat täynnä marjoja.
Äiti on ikihyvillään nähdessään Puten nimipäiväyllätyksen. Kukapa ei olisi tuollaisesta lahjasta.
Vuonna 1901 ilmestynyt Pikku Puten seikkailu mustikkametsässä (Puttes äventyr i blåbärsskogen) oli Elsa Bescowin läpimurtoteos. Se suomennettiin heti kohta ilmestymisensä jälkeen vuonna 1904 Viktor Hovingin kustantamana. Enok Rytkösen suomennoksen nimi oli Pikku-Matin marjamatka. Gummerus suomennutti kirjan uudelleen vuonna 1974. Tällä kertaa suomentajana oli Eila Kivikk'aho.
Nautin Bescowin kuvista täysin rinnoin, ja tarinan juoni on hyvä. Runomuotoinen kieli kuitenkin tuntuu vanhentuneelta ja sitä on raskas lukea. Ilmeisesti viisivuotiaani oli samoilla linjoilla, sillä hän ehdotti: "Äiti, tähänhän voisi keksiä kuvista oman tarinan."
Olisiko kauhea vääryys kirjailijaa ja suomentajaa kohtaan, jos vaan pokkana kertoisi tarinan nykysuomella? Koska luemme paljon myös vieraskielisiä lastenkirjoja, minulla on kokemusta lukiessa tapahtuvasta simultaanitulkkauksesta. Ei varmaan olisi mikään ongelma uudistaa lukiessa tämänkin tarinan kieliasu.
Elsa Bescow (teksti ja kuvat): Pikku Puten seikkailu mustikkametsässä
Ruotsinkielinen alkuteos: Puttes äventyr i blåbärsskogen
Suomennos: Eila Kivikkaho
Kustantaja: Gummerus 1974
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti