Päiväkirjan kansien välistä

Sunnuntaina kerroin käyttäväni kansainvälisen lukutaitopäivän Read Hour -tuntini vanhojen päiväkirjojen ja kirjeiden lukemiseen. En ollutkaan lukenut päiväkirjojani ikuisiin aikoihin. Tänään raotan vähän päiväkirjojeni kansia teillekin rakkaat lukijani.

Luin Read Hourin aikaan paria päiväkirjaa, jotka kirjoitin 14–15-vuotiaana 1990-luvulla. Sain huomata, ettei tunnissa ehdi lukea kovinkaan paljoa. Olen pitänyt päiväkirjaa pienestä lapsesta asti, joten luettavaa riittäisi, kuten tästä 15-vuotiaana kirjoittamastani katkelmasta on pääteltävissä:

"Tänään olen tehnyt uskomattoman suuren työn. Luin jokaikisen päiväkirjani kannesta kanteen. Aloitin aamulla varhain kello kahdeksan maissa ja juuri äsken pääsin tähän sivuun asti. Kello on nyt vähän yli seitsemän illalla. Yhteensä noin yksitoista tuntia olen siis lukenut."

Kirja aina kädessä

Oli mielenkiintoista sukeltaa nuoren Katin elämään. Suurimman osan tapahtumista olinkin jo unohtanut. Päiväkirjani olivat täynnä kertomuksia kirjastokäynneistä ja lukemistani kirjoista. Näytin lukevan kaiken aikaa, jopa kadulla kävellessäni:

"Kyllä minäkin joskus luen kadulla kävellessäni, esim. sanakoesanoja tai aivan yksinkertaisesti kirjaa. Se voi vain käydä vaaralliseksi, sillä silloin en aina muista varoa vastaantulijoita tai ennen kadulle astumista katsoa tuleeko autoja.

Niinkin on käynyt, että ratikka on mennyt minulta ohi, kun olen pysäkillä syventynyt johonkin mielenkiintoiseen kirjaan."

Kirjastokäyntejä

Kiertelin eri kirjastoja: Töölö, Kallio, Pasila, Vallila ja Rikhardinkatu.

"Päivällä pyöräilimme Pasilan pääkirjastoon. Siellä oli paljon suurempi valikoima kirjoja kuin täällä, mutta lainasin vain yhden kirjan, koska minulla on kotonakin niin paljon luettavaa."

Pahvisen kirjastokortin ajoista oltiin siirtymässä modernimpaan suuntaan:

"Lauantaina oli oikein ihana sää ja me Hennan kanssa kävelimme Vallilan kirjastoon. Lainasin 4 kirjaa. Vallilassa sain uuden (elektronisen?) kirjastokortin, vaikka vanhanikin on vielä aivan hyvä. Vallilassa on jokin uusi järjestelmä, joka vaatii sellaisen kortin."

Suosittelun arvoisia kirjoja

Raportoin usein, mitä kirjoja olin lainannut tai lukenut. Valitettavasti en ole useinkaan kertonut, mitä pidin kirjoista. Ylistäviä arvioitakin silti löytyi:

"Luin tänään mieltä kutkuttuvan mukaansatempaavan kirjan Pörriäinen lentää hämärässä, kirjoittaja on Maria Gripe. Jos saat tämän kirjan käsiisi, niin lue ihmeessä!"

"Matkalukemisena minulla oli Salme Sadeniemen kirja Pension Grunérin tytöt. Se oli hurmaava vanhanaikainen tyttökirja. Pidin siitä hyvin paljon."

"Luin juuri kirjan Sisar Helena. Sen on kirjoittanut Helen D. Boylston. Oi, kuinka se onkaan ihanan ihana kirja! Se kertoo sairaanhoitajaoppilaasta Helenasta ja hänen ystävättäristään sekä tietysti sairaalasta."

"L. M. Montgomeryn Sininen linna on yksi parhaimpia lukemiani kirjoja. Montgomeryllä on todentotta taito kirjoittaa luontevalla, kiinnostavalla ja hurmaavalla tavalla."

"Vaikka luin tämän kirjan nyt toisen kerran, oli se aivan yhtä ihana kuin ensimmäiselläkin kerralla. Joitakin kirjoja oppii rakastamaan. Susan Coolidgen Katy koulussa on sellainen."

"Eilen luin Kaisa Ikolan kirjoittaman kirjan nimeltään Hullu luokka ei hellitä. Olen lukenut myös sarjan kolme aikaisempaa kirjaa. Pidän niistä, ne on tosi hyviä!"

"Neljä suurta on ehdottomasti paras konsanaan lukemani Agatha Christien kirja."

"Kun me tulimme kävelyretkeltä, innostuin lukemaan 50-luvun tytöt kirjaa, joka on Katarina Haavion ja Satu Koskimiehen päiväkirjoista koottu teos, joka on ajalta 1951-56. Se on ihana ja kirjoitusinnoittava kirja. He osasivat kirjoittaa niin ihanasti."

 

Isona minusta tulee kirjailija

Noihin aikoihin haaveilin kovasti toimittajan tai kirjailijan urasta. Aioin opiskella yliopistossa suomen kieltä tai kielitiedettä. Tulevaisuudessa mikä tahansa oli mahdollista:

"Asustelen yksin pienessä asunnossa ja kirjoitan kirjoja. Ehkä hankin mökin saaresta ja vetäydyn sinne kirjoittamaan. Ah, juuri niin minä toivon käyvän!"

Kesäloman aloitin siivoamalla kirjahyllyt ja sitten omistauduin lukemiselle ja kirjoittamiselle:

"Aamutoimien jälkeen ryhdyin kirjoittamaan vahakantiseen runovihkoon runoja. Olen sitä mieltä, että paljo kirjallisuus ja runous ovat tärkeitä harrastuksia, mutta kirjoittaminen on vielä tärkeämpää. Käteni ja ennen kaikkea aivoni eivät saa veltostua näin loman aikanakaan. Omatuottoinen kirjoittaminen on tärkeää siltä kannalta, että tähtään kirjailijaksi."

Työharjoittelussa Lukukeskuksessa

Yhdeksännellä luokalla pääsin kahden viikon työelämään tutustumisjaksolle Lukukeskus Villa Kiveen. Se oli minulle unelmatyöpaikka.

"Olen tavannut Villa Kivessä myös monia kuuluisia tai vähemmän kuuluisia kirjailijoita ja runoilijoita. Maanantaina tapasin Inkeri Kilpisen, tiistaina Hannu Hirvikosken ja keskiviikkona tapasin itse Tommy Tabermannin. Olen puhellut näiden kaikkien kanssa."

Kirjavisa

Seurasin Demari-lehden viikoittain ilmestyvää Kirjavisaa, jossa piti tunnistaa, mistä kirjasta viikon sitaatti oli poimittu. Kun viikon sitaatti kerrankin oli sellainen, jonka minäkin tunnistin (katkelma J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista), lähetin heti vastauskirjeen toimitukseen.

Viikon verran odotin ja toivoin, että kirjeeni julkaistaisiin. Viikon kuluttua kirjoitin päiväkirjaani onnesta pakahtumaisillani:

"Ne julkaisivat sen! Ja kaiken lisäksi voitin koko kilpailun! Aivan niin, tänä aamuna avasin jännittyneenä Demarin Kirjavisan kohdalta. Aloin lukea sitä, ja sitten tuli vihdoin kohta, jossa luki osa kirjeestäni."

Voitin palkinnoksi Aaro Hellaakosken runoteoksen. Muistan, kuinka kävin noutamassa kirjan Demarin toimituksesta Hakaniemestä. En ollut liittänyt kirjeeseen yhteystietojani.

Kirjalahjoja

Joulun tullen annoin perheelleni lahjaksi kirjoja. Annan yhä mieluiten kirjalahjoja. Uskomatonta, että tapa on alkanut jo lapsuudessani. En muistanut sitä ollenkaan. Lahjani otettiin vastaan vaihtelevasti. Isäni alkoi heti lukea saamaansa kirjaa, kun taas sisareni kommentti Tottissalmen perillisestä oli:

"Mä oon vähän kyllästynyt noihin Swaneihin, mut kyl mä sen luen."

Kannet kiinni

Tähän valikoitui kirjoihin ja lukemiseen liittyviä kohtia päiväkirjoista. Tietysti kirjoitin paljon muustakin, mutta sitä ei ole tarpeen avata tässä. On aika sulkea päiväkirjan kannet.

Toivottavasti en ole pitkästyttänyt sinua näillä menneisyyden muisteluillani. Toisaalta ne, jotka pitkästyivät, tuskin jaksoivat lukea tänne asti.

Minulle Read Hour oli ihana nostalgiamatka. Millainen oli sinun Read Hour?