En oikein ymmärtänyt hänen vaatimustaan. Eikö suunnilleen kaikkien kuvakirjojen kuvat ole piirretty? Missä siis ongelma? Viimeisenä oljenkortena kaivoin komerosta esiin Marika Maijalan kuvittaman kirjan Joulu juksaa, vaikka olin oikeastaan ajatellut sen joululahjaksi. Kirja sai hymyn leviämään Ässän kasvoille.
"Joo", hän huokasi onnellisena. "Tästä näkee, että kuvat on piirretty."
Piirretty tai maalattu. No, samapa se. Ryhdyimme siis lukemaan Juha Virran kirjoittamaa, yhdessä Marika Maijalan kanssa ideoitua tarinaa Filippan ja kumppaneiden joulun odotuksesta.
Ystävykset ratkovat jouluista sanaristikkoa, jonka lukija voi itsekin yrittää ratkaista. Filippa huomaa, että konvehdit ovat lopussa ja lähtee ostamaan lisää.
Konvehdit unohtuvat, kun hän matkalla kaatuu märkään lumeen ja kastaa toisen sukkansa. Pikkuinen hiiri neuvoo kannon, jossa asuvalta joulupukilta voisi saada kuivan sukan.
"Eikö hän asukaan Joulupukinmaassa Lapissa? ihmetteli Filippa.
Hiiri kohautti olkapäitään ja soitti ovikelloa."
Kannon sisällä näyttää olevan kokonainen postikeskus ja lihava murmeli, joka väittää olevansa joulupukki.
Filippa palaa tohkeissaan kotiin kertomaan yllättävästä kohtaamisesta.
Seuraavaksi konvehteja ostamaan lähtee kissa Nokonen ja Kani. Sama kuvio toistuu. Konvehdit unohtuvat, kun matkalla tapahtuu jotain yllättävää, joka johtaa kohtaamiseen joulupukin kanssa. Nokosen ja Kanin tapaama joulupukki on nuhainen opossumi, joka on lahjanpaketointipuuhissa paketointikeskuksen ylähyllyllä.
Myös Kani ja Nokonen ovat tohkeissaan kotiinpalatessaan.
Viimeisenä konvehdin hakumatkalle lähtee aasi Antero. Se harhautuu matkalla auttamaan painavia kasseja raahaavaa mummoa ja päätyy mummon asuntoon, jonka parvekkeelta kyyhkyt kuljettavat joulupaketteja maailmalle.
"— Oletko sinäkin joulupukki? Antero kysyi mummolta.
— Olen kyllä, mummo vastasi.
— Täältäkö lähetät lahjat maailmalle?
— Mistäpä muualtakaan, mummo myhäili."
Ilman konvehteja palaa Anterokin kotiin, mutta ystävykset tuntevat itsensä tyytyväisiksi. Mitä sitten jos ei ole konvehteja? Ainahan voi tehdä lämpimiä voileipiä.
Vaikka molemmat pidimme kirjasta, koimme tarinan hiukan hämmentäväksi. Kun yritin herättää keskustelua kirjasta lukemisen jälkeen, tyttäreni ei osannut sanoa yhtään mitään.
Lopulta hän kommentoi kuvitusta, joka kiinnosti häntä suuresti. Tosin sanomista tuli suuntaa vaihtaneista aukeamista, jotka ovat inhokkejamme. Tässä kirjassa oli peräti neljä aukeamaa, joissa kuva on keikautettu kallelleen eli kirjan joutuu kääntämään nähdekseen kuvan oikein päin.
Kirjan sanoma ei ehkä täysin auennut meille. Järkyttävintä oli, miten kukaan voi olla tyytyväinen ilman konvehteja?!
Joulu juksaa
Tarina: Juha Virta ja Marika Maijala
Teksti: Juha Virta
Kuvitus: Marika Maijala
Kustantaja: Etana Editions 2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti