Äiti on tehnyt Santulle joulukalenterin, jonka ensimmäisestä luukusta paljastuu sininen hiippalakki. Sellaisia tiedustelijatontut kuulemma käyttävät. Vaan huutohan siitä seuraa, kun Santun oma hiippalakki on punainen, ja hänkin haluaisi olla tiedustelijatonttu. Onneksi kaapista löytyy tehtävään sopiva sininen myssy.
Santtu ja sininen hiippalakki -kirjassa pureudutaan joulun odotukseen. Pitkältä tuntuvaa odotusta lievittää kalenteriluukkujen avaaminen ja tiedustelijatonttuleikki. Santusta on tiedustelijatonttuna apuakin. Hän muun muassa selvittää, mitä tapahtui äidin kadonneelle pullasudille.
Välillä tiedustelijatonttu harhautuu sivupoluille. Kun tonttu lupaa auttaa Iinaa tuulenviemän kaulaliinan etsimisessä, suurennuslasiin sattuukin jotain paljon kiinnostavampaa: mato. Sen Santtu vie kotiin kukkaruukkuun asumaan.
Tiedustelijatonttu saa tutkimuksissaan selville, millaisia lahjoja muut tarvitsevat. Isä tarvitsee napin aamutakistaan pudonneen tilalle ja talonmies Pärssinen uuden harjan katkenneen tilalle.
"Santtu tutkii pihan tapahtumia salamajastaan. Hän huomaa, kuinka isä kantaa kotiin joulukuusen."
Lopulta on jouluaatto ja selviää, mitä joulukalenterin viimeisen luukun valtavasta lahjapaketista paljastuu. Jotain todella mieluisaa.
Santtu ja sininen hiippalakki sopii jo taaperon kanssa luettavaksi. Kun luin kirjaa viisivuotiaalleni, itsestäni tuntui, että kirja oli tarkoitettu vähän nuoremmille lapsille. Viisivuotiaani tuomio oli: "Kiva kirja. Tosi kiva kirja."
Maikki Harjanne (teksti ja kuvat): Santtu ja sininen hiippalakki
Kustantaja: Otava 2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti