Vähän ennen kuin joulupukin pitäisi saapua, nousee lumimyrsky. Majakka täytyy saada valaistua, jotta pukki löytää pyryn keskellä perille. Saarella eletään vanhakantaisesti ja majakkakin valaistaan kynttilöin. Kynttilöiden sytyttäminen kuuluu majakan vanhimman, Perttu-tontun, tehtäviin. Hän on ainoa, jolla on tulitikut, ja ne hän pitää aina visusti piilossa.
Ongelmana on, että Pertun muisti ei ole enää entisellään, ja tulitikut ovat taas kerran kateissa. Ensin Perttu etsii tulitikkuja. Sitten kaikki tontut etsivät. Hämärän tihentyessä tunnelma alkaa olla hätääntynyt. Tontut ovat jo luovuttamaisillaan, kun Pertulla viimein välähtää.
"Tontut puhkesivat vapautuneeseen nauruun ja taputtivat käsiään. Perttu otti kynttilän ja sytytti sen hymyillen helpottuneena. Sitten hän jakoi kynttilät tontuille, jotka asettelivat ne riviin majakan ikkunoille, joka ilmansuuntaan."
Eipä aikaakaan, kun joulupukin laiva jo keinahtelee laineilla kohti saarta. Pukki on ilahtunut nähdessään tontut ja näiden luomat värikkäät lelut.
"'Kiitos loistavasta valosta, jonka sytytitte meille! Majakka näytti aivan jättiläiskynttilältä, joka ohjasi meidät turvallisesti perille!'"
Majakan jouluvalo on joulukirjoistamme minulle yksi mieluisimmista. Pidän erityisesti sen kuvituksesta, joka on maalattu herkällä kädellä, mutta on samalla tarkkaa ja realistista. Kiinnostavan twistin kuvitukseen luo sinne tänne ripotellut mustavalkokuvat ja sarjakuvamaiset elementit.
Pirkko Vainio (teksti ja kuvat): Majakan jouluvalo
Kustantaja: Lasten Keskus 2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti