Mitä tehdä, jos lapsella on aivan mahdoton joululahjatoivomus? Laina-Annikki Rinteen kirjassa
Iikka, Iines ja seitsenpäinen kirahvi Iines on nähnyt unta
seitsenpäisestä kirahvista ja päättää, että sellainen on saatava
joululahjaksi. Vanhemmat kehottavat Iinestä kirjoittamaan asiasta
joulupukille, mutta epäilevät, ettei Korvatunturinkaan lelupajassa
valmisteta moista kummajaista.
Kun vanhemmat lähtevät joululahjaostoksille Kuopioon, Iikka ja Iines jäävät lapsenvahdin hoiviin. Karoliina onkin ymmärtäväinen lapsenvahti. Kun hän kuulee Iineksen joululahjatoivomuksesta, hän ei tyrmää ajatusta mahdottomana, vaan tuumii, että joskus joulupukkia täytyy avittaa.
Mielestäni on liikuttavaa, että vanhemmat käyttävät monta tuntia Kuopiossa kysellen kaikkialta seitsenpäistä kirahvia. Sellaista ei tietenkään löydy, mikä heidän olisi pitänyt ymmärtää jo alun alkaenkin, mutta ainakin he voivat tuntea yrittäneensä.
Liikuttava on myös Iikan joululahjatoivomus: yksi suksi katkenneen tilalle. Osaavatko nykyajan lapset ajatella noin taloudellisesti? Joulupukki on kuitenkin antelias ja tuo Iikalle uuden suksiparin.
Vanhempien yllätys on suuri, kun jouluaattona Iineksen paketista kuoriutuu esiin seitsenpäinen kirahvi. Pitäisikö alkaa uskoa joulupukkiin?
Iikka, Iines ja seitsenpäinen kirahvi ilmestyi jo yli 30 vuotta sitten. Löysin sen vanhempieni kirjahyllystä, mutten varsinaisesti muista sitä omasta lapsuudestani, vaikka epäilemättä olen sen aikoinaan lukenut.
Tarina on ihan kiva ja sanoma on hyvä. Mikä tahansa voi onnistua, jos ottaa kohtalon omiin käsiinsä ja työskentelee unelmansa eteen.
Ulkoisesti kirja ei kuitenkaan ole mielestäni erityisen viehättävä. Vaikka kuvia on runsaasti, sivuilla on paljon valkoista. Kuvat on ripoteltu tekstin sekaan ja kokosivun kuvia on vain muutama. Pirjo Alapoti-Niemisen kuvituksessa on aika hailakat värit. Huomaan pitäväni huomattavasti värikkäämmistä kuvakirjoista.
Laina-Annikki Rinne: Iikka, Iines ja seitsenpäinen kirahvi
Kuvitus: Pirjo Alapoti-Nieminen
Kustantaja: Lasten oma kirjakerho 1988
Kustantaja: Lasten oma kirjakerho 1988
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti