Barbaperheessä joululahja muodostuu ongelmaksi

Joulun juhlat on nyt juhlittu, mutta en ole vielä päässyt irti joulukirjoista. Annette Tisonin ja Talus Taylorin kirja Barbapapan joululahja sopii luettavaksi myös joulun jälkeen, koska se ei kerro niinkään joulusta vaan vaikeuksista, joita barbaperhe kohtaa joulun jälkeen Barbapojun saaman joululahjan takia. Kirjan nimi on sikäli virheellinen, että kyseessähän oli nimenomaan Barbapojun joululahja. 

Joulupukki lahjoittaa Barbapojulle valtavan laatikollisen eksoottisia lintuja. Linnut eivät lainkaan viihdy kylmässä pohjoisessa, jossa on pakkasta ja lunta. Ne palelevat kamalasti ja alkavat voida huonosti.

Ensi hätään linnuille kudotaan villapaitoja ja uunissa pidetään jatkuvasti tuli palamassa. Se ei ole kuitenkaan kestävää, sillä polttopuiden teko verottaa liikaa metsää, ja metsän eläimet suuttuvat barbaperheelle. Alkaa kestävämmän energiamuodon etsiminen.

Barbapienistä älykkäin, Barbapinko, suunnittelee keskuslämmitysjärjestelmän. Kirjassa esitellään eri energiamuotoja ja niiden ongelmia. Vesiratas joessa on tehokas energianlähde — kunnes joki jäätyy. Tuuligeneraattori toimii hyvin — jos tuulee. Aurinkokennojärjestelmä toimii vain, jos aurinko paistaa. Barbat turvautuvat jopa lihasvoimalla polkien tuotettuun energiaan, mutta se on raskasta.

Kun kaikkea on kokeiltu, käy selväksi, että lintujen on päästävä takaisin etelään. Yhdessä lintujen kanssa lähdetään muuttolennolle Afrikkaan. Kotiseudullaan linnut vaikuttavat onnellisilta, mutta Barbapojua jäähyväiset tietysti itkettävät. Onneksi pukki tuo hänelle toisen lahjan — jotain yhtä mieluisaa, mutta paremmin ilmastoon sopivaa.

Mielenkiintoinen kirja laittaa miettimään, voiko kaiken saada, mitä haluaa, ja mikä on hintana.

Lapsuudestani säilynyttä kirjaa on luettu niin paljon, että selkäkin on jouduttu korjaamaan. Olin pienenä valtava barbapapa-fani.


Annette Tison & Talus Taylor: Barbapapan joululahja
Ranskankielinen alkuteos: Le noël de Barbapapa
Suomennos: Jukka Kemppinen
Kustantaja: Otava 1984