Rosvoilua, kriittistä ajattelua ja keskiajan elämää — Kahdeksanvuotiaan lahjakirjat

Tyttäreni S täytti kahdeksan vuotta puolisentoista viikkoa sitten. Lahjaksi tuli totta kai myös kirjoja. Tänään käydään läpi lahjakirjapinoa.

Lollit paljettisateessa

Ensimmäisen synttärilahjakirjan S sai jo hyvissä ajoin etukäteen helmikuussa. Hän kuulemma välttämättä tarvitsi Catherine Kalengulan L.O.L. Surprise! Talvinen seikkailu -kirjan (WSOY 2022) hiihtolomaksi, koska hän halusi lukea sen erääseen koulun lukuhaasteen kohtaan.

L.O.L.-kirjasarja ei omasta mielestäni ole kirjallisilta ansioiltaan mitenkään loistokas, mutta olen vain tyytyväinen, kun löytyy kirjoja, jotka innostavat lasta lukemaan.

Talvisessa seikkailussa Dollface avaa uuden muotiliikkeen, mutta mainostamisen kanssa on ongelmia. Onneksi on avuliaita ystäviä.

Hiukan meitä kylläkin järkytti, kun yhtenä mainostemppuna kirjassa lennätettiin katolta ilmaan kasapäin paljetteja. Mitä roskaamista! Paljetit eivät todellakaan kuulu luontoon!

Raaputuskirjasta paljastuu lolleja

S:llä oli L.O.L.-aiheiset synttärijuhlat, joten lahjaksikin tuli paljon L.O.L.-tavaraa. Yhdeltä ystävältään S sai L.O.L. Surprise! Väritä ja raaputa -puuhakirjan (WSOY 2022). Kirjan mukana tulevan raaputustikun avulla mustilta sivuilta saa raaputettua esiin L.O.L.-kuvia. S innostui tästä kovasti ja kirjan sivuilta on paljastunut jo vaikka mitä.

Sotkuvaroitus! Sitä mustaa purua on sitten kaikkialla!

Seikkailu Matiaksenmetsässä

Aina keväisin mielessäni herää halu kaivaa esiin Astrid Lindgrenin iki-ihana klassikko Ronja, ryövärintytär (WSOY 1981) ja lukea Ronjan keväthuudosta. Ongelmana on vain ollut se, ettei hyllyssämme ole ollut Ronja, ryövärintytärtä. Kirja onkin ollut hankintalistallani jo pitkään. Nyt tuntui sopivalta hetkeltä saada se omaan hyllyyn.

Olen lukenut kirjan viimeksi lapsena, enkä suoraan sanoen muista siitä enää paljonkaan. Odotan innolla pääseväni seikkailemaan Matiaksenmetsään yhdessä Ronjan ja Birkin kanssa.

Kirja saattaisi sopia loistavasti Pienen Helmet -lukuhaasteen kohtaan 3 "kirja kertoo ystävyydestä".

Ronja Ryövärintyttären keväthuuto. Ilon Wiklandin kuvitus.

Rosvosuvun nuori vesa ei halua olla hurja ja hirmuinen

Roope Lipastin Rudolf Rosvo ja hirveä suku (Gummerus 2021) tarttui kirjakaupasta mukaani samalla kerralla, kun olin ostamassa Ronja Ryövärintytärtä. Kassalla myyjä totesikin, että minulla näkyy olevan rosvoteema. Niin kai sitten, vaikka se olikin tiedostamatonta.

Rudolf Rosvo on ollut tbr-listallani syksystä asti. Silloin näin Kirjamessuilla Roope Lipastin kertomassa kirjastaan. Kirjailijan kannalta torstai keskellä päivää ei ollut otollisin aika esitellä lastenromaania, kun lapsia ei messuilla silloin juurikaan näkynyt. Muutenkin yleisöä oli harmillisen vähäisesti.

Minua esitys kyllä kiinnosti, mutta kun päätin kuunnellessani haukata vähän välipalaa, kirjailijaparka varmaan luuli minunkin istahtaneen alas vain eväsleipien takia. Yleisökadosta huolimatta Lipasti kertoili kirjasta viihdyttävällä tavallaan.

Kirja kertoo hirmuisen rosvosuvun nuoresta vesasta Rudolf Rosvosta. Toisin kuin äitinsä ja isoäitinsä pikkupoika ei itse ole ollenkaan hurja tai hirmuinen. Hän haaveilee kouluun pääsystä (mikä ei rosvoille kuulemma sovi) ja rakastaa lukemista ja sellon soittoa. Rudolfin elämä muuttuu, kun hän tapaa Matleena-nimisen tytön.

Kirjan on kuvittanut Roope Lipastin poika Anton Lipasti. Isä ja poika ovat jo vuosia tehneet yhdessä Kimmo Kotka -sarjakuvaa, ja ennen Rudolf Rosvoa Anton kuvitti pari Roopen Oskari Onnistosta kertovaa teosta. Isä kuvaili yhteistyön sujuvan erinomaisesti.

Oli huvittavaa kuulla kirjailijan nimenneen Rudolf Rosvon äidin Raisan oman äitinsä mukaan. Luulisi kunnian olevan vähän kyseenalainen, sillä Raisa Rosvo on melkoinen matami.

Tarina Rudolf Rosvosta on ilmestynyt alun perin kahdeksanosaisena Storytel Original -äänikirjana ja sellaiseksi seikkailukertomus varmasti hyvin sopiikin. Painettuna on ilmestynyt nyt kaksi osaa: Rudolf Rosvo ja hirveä suku sekä Rudolf Rosvo koulussa (Gummerus 2022).

Roope Lipasti Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa 2021

Tiedekasvatusta ötökkämaailmaan sijoittuvan tarinan lomassa

Veljeni jatkoi hyväksi havaitulla linjalla ja lahjoitti S:lle Jukka Laajarinteen ja kuvittaja Mari Luoman uusimman kuvakirjan Mansikkamysteeri — Tarina tiedon etsimisestä (Gaudeamus 2022). Se on itsenäinen jatko-osa samojen tekijöiden kirjoille Mahdottoman suuri puu ja Kadonneen madon jäljillä, jotka S on saanut enoltaan jo aiemmin. 

Kaikissa kolmessa kirjassa seikkailevat pienet ötökät Riikkinen ja Oukka. Sarjan kirjojen tarkoituksena on tukea oppimista ja herätellä kiinnostusta tieteeseen noin 6-9-vuotiaille lapsille sopivan tarinan lomassa. Teokset on ideoitu yhdessä Helsingin yliopiston tiedekasvatuksen asiantuntijoiden kanssa. 

Ensimmäisessä osassa tutkittiin äärettömän käsitettä (olen kirjoittanut kirjasta täällä). Toisessa osassa tutustuttiin luonnon monimuotoisuuteen. Tässä kolmannessa osassa teemana on tiedon luotettavuus, kriittinen ajattelu ja tieteellisen tutkimuksen perusasiat. Hurjan kiinnostava ja tärkeä aihe!

Kirjat sopivat erinomaisesti Pienen Helmet -lukuhaasteen kohtaan 1 "kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota".

Elämää keskiaikaisessa kylässä

Mummulta S sai museokaupasta ostetun Annan ja Olofin kylässä — Puuhakirja keskiajasta (Espoon kaupunginmuseo 2008). Vihkomainen kirja vie satojen vuosien taakse 1400-luvun espoolaiseen Mankbyn kylään, jonka elämään tutustutaan sisarusten Annan ja Olofin kanssa.

Kirjasessa on Minna Venton ja Karoliina Salmelaisen kirjoittamia tarinoita ja niihin liittyviä tehtäviä. Kuvituksen ovat tehneet Satu Törmälä ja Karoliina Salmelainen. Kiinnostaa kovasti päästä uppoutumaan keskiajan elämään.

Lasse-Maijan etsivätoimisto -kirjat eivät koskaan petä

S sai mummulta myös Martin Widmarkin ja kuvittaja Helena Willisin Lasse-Maijan etsivätoimisto -sarjaan kuuluvan kirjan Polkupyörän arvoitus (Tammi 2016). Lasse-Maijan etsivätoimisto -kirjat ovat S:lle varma valinta. Kelpaavat aina. Vaikka kirjat ovat varsin helppolukuisia, S ei ole vielä rohkaistunut lukemaan niitä itse. Ei kylläkään haittaa, sillä näitä on kiva lukea ääneen.

Nostalgiamatka paperinukkejen maailmaan

Lopuksi S sai vielä pari paperinukkekirjaa. Ne ovat ilmestyneet jo 1990-luvulla. Tällaisia kirjoja ei ehkä enää paineta, sillä nykyajan lapset eivät taida pahemmin paperinukkeja harrastaa. Minä kyllä leikin lapsena paperinukeilla. Säilytin niitä kenkälaatikossa kirjahyllyn alla.

Jännä nähdä innostuuko S paperinukeista. 1950-luvun tyyliset nuket ja vaatteet ovat suloiset.