Siitä ei ole kovinkaan kauaa, kun nappasin kirjaston vaihtohyllystä mukaani Sari Koivukankaan kuvakirjan Malaki pelkää sotaa (OK-kirja 2016). Enpä silloin uskonut, että kirjasta olisi pian oikeasti hyötyä.
Kirja kertoo apinaksi piirretystä Malaki-pojasta. Malaki on ihan tavallinen lapsi. Joskus hän nahistelee pikkuveljensä kanssa. Joskus hän on kateellinen, kun äidillä tuntuu olevan enemmän aikaa pikkuveljelle kuin Malakille. Siksi hän joskus mököttää eikä halua tulla syömään perheen kanssa.
Sitten Malaki näkee televisiouutisista, että Ultalassa soditaan. Sota pelottaa ja ahdistaa Malakia. Hän pelkää, että sota tulee hänenkin kotiseuduilleen.
Ennen nukkumaanmenoa Malaki ja äiti juttelevat sodasta ja Malakin pelosta. Äidin mielestä rauhan puolesta voi toimia vaikka muuttamalla ensin omaa käytöstään. "Ei ole muuta syytä sotaan kuin meidän kateutemme", äiti lausuu viisaasti.
Malaki voi edistää rauhaa olemalla kiusaamatta pikkuveljeään. Malakin on tarpeen tunnistaa oma kateutensa ja huomata, kuinka se johtaa välillä pikkuveljen härnäämiseen ja huonoon käytökseen.
Malakin isä ehdottaa, että rauhan puolesta voi toimia konkreettisestikin, esimerkiksi jakaa STOP SODALLE -rintamerkkejä naapurustossa.
Pidän kirjan ajatuksesta, että pelon käsittelemiseksi on tarpeen huomioida niin tunne, ajatus kuin toimintakin. Pelko ilmenee näillä kaikilla kolmella osa-alueella, eikä pelosta pääse keskittymällä vain yhteen osa-alueeseen.
Kirjan lopussa on aikuislukijalle suunnattu STOP Maailman Tuhoamiselle -yhdistyksen puheenjohtajan, psykoanalyytikko Claudia Pachecon haastattelu sodasta sekä psykoanalyytikko tohtori Norberto Keppen teoksista aiheeseen liittyviä otteita, jotka auttavat käsittelemään pelkoa.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on saanut pelon hiipimään myös seitsenvuotiaani mieleen, vaikka olemme perheessämme tehneet tietoisen valinnan pitää tytär mahdollisimman paljon uutispimennossa Ukrainan tilanteeseen liittyen. Täysin se ei tietenkään onnistu. Pojat koulun pihalla leikkivät sotaa ja tuttavamme vauhkoavat suu vaahdossa, kuinka hankkivat joditabletteja, vesikanistereita, ruokavarastoja ja vessapaperia.
En halua tyttären näkevän mitään filmimateriaalia sodasta. Olemme lukeneet tyttären kanssa sodasta HS Lasten Uutisista (osin sensuroiden, myönnän). Pelko on kuitenkin jo herännyt. Hän bongailee väestönsuojia ja haluaa kuulla sotajuttuja isoisieni ajoilta. Äskettäin hän kysyi, tuleeko Suomeenkin sota.
Kirjan alkusanoissa Koivukangas kertoo tunnistaneensa tarpeen sodan pelkoa käsittelevälle lastenkirjalle, koska "lapset pelkäävät sotaa eikä kukaan oikeastaan keskustele heidän kanssaan asiasta. Aikuiset ovat liian kiireisiä tai muuten vaan vieraantuneita, eivätkä he oikeastaan edes ymmärrä, miltä lapsista tuntuu: mikä pelko on aiheellista ja mikä aikuisilta opittua paranoiaa eli vainoharhaa."
Keskustelu ei ehkä ole aina helppoa, jos aikuinen ei ole kunnolla jäsentänyt asioita omassa mielessäkään. Olen kuitenkin samaa mieltä Koivukankaan kanssa siitä, ettei lasta saa jättää yksin pelkoineen. Itseäni auttaa aina vaikeisiin asioihin tartuttaessa aiheeseen liittyvän lastenkirjan lukeminen yhdessä lapsen kanssa. Se on hyvä tapa saada keskustelu käyntiin.
Malaki pelkää sotaa on hyvä kirja keskustelun aloittajaksi. Tarina on lyhyt ja varsin yksinkertainen, kuvat selkeät ja kirkasväriset. Kirja tarjoaa konkreettisia toimintaehdotuksia, joilla tilanteesta voi saada otteen. Kirja soveltuu luettavaksi jo pienen leikki-ikäisenkin kanssa.
Hei Kati,
VastaaPoistaOlet tehnyt kivan ja ytimekkään kirjoituksen Malaki-kirjastani. Kysyisinkin lupaa sen kääntämiseksi ja julkaisemiseksi yliopistomme lehdessä Brasiliassa. Uskon sen kiinostavan pedagogiikan opiskelijoitamme, erityisesti siinä miten olet soveltanut kirjan sisältöä tyttäresi kanssa.
Terveisin Brasiliasta,
Sari
Hei Sari,
Poistamukava kuulla, että olet löytänyt kirjoitukseni. Ilman muuta voit kääntää ja julkaista sen. Kiitos kun kysyit.