Pienessä Helmet-lukuhaasteessa kehotettiin lukemaan ilmastonmuutosta käsittelevä kirja. Ensin ajattelin, että olisi mahdotonta löytää aiheesta nelivuotiaalle sopivaa kirjaa. Sitten tulin ajatelleeksi jääkarhuja. Jääkarhuhan on yleinen lastenkirjan hahmo. Varmasti joku on käsitellyt jääkarhuja ilmastonmuutoksenkin kannalta.
Pohjoismaisten lastenkirjailijoiden ja -kuvittajien yhteistyönä syntynyt Ille viimeiseltä jäälautalta on juuri sellainen kirja.
"Jääkarhua ei suotta kutsuta jääkarhuksi.
Jääkarhu tarvitsee jäätä.
Jäältä se pyydystää hylkeitä, joita se syö.
Ilman jäätä ei ole hylkeitä.
Ilman jäätä on mahdotonta olla jääkarhu. Vai kuinka?"
Ille on nuori jäkarhu, joka asuu äitinsä kanssa viimeisellä jäälautalla. Äiti sanoo, että jos ei ole jäätä, ei ole jääkarhujakaan. Siltä tuntuu. Perinteiset pyyntikeinot eivät onnistu ilman jäätä ja nälkä kurnii suolessa. Jotain täytyy tehdä.
Ille päättää lähteä pois – ilman äitiä. Hän on kuullut satumaisesta paikasta, jossa ei koskaan tarvitse nähdä nälkää. Ruoka tulee eteen ilman, että täytyy tehdä yhtään mitään. Paikan nimi on eläintarha. Kun Ille pitkän kajakkimatkan päätteeksi saapuu eläintarhaan, otetaan se vastaan.
Eläintarha ei olekaan paratiisi. Muut jääkarhut vain loikoilevat apaattisina jaksamatta kiinnostua mistään. Ruoka kyllä tulee säännöllisesti, mutta aina samaa kalaa eikä koskaan hyljettä. Ille haluaa pois. Eihän eläintarhan johtaja sitä päästäisi, mutta Ille osaa vielä karjua niin pelottavasti kuin jääkarhu vain pystyy. Se säikäyttää johtajan.
Mikä nyt neuvoksi? Onko Illen ryhdyttävä asumaan ruskeakarhujen seassa? Metsässä riittää mustikoita, eivätkä ne maistu hullummilta. Ruskeakarhut kuitenkin suhtautuvat Illeen epäluuloisesti. Miksi Ille on niin valkoinen? Sen täytyy olla sairas.
Ille on vähällä hukata oman identiteettinsä yrittäessään sopeutua ruskeakarhujen joukkoon. Se yrittää värjätä turkkinsa ruskeaksi ja käyttäytyä kuin ruskeakarhut. Lopulta karhutytön rakkauden turvin se saa olla oma valkoinen itsensä ja silti osa ruskeakarhujen yhteisöä. Jäälle Ille ei enää voi palata, mutta se ei suostu tuhoutumaan, ja niin se pääsee siirtämään geenejään eteenpäin.
Jääkarhu Ille on ilmastopakolainen. Ilmastopakolaisia on maailmassa nytkin jo miljoonia ja määrä kasvanee suuresti tulevina vuosikymmeninä.
Eläintarhan näen vertauskuvana pakolaisleiristä. Kansainväliset avustusjärjestöt pitävät kyllä huolta pakolaisleireillä olevien perustarpeista, mutta oman tilanteen parantaminen leireillä on vaikeaa. Se saattaa johtaa apatiaan ja toivottomuuteen. Pakolaisleireiltä saattaa myös olla vaikea päästä pois. Leirit on tarkoitettu tilapäisiksi, mutta asuminen leireillä muodostuu yleensä pitkäaikaiseksi.
Eläintarha ei ollut Illelle hyvä vaihtoehto, mutta hankalalta tuntui uuteen kulttuuriin sopeutuminenkin. Ei ole helppoa olla eri näköinen kuin muut, tulla erilaisesta taustasta ja kohdata ennakkoluuloja. Kirjan sanoma on kuitenkin toiveikas. Jos löytyy edes joku, joka ottaa ystävällisesti vastaan ja johdattaa sisään uuteen kulttuuriin, sopeutuminen on mahdollista.
Nelivuotiaalleni Ille viimeiseltä jäälautalta oli vain tarina muiden joukossa. Ilmastoaspekti meni iloisesti ohi, mutta silti tarina toimi. Kyseessä on hyvä lastenkirja, koska se viihdytti lasta ja sai äidin pohtimaan ilmastonmuutosta ja pakolaiskysymystä.
Kirjan syntyprosessi on poikkeuksellinen. Kirjan takasivulla kerrotaan kirjan syntyneen vuonna 2006 Ruotsissa osana Mitä lapsuus on? -seminaaria, missä työryhmiin osallistui pohjoismaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita ja kuvittajia. Morten Dürr, Gerd Karin Nordlund, Ivars Silis ja Boel Werner ovat myöhemmin työstäneet tekstin. Kuvat ovat Boel Wernerin.
Kirjan kustantaja Fimafeng-kustantamo on minulle entuudestaan tuntematon. Kirjassa kerrotaan, että Fimafeng on Ruotsissa sijaitseva kustantamo, joka levittää lasten- ja nuorten kirjoja Pohjoismaihin. Googlaamalla sain selville, että ruotsin, suomen, norjan ja tanskan lisäksi kustantamo julkaisee kirjoja myös pienillä kielillä: fääriksi, grönlanniksi, saameksi, islanniksi ja meänkielellä.
Morten Dürr, Gerd Karin Nordlund, Ivar Silis & Boel Werner: Ille viimeiseltä jäälautalta
Kuvitus: Boel Werner
Suomennos: Hannu Niklander
Kustantaja: Fimafeng 2009
VINKKI
Ilmastonmuutoksesta jääkarhujen kannalta kertoo toinenkin lasten kuvakirja: Hans de Beerin Pikku jääkarhu vaarallisilla vesillä (Lasten Keskus 2011).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti