Kirjastoauto Välkky Lapsimessujen vetonaulana

Tänä viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa on Lapsimessut. Lapsimessuilla vierailu on jokakeväinen perinteemme, ja messuja onkin odotettu meillä jo pitkään. Pidin tänään lomapäivän, jotta saimme käydä tapahtumassa rauhassa.

Kuva: Messukeskus

Kirjat ja lukeminenkin olivat esillä messuilla. Messualueen nurkkaan oli tungettu Kirja käteen -lukualue, jossa oli monenlaista lukemiseen liittyvää ohjelmaa ja toimintaa. Siellä saattoi mm. kirjoittaa oman runon, askarrella sanataiteellisen kirjanmerkin tai osallistua 300 minuutin ääneen lukemisen haasteeseen.

 

Alueen tuntumassa oli kirjojenvaihtopiste, jossa sai vaihtaa omia kirjoja toisten tuomiin. Olin varautunut kirjojenvaihtoon hakemalla kirpparilta takaisin muutaman kirjan, jotka eivät olleet menneet kaupaksi melkein kahdessa viikossa. Ne lähtivät nyt ilmaiseksi kiertoon. Veimme neljä kirjaa ja otimme kolme, joten ihan hyvä diili mielestäni.

Messuilla esiteltiin Lukuliikettä eli hanketta, jonka tarkoituksena on kasvattaa lukutaitoa ja lukuintoa. Perjantaina ohjelmassa olisi ollut kiinnostava lukuliikekoordinaattori Pia Lumpeen vetämä keskustelu siitä, kuinka lapsen saa kiinnostumaan lukemisesta. Oma lapseni ei kuitenkaan antanut minun jäädä kuuntelemaan sitä.

Kirja käteen -alueen vetonaula oli oikea kirjastoauto. Espoon kaupungin Välkky-nimisessä kirjastoautossa sai tutustua kirjastoauton toimintaan. Hengähdimme siellä hetken ja luimme kirjan Pekka Töpöhäntä Kööpenhaminassa.

Kirjastoauto oli tyttäreni mielestä parasta koko messuilla ja hän palasi sinne monta kertaa. Vaikka hän sai messuilla istua suihkuhävittäjälentokoneen ohjaamossa ja poliisimoottoripyörän selässä sekä pyöriä karusellissa ja pomppia pomppulinnassa, niin kaikkein parasta oli kirjastoauto! Olenpa kasvattanut hänet hyvin ;)

Satukustannuksen osastolla päästiin Miinan ja Manun tuttuun maailmaan. Osastolla saattoi kuunnella ja katsella Miinan ja Manun huviretki -kirjaa.

Monilla kirjakaupoilla oli oma osastonsa, joissa oli messutarjouksia. Mitään kauhean hyviä alennuksia ei tällä kertaa mielestäni ollut, ja taisin ostaa vain yhden kirjan.

Messuilla nähtiin satuhahmokulkue, jossa oli monia lapsille tuttuja ja tuntemattomampia hahmoja. Tyttäreni bongasi heti Koiramäen Tiltan ja kävi tätä halaamassa.

Satuhahmokulkueen ylivoimainen suosikki lasten (tai oikeammin tyttöjen) kesken näytti olevan Frozen-Elsa. Hänellä riitti halaajia, ja tyttärenikin tunki itsensä väen vängällä Elsan syleilyyn. Kotimatkalla bussissa hän paljasti minulle salaisuuden: "Äiti, se Frozenin Elsa siellä messuilla, se ei ollut näyttelijä. Se oli oikea Elsa." Siitäs kuulitte.

Meillä oli hauska messupäivä. Vielä huomenna tai ylihuomenna ehtii kokemaan messuhuuman, jos kiinnostaa.