Rouva Rupikonna pitää majataloa, joka tarjoaa huoneita talvihorrokseen vaipuville matelijoille. Majatalon pito alkaa olla vanhalle rupikonnarouvalle jo vähän liian raskasta. Se ilahtuukin ikihyviksi saadessaan avukseen veljentyttärensä Runnan.
Syksyllä rouva Rupikonnan majataloon majoittuu kirjava joukko asiakkaita: vaskitsoja, sisiliskoja, kyykäärmeitä, rantakäärmeitä ja sammakoita. Ne nukkuvat rouva Rupikonnan sijaamissa vuoteissa koko talven.
"Kevään lähestyessä majatalo alkoi lämmetä ja tunnelin aukosta tulvi yhä enemmän valoa. Käytävillä näkyi puoliunessa laahustavia asukkaita, joiden liikuskeluun Runna ei aina edes herännyt. Vieraiden kesken syntyi välillä nahinaakin ja äänten sorina kävi kuuluvammaksi.
Kerran Runna melkein heräsi, kun Samuli Sammakko kajautti talven aikana takaisin saamallaan äänellä:
- Hiljaa, täällä nukutaan vielä!"
Kevään koitettua suurin osa majatalon vieraista lähtee tyytyväisenä matkoihinsa. Yksi asiakkaista ei kuitenkaan ole tyytyväinen. Saara Sisilisko on joutunut talven aikana varkauden kohteeksi.
Rouva Rupikonna ja Runna saavat hieroa aivonystyröitään saadakseen ratkaistua arvoituksen, joka uhkaa koko majatalon mainetta. Mahtaako mitään varasta oikeasti edes olla?
Vanhan konnan majataloa luetaan meillä niin syksyisin kuin keväisinkin. Mukavan ja vähän jännittävänkin kertomuksen lomassa voi oppia luonnon kulusta ja eläinten elintavoista.
Kirjoittaja Anne Petäinen on koulutukseltaan biologi ja eläintieteilijä. Vanhan konnan majatalo oli hänen ensimmäinen lastenkirjansa. Vaikka tiedetaustan omaavat eivät aina osaa kirjoittaa viihdyttävää ja luontevaa fiktiota, Anne Petäinen on onnistunut loistavasti. Hänen kertomuksestaan lapset (ja aikuiset) pitävät vielä reilut 20 vuotta ilmestymisen jälkeenkin.
Anne Petäinen: Vanhan konnan majatalo
Kuvitus: Jari Kostet
Kustantaja: Lasten oma kirjakerho 1996
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti