Tunnelmaa voi hakea vaikkapa Johanna Hulkon kirjoittamasta ja Marjo Nygårdin kuvittamasta kirjasta Hurja Maija (Karisto 2019).
Maija käy päiväkotia Muurukaisten ryhmässä. Hänen paras ystävänsä on Samuliina. Opettajan nimi on Lissu.
"Lissu kertoo, että huomenna on roolipäivä. Tommi ilmoittaa heti pukeutuvansa eläintenkesyttäjäksi.
'Kukahan teistä on kaunein prinsessa', Lissu sanoo tytöille ja hymyilee kuin hauki."
Toivon todella, etteivät ammattikasvattajat oikeasti puhu lapsille tällä tavalla. Nykymaailman aikaan vanhentuneiden sukupuoliroolien korostamisen pitäisi olla päiväkoti- ja koulumaailmassa täysin poissuljettua.
Onneksi Maija on vahvaluonteinen tyttö, eikä ole niin vain johdateltavissa. Ei Maija halua olla prinsessa. Ei, vaikka hänen äitinsäkin mielellään näkisi Maijan hepenissä ja meikattuna. Maijan mielestä prinsessa-asussa on vaikea hyppiä eikä huulipuna tunnu kivalta.
"'Kauneuden eteen pitää kärsiä', äiti sanoo ja nauraa."
Voih, kaipa me naiset sorrumme tähän aika ajoin. Mutta ei kai sellaista tarvitse opettaa päiväkoti-ikäiselle lapselle!
Maija tietää, mitä hän haluaa. Hän haluaa olla merirosvo, hurja Maija.
"Päiväkodissa Lissu kehuu merirosvoprinsessoja. Maija sanoo, ettei ole prinsessa. 'Olen merten kauhu, hurja Maija, enkä sääli yhtäkään tulitokkoa', hän murisee matalalla äänellä."
Kirjan luettuani aloin miettiä, miksi tyttäreni haluaa aina pukeutua tarhan naamiaisiin prinsessaksi. Eivät kai päiväkodin aikuiset ohjaa siihen? Vai kaveripaineestako se johtuu?
Ensimmäisiin tarhan naamiaisiin onnistuin vielä pukemaan juuri kolme vuotta täyttäneen tyttäreni peuraksi. Muistan miten hauska oli näpertää huovasta peuran häntää ja korvia. Saman vuoden syksyllä hän pukeutui halloweenjuhliin hämähäkiksi, mutta sen jälkeen hän on aina ollut prinsessa, kuten kaikki muutkin ryhmän tytöt.
Aina ennen naamiaisia näytän tyttärelleni Pinterestistä kuvia naamiaisasuista ja esittelen, mitä loistavia mahdollisuuksia olisi olemassa. Mutta ei, äidin ehdotukset eivät tule kuuloonkaan. Kaupasta ostettu polyesterinen prinsessamekko on ainoa, mikä kelpaa. Sellainenhan on joka tytöllä. Tätä taistelua en voi voittaa.
Vaikka tyttäreni itse haluaa olla prinsessa, hän piti kovasti tästä kirjasta, eikä arvostellut Maijan valintaa.
On hyvä, että Hurja Maija tuo esiin ennakko-odotuksia ja roolipaineita ja sitten vapauttaa niistä railakkaalla tavalla. Toivottavasti tätä kirjaa luetaan päiväkotiryhmissä ja keskustellaan sen sanomasta.
Marjo Nygårdin ilmeikäs kuvitus on riemastuttava ja täynnä hienoja oivalluksia.
Maija on seikkaillut aiemmin kirjassa Ihana Maija (Karisto 2018). Ostin kirjan toissa kesänä kesälomareissulla Keiteleeltä vain siitä ilosta, että pienessä kunnassa ylipäätään oli vielä kirjakauppa.
Kehopositiivisuus on Ihanan Maijan teemoja. Kirjassa käydään neuvolassa, ja Maija aloittaa päiväkodin Muurukaisten ryhmässä. Ihana Maija valloitti niin minut kuin tyttäreni.
Vast'ikään on ilmestynyt kolmaskin Maija-kirja Pieni Maija (Karisto 2020). Siinä Maijasta on tulossa isosisko, mikä pistää Maijan pohtimaan, onko hän itse vielä pieni vai jo iso.
Johanna Hulkko: Hurja Maija
Kuvitus: Marjo Nygård
Kustantaja: Karisto 2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti