torstai 9. huhtikuuta 2020

Suomenkielisiä aapisia on ollut Mikael Agricolasta alkaen

Miksi Mikael Agricola on niin tärkeä, että hänen kunniakseen nostetaan liput salkoon vielä melkein 500 vuotta hänen kuolemansa jälkeen?

Siksi, että ilman häntä en kirjoittaisi teille nyt suomenkielellä. Ei ylipäätään olisi suomenkielisiä lastenkirjoja, joista kirjoittaa.

Mikael Agricola halusi, että suomalaiset voisivat lukea omalla kielellään. Hänen elämäntehtävänsä oli antaa suomalaisille kirjakieli, eikä tehtävä takuulla ollut helppo. Agricolan aapinen, ABCkiria oli tarkoitettu paitsi kaikille vanhoille ja nuorille suomenkielisille, myös hänen omalle pojalleen Christianille.



ABCkirian alussa Agricola kehottaa:

Lue sijs hyue Lapsi teste
Alcu oppi ilman este.

(Lue siis hyvä lapsi tästä
alkuoppi ilman este.)

Tämä on ollut minunkin sanomani kuusivuotiaalleni viime kuukausina, kun olen tukenut häntä orastavan lukutaidon alkutaipaleilla. Olen etsinyt erilaisia aapisia, joista olemme harjoitelleet yhdessä kirjaimia. Muun muassa näitä kirjoja on meillä viime aikoina tutkittu:

Aleksin aakkoset



Pirkko Haraisen kirjoittama ja Taru Castrénin kuvittama Aleksin aakkoset (WSOY 2003) on tämänhetkinen suosikkimme.

Aapishenkisen kuvakirjan kertojahahmo on kerrostalossa asuva Aleksi-poika, joka kertoilee talonsa asukkaista. Kunkin kirjaimen kohdalla on lyhyt teksti, jossa on käytetty mahdollisimman paljon kyseistä kirjainta. Joitain vierasperäisiä kirjaimia on yhdistetty useampia samaan tekstinpätkään.

Teksti on painettu suuraakkosin, mikä on iso plussa. Jokaisen aukeman ylälaidassa on näkyvillä kaikki aakkoset, suur- ja pienaakkoset rinnakkain.

"— MITÄ MEIDÄN MISSI? MATIAS KIUSOITTELEE, KUN MIIA-SISKO MEIKKAA JA MIETTII MIKÄ ON MUOTIA.
— MITÄ MEIDÄN NERO? MIIA KIUSOITTELEE MATIASTA.
MATIAS ON MESTARI MATEMATIIKASSA."

Aleksin naapureista selviää hauskoja seikkoja. Kirja on viihdyttävä ja kuvat kivat. Kyllä tämän kirjan ääressä kelpaa tapailla sanoja.


Pikku-Marjan eläinkirja



Laura Latvalan runoilema ja Helga Sjöstedtin kuvittama Pikku-Marjan eläinkirja (WSOY) on klassikko. Se on alun perin ilmestynyt vuonna 1947. Oma kappaleemme on 14. painos vuodelta 1982.

Latvala on sepittänyt jokaisen kirjaimet kohdalle eläinaiheisen värssyn, tai melkein jokaisen kirjaimen, sillä W, X, Z ja Å puuttuvat.

Osa runoista on jatkanut elämäänsä muissakin yhteyksissä. Kukapa ei esimerkiksi olisi kuullut I:n kohdalla olevaa värssyä lauluna.

"'Ihahaa, ihahaa',
hepo hirnahtaa.
Ihanaa, ihanaa
onhan ratsastaa.

Juokse hepo hiljaa,
kannat pikku Siljaa.
Kanna kotiin saakka
kevyt, kallis taakka."

Meillä äiti rakastaa tätä aapismaista runokirjaa. Runokammoinen tytär vähän nyrpistelee, mutta osa runoista on saanut armon.

Konstan kotiaapinen



Tuula Kallioniemen kirjoittama ja Leena Lumpeen kuvittama Konstan kotiaapinen (Otava 2001) on mukava lukuihin jaettu lastenkirja, jossa kerrotaan viisivuotiaasta Konstasta. Konsta pääsee naapurin Annin kanssa Kotikujan leikkimökkikouluun, jossa opettajana toimii kolmasluokkalainen Inna.

Tarinan lomasta löytyy eri kirjaimiin liittyviä runoja. Tarinan ja runojen myötä aakkoset tulevat mukavasti tutuiksi.

"Tänään leikkimökkikoulussa on tarinatunti. Inna aikoo lukea tarinan. - -
— Tämä on T-tarina, opettaja aloittaa.
— Mikä? Konsta huutaa pelästyneenä.
— Tässä tarinassa kaikki sanat alkavat T-kirjaimella. Olen itse sepittänyt sen, Inna sanoo."

Kirja on kirjoitettu pienaakkosin, joten se soveltuu ehkä paremmin ääneenluettavaksi kuin lapsen itse lukemaksi.

Kallioniemi on kirjoittanut Konstasta kokonaisen kirjasarjan, jonka edetessä Konsta kasvaa pikkupojasta ihan oikeaksi koululaiseksi.


Miinan ja Manun käytöskirja



Teutorin luomat rakastetut kissasisarukset Miinan ja Manu nähtiin ensimmäistä kertaa Satukustannus Oy:n julkaisemassa aapisessa vuonna 1982. Muutaman vuoden kuluttua ilmestyi aapismainen Miinan ja Manun käytöskirja (Satukustannus 1985).

Viime vuonna Miinan ja Manun käytöskirja ilmestyi osana kokoelmateosta Miina ja Manu TAI-TA-VAT (Satukustannus 2019). Kirjassa harjoitellaan hyvää käytöstä esimerkkien ja sananlaskujen siivittämänä.

"ON KOH-TE-LI-AS-TA LUO-VUT-TAA BUS-SIS-SA IS-TUIN-PAIK-KA VAN-HUK-SEL-LE.
TÄS-SÄ MA-NU NÄYT-TÄÄ HY-VÄÄ E-SI-MERK-KI-Ä JA LUO-VUT-TAA PAIK-KAN-SA VAN-HAL-LE KAT-TI-SEN MUM-MUL-LE.
NIIN SI-TÄ PI-TÄÄ!"

Kokoomateoksessa Miinan ja Manun käytöskirja on painettu suuraakkosin ja teksti on tavutettu. Muut tarinat (Miina ja Manu hammaslääkärissä, Miina ja Manu päiväkodissa ja Miina ja Manu esikoulussa) ovat pienaakkosilla, mutta nekin on tavutettu.

Erinomainen kirja lukemaan opettelevalle. Plussaa siitä, että tässä on kovat kannet.


Eläimiä Helsingissä



Helsingin kaupunginmuseon julkaisema aapinen Eläimiä Helsingissä (Helsingin kaupunginmuseo 2005) johdattaa kirjain kerrallaan Helsingin eläinten historiaan. Jokaisen kirjaimen kohdalla on Jere Jäppisen runo sekä suorasanainen tarina. Kirja on kuvitettu arkistovalokuvin sekä Jaana Mellasen piirroksin.

"Puluparvi piirittää
pientä poikaa puistonpenkillä.
Pillittääkö pikku piltti?
PYH!
Pontevasti pussista poimii
pullanpaloja puluille."

Minä ja tytär rakastamme molemmat tätä historiaan ja eläimiin keskittyvää aapista. Olenkin kirjoittanut kirjasta jo viime lokakuussa.


Auringonpojan terveysaapinen



Koronaviruksen jyllätessä on terveellistä kaivaa hyllystä esiin Arvo Ylpön toimittama Auringonpojan terveysaapinen. Alkuperäinen teos ilmestyi lähes sata vuotta sitten, mutta oma kappaleeni on näköispainos vuodelta 1987 (Otava).

Aapismuotoon rakennettu terveysopas neuvoo lapsille terveellisiä elämäntapoja opettavaisin värssyin. Runot on riimitellyt suomenkielen professori Heikki Ojansuu. Kuvituksen on tehnyt Rudolf Koivu.

Kirjoitin kirjasta vuosi sitten tammikuussa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti