Moderni prinsessasatu vie Japanin keisarilliseen hoviin

Viime päivinä olen nauttinut maailman vanhimman monarkian, Japanin keisarillisesta loistosta. Olen kävellyt loisteliaan Togun palatsin käytävillä ja puutarhassa sekä hurmaantunut niin ylellisestä haute couturesta kuin kuninkaallisten kokkien herkullisista luomuksistakin. Olen livahtanut Tokion yöhön ja keinunut Kioton yössä täydellisen komean miehen syleilyssä.

No, en ihan oikeasti, mutta olen päässyt elämään kiinnostavia asioita amerikanjapanilaisen Izumin kautta. Izumi "Izzy" Tanaka on 18-vuotias lukiolaistyttö Kaliforniasta. Hän on asunut koko elämänsä kahden äitinsä kanssa Mount Shastan pikkukaupungissa ja tuntenut, ettei oikein kuulu joukkoon japanilaisen ulkomuotonsa vuoksi. 

Sitten Izumi pääsee elämästään puuttuneen isänsä jäljille. Isä ei olekaan mikä tahansa tallaaja, vaan Japanin kruununprinssi!

Izumi toivotetaan tervetulleeksi Japaniin tutustumaan isäänsä. Kahdenkeskistä aikaa ei vaan ole kovin paljoa, sillä Izumi tempaistaan mukaan hovielämään ja keisarillisen perheen velvollisuuksiin. Hänen ympärillään on laumoittain hoviherroja, kamarineitejä ja turvamiehiä (joista yksi on syötävän söpö). He yrittävät tehdä tavallisesta, keskinkertaisesta amerikkalaistytöstä elegantin japanilaisprinsessan.

Kahden eri identiteetin välillä tasapainottelevalla Izumilla on paljon opittavaa. Eikä ainoastaan Japanista ja sen kielestä ja kulttuurista, vaan myös itsestään, siitä kuka ja millainen Izumi Tanaka oikeasti on ja mitä hän elämältään haluaa.

Posti kiikutti minulle hiljattain Emiko Jeanin romanttisen nuortenromaanin Tokion prinsessa (Otava 2021). Nuortenkirjallisuus ei oikeastaan ole genreäni. Minulla ei yleensä ole aikaa lukea nuortenkirjoja (sori niistä arvostelukappaleista, joihin en ole ehtinyt paneutua), mutta tämä kiinnosteli kovasti. Japani oli taikasana, joka sai minut tarttumaan teokseen.

Hyvin kirjoitettu moderni prinsessasatu tempaisi mukaansa. Luin yötä myöten, kun en olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni.

Kirjailija on kuvaillut kirjaansa seuraavasti: "Story that is like Princess Diaries meets Crazy Rich Asians but new and different and also includes an offensively hot bodyguard". 

En ole lukenut Prinsessapäiväkirjoja (vaikkakin olen kuullut niistä paljon) enkä tuota toista kirjaa, joten en osaa arvioida luonnehdinnan paikkansapitävyyttä. Ilahduin kuitenkin, kun luin jostain Emiko Jeanin somepäivityksestä, että hän valmistelee Tokion prinsessalle jatkoa. Kirjan lopussa minusta tuntuikin, ettei Izzyn tarina ollut vielä lopussa.

Kustantajalle kiitos kirjasta! Oli todella mieluinen lukukokemus.

Emiko Jean: Tokion prinsessa
Englanninkielinen alkuteos: Tokyo Ever After
Suomennos: Susanna Sjöman
Kustantaja: Otava 2021
326 sivua