Aleksis Kiven päivän kunniaksi: skandaali arkisoareessa

Hyvää Aleksis Kiven päivää ja suomalaisen kirjallisuuden päivää!

Jo lapsena tiesin, kuka Aleksis Kivi oli. Hän istui pronssisena Rautatientorilla Kansallisteatterin edessä. Hänen mukaansa oli nimetty katu lähellä kotiamme. Kouluni kävin Aleksis Kiven koulussa.

Silti en ollut kuullut nimeä Alexis Stenvall, ennen kuin joskus nuorena tyttönä luin Salme Sadeniemen tyttökirjan Pension Grunérin tytöt (Otava 1950, 3. p. 1980).

Pension Grunérin tytöt on historiallinen nuortenromaani, jossa seurataan mamselli Grunérin tyttökoulun oppilaita Evaa, Sofieta, Oliviaa, Alinea ja Ernestineä 1800-luvun puolivälin Hämeenlinnassa. Rakastin romanttista tarinaa. Se vaikutti minuun suuresti. Hurmaannuin 1800-luvun nuorten neitojen elämästä rekiretkineen ja tanssiaisineen.

Yksi kirjan hienoista kohdista on Runeberg-ilta. Everstinna Petander järjestää arkisoareen Larssonin majatalossa orpokotinsa hyväksi. Soareessa tapahtuu jotain skandaalimaista. Nuori kimnasisti Eurén lausuu runon, jonka on kirjoittanut eräs toinen kimnasisti Helsingistä, nuorukainen nimeltään Alexis Stenvall.

"Maa kunnasten ja laaksojen
mi on tuo kaunoinen?
Tuo hohtees kesäpäivien,
tuo loistees pohjan tulien,
tuo talven, suven ihana,
mi ompi soma maa?

- -

Mi autuus helmaas nukkua,
sä uniemme maa,
sä kehtomme, sä hautamme,
sä aina uusi toivomme,
oi Suomenniemi kaunoinen,
sä iankaikkinen!"

Mikä Eurénin esityksessä sitten oli niin skandaalimaista? No, tietysti se, että runo lausuttiin s u o m e k s i.

"[Eva ei] koskaan ollut kuullut esitettävän mitään suomeksi. Koko ajatus tuntui täysin mahdottomalta. Ja nyt tuossa hänen edessään eräs nuorukainen lausuu suomeksi, aivan kuin se olisi maailman luonnollisin asia. Ja se kuului aivan runolta, ei lainkaan kankealta ja puisevalta, niin kuin kaikki se, mitä Eva tähän asti oli suomeksi lukenut. Hän alkoi tarkata runon sisällystä, sen sanontaa. Miten kaunista se oli! Hänen poskensa alkoivat hehkua."

Suomenmaa-runo oli osittainen mukaelma J. L. Runebergin runosta Vårt land eli Maamme. Sen kirjoittajasta kimnasisti Alexis Stenvallista tuli sittemmin Aleksis Kivi, ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija. Kivi kirjoitti suomeksi ja nostettiin myöhemmin kuolemansa jälkeen kansalliskirjailijan asemaan.

Näin Aleksis Kiven päivänä ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä on ihan hyvä muistaa niitä edelläkävijöitä, joiden ansiosta meillä tänä päivänä ylipäätään on suomenkielistä kirjallisuutta.

Evan ja hänen koulutovereidensa mahdollisuudet lukea suomenkielistä kirjallisuutta olivat 1850-luvun Suomessa heikot. Eikä se aika niin kauhean kaukana ole. Tajuammeko edes, kuinka paljon sen jälkeen on tapahtunut ja kuinka kiitollisia siitä saamme olla?

Siluettikuva saattaa esittää Aleksis Kiveä, lähde Helsingin Kaiku 8.4.1905, nro 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Yön kuningatar vie yli sadan vuoden takaiseen oopperamaailmaan

Marraskuussa ihastuin Eva Frantzin joulukalenterikirjaan Ruukin salaisuus (S&S 2021) niin paljon, että halusin lukea lisää Frantzin lastenkirjoja. Oopperamaailmaan sijoittuva Yön kuningatar (S&S 2021) vaikutti kiehtovalta.

Kirjassa eletään vuotta 1915. Kaksitoistavuotiaan Viktorin äiti on Pariisin oopperassa loistanut kuuluisa oopperalaulajatar. Viktorin isä on lähtenyt Amerikkaan ja hylännyt perheensä. Äiti on niin murtunut, että on palannut poikansa kanssa vanhempiensa luokse kotikaupunkiinsa Helsinkiin.

Viktorille kaupunki on uusi, eikä hän ei tunne itseään toivotuksi missään. Isoäiti on ankara ja kylmäkiskoinen, isoisä sairas. Äiti keskittyy itseensä. Koulussa Viktor joutuu niin oppilaiden kuin opettajienkin silmätikuksi ja kiusaamaksi.

Äiti pestataan Venäläisen teatterin Taikahuiluun Yön kuningattaren rooliin ja Viktorkin saa pienen osan esityksessä. Hän ystävystyy teatterimestarin tyttären Agnesin kanssa. Hetken elämä tuntuu helpommalta, mutta sitten teatterilla alkaa tapahtua outoja asioita.

Joku, jolla ei näytä olevan varjoa, kulkee käytävillä hyräillen surumielistä sävelmää. Liittyykö kulkija onnettomuuksiin, joita harjoituksissa alkaa tapahtua toinen toisensa jälkeen? Kytkeytyykö Yön kuningattaren rooliin kirous ja onko Viktorin äiti vaarassa? Entä mikä kammottava olento lymyilee oopperan alimmaisessa kellarikerroksessa?

Arvoitusten ratkominen tekee Viktorille hyvää. Hänen itseluottamuksensa kasvaa. Hän löytää itsestään rohkeutta ja oppii voittamaan pelkonsa. Nuoren pojan kasvutarina kosketti. Viktor-parka oli alussa niin päähänpotkittu, että teki ihan pahaa. Oli mahtavaa nähdä hänen nousevan askel askeleelta vaikeuksiensa yläpuolelle. Hänen tarinalleen todellakin soi onnellisen lopun.

Yön kuningatar oli hieno lukukokemus. Pidän historiallisista romaaneista, ja miljöö teki tästä tarinasta erityisen kiinnostavan. Saatoin hyvin nähdä mielessäni kirjan hahmot Aleksanterin teatterin, entisen Venäläisen teatterin, kulisseissa. Kun olin lapsi, ei uutta oopperataloa vielä ollut. Aleksanterin teatteri oli Helsingin oopperatalo. Rakastin (ja rakastan yhä) rakennusta ja siellä vallitsevaa tunnelmaa. Samanlaista salaperäistä ja mystistä tunnelmaa ei ole mahdollista kokea uudessa oopperatalossa.

Eva Frantz tunnetaan dekkarikirjailijana, ja tässäkin mysteerissä jännitys on rakennettu tarinaan hienosti. Frantz ei pelkää käyttää kertomuksissaan yliluonnollisia elementtejä. Niitä vierastaville kirja ei ole paras valinta.

Yön kuningattaren suositusikä on 9-12-vuotta. Tarina oli paikoin aika jännittävä, mutta uskoisin, että ikähaarukka on suunnilleen kohdillaan.

Ruusun salaisuus on lasten mysteeriromaani parhaimmillaan

Martin Widmarkin kirjoittama ja Ola Skogängin kuvittama Ruusun salaisuus on niin jännittävä lasten mysteerikertomus, että aikuinenkin on täpinöissään.

Tässä eräänä iltana tyttäreni ihmetteli, miksei äiti jo tule lukemaan iltasatua, miksi äidillä kestää hammaspesulla niin kauan. No, äidin oli ihan pakko lukea Ruusun salaisuus loppuun. Tarina oli niin mukaansatempaava, ettei sitä yksinkertaisesti voinut keskeyttää ja jättää seuraavalle päivälle.

Viisivuotiaani saa odottaa vielä useamman vuoden ennen kuin pääsee kirjaa lukemaan. Päähenkilö Stefan on 12-vuotias, enkä suosittelisi kirjaa kovin paljon sitä nuoremmille. Vai aliarvioinko lapsia? Itsehän kyllä luin 12-vuotiaana jo Agatha Christien tarinoita. Joka tapauksessa juoni tuntuu aika hurjalta.

Stefan viettää isänsä kanssa joulua kahden, sillä Stefanin äiti, ansiokas insinööri on hirttäytynyt syksyllä. Ei isä eikä poika voi ymmärtää tapahtunutta. Mikään ei viitannut siihen, että äiti olisi ollut itsetuhoinen. Asia on liian kipeä, jotta siitä voisi puhua, ja joulu alkaa apeissa merkeissä.

Kaikki muuttuu, kun Stefan saa salaperäisen lahjan: suurennuslasin, jonka avulla hän pääsee äitinsä jättämien salaisten viestien jäljille. Alkaa näyttää siltä, ettei äiti riistänytkään henkeään, vaan joutui henkirikoksen uhriksi. Mikä pahinta, pian Stefan ymmärtää itsekin olevansa vaarassa.

Stefan lähtee seuraamaan äitinsä jälkiä pitkin Tukholmaa ja yrittää ratkoa äidin jättämät vihjeet ennen kuin Stefania varjon lailla seuraava pyöreäsilmälasinen mies saa hänet kiinni.

Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1918, eli kyseessä on historiallinen romaani. Itse olen hulluna historiallisiin kertomuksiin, mutta tässä tarinassa historia on mukana sen verran hienovaraisesti, ettei se varmaankaan häiritse vähemmän intohimoisesti historiaan suhtautuvia.

Kirjan visualisuuteen on panostettu kunnolla. Kuvituksen on tehnyt arvostettu ruotsalainen sarjakuvataiteilija Ola Skogäng, ja kirja onkin kiehtova yhdistelmä lastenromaania ja sarjakuvakerrontaa. Osa tekstistä esitetään puhekuplina.

Widmark, joka on koulutukseltaan opettaja, on kertonut pyrkivänsä erityisesti siihen, että hänen kirjansa olisivat helppolukuisia ja saavutettavia. Tässä kirjassa kuvitus taatusti auttaa säilyttämään kiinnostuksen, silloinkin kun on vaikea yleensä keskittyä perinteisen näköiseen romaaniin. Myös juoni vetää niin hyvin, että tekstiä on suorastaan pakko ahmia.

Tulin ostaneeksi kirjan hetken mielijohteesta, kun sain sen huomattavalla alennukseksella. Olin lukenut siitä hyviä arvosteluja, ja kenties sen nimi herätti minussa alitajuisia mielleyhtymiä Umberto Econ loistavasta Ruusun nimestä. Ruusun nimen kanssa kirjalla ei ole mitään tekemistä, mutta silti ostos ehdottomasti kannatti.


Martin Widmark: Ruusun salaisuus
Kuvitus: Ola Skogäng
Ruotsinkielinen alkuteos: I rosens mitt
Suomennos: Outi Menna
Kustantaja: Tammi 2018


Pieni Helmet-lukuhaaste 2020
Kirja sopii ainakin seuraaviin pienen Helmet-lukuhaasteen kohtiin:
4. Kirjassa kohdataan pelkoja
12. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa
16. Kirjassa pelastetaan ihminen